Toivakan kirkon kattomaalaus
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
6/1975
Teosarvio
Forsblom, Harry: Toivakan kirkon kattomaalaus.
Harry Forsblomin toinen kokoelma ponkaisee samalta laajan tietämyksen taustalta kuin edellinenkin (Jees, maailman dialektiikka, 1973): se pulppuaa nimiä ja viitteitä kulttuurihistoriasta päivän mainospätkiin, niin ettei hitaampi tahdo perässä pysyä. Esikoiseen verrattuna tämä on kuitenkin soveliaasti rennompaa tekstiä, paikoin hupaisan kompastelevaa ellei onnahtelevaa, runsaasti assosioivaa. Älyllisestä otteestaan huolimatta Forsblom on maalaispoika, "pelimanni" taikka "vanhan 'hyvän' ajan velihopea", joka naiivin ja avoimen, asenteellisesti asenteettoman ensikertalaisen tavoin turistimatkailee Neuvostoliitossa. Tästä kaksijakoisuudesta kehkeytyvät kokoelman hykerryttävimmät jaksot.
Paikoitellen Forsblomin kieli kiinnittyy niin selvästi tähän aikaan ja sen ilmiöihin, että se lähenee käyttölyriikkaa: monet viittaukset ja assosiaatiot eivät muutaman vuoden kuluttua enää toimi. Toisaalta on Toivakan kirkon kattomaalaus sillä tavoin älyllinen kokoelma, että se kestää useammankin lukemisen, mikä nykyaikana alkaa olla arvo sinänsä.
Harry Forsblomin toinen kokoelma ponkaisee samalta laajan tietämyksen taustalta kuin edellinenkin (Jees, maailman dialektiikka, 1973): se pulppuaa nimiä ja viitteitä kulttuurihistoriasta päivän mainospätkiin, niin ettei hitaampi tahdo perässä pysyä. Esikoiseen verrattuna tämä on kuitenkin soveliaasti rennompaa tekstiä, paikoin hupaisan kompastelevaa ellei onnahtelevaa, runsaasti assosioivaa. Älyllisestä otteestaan huolimatta Forsblom on maalaispoika, "pelimanni" taikka "vanhan 'hyvän' ajan velihopea", joka naiivin ja avoimen, asenteellisesti asenteettoman ensikertalaisen tavoin turistimatkailee Neuvostoliitossa. Tästä kaksijakoisuudesta kehkeytyvät kokoelman hykerryttävimmät jaksot.
Paikoitellen Forsblomin kieli kiinnittyy niin selvästi tähän aikaan ja sen ilmiöihin, että se lähenee käyttölyriikkaa: monet viittaukset ja assosiaatiot eivät muutaman vuoden kuluttua enää toimi. Toisaalta on Toivakan kirkon kattomaalaus sillä tavoin älyllinen kokoelma, että se kestää useammankin lukemisen, mikä nykyaikana alkaa olla arvo sinänsä.