Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ram ja linnunkuvainen ruukku

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Helsingin ja Kotkan välisen moottoritien rakentamisen yhteydessä löytyi Porvoon maalaiskunnasta muinainen saari, joka oli kivikaudella ollut pitkään asuttuna. Yksi saaren kivikautisista aarteista oli linnunkuvin koristeltu saviruukku. Kirjan päähenkilö ja ruukun tekijä Ram-tyttö eli tällä saarella noin 5000 vuotta sitten. Kirja kertoo sitkeästä ja neuvokkaasta Ramista, hänen Jam-veljestään sekä ystävistään Retasta ja Karasta kivikauden yllättävissä olosuhteissa. (Kirjailijan omat sanat)
Muut osat ovat Ram löytää synnyinsijansa ja Ram, tähtien tytär.

Alkukieli

Tekstinäyte

Paja oli suojassa leppien keskellä. Auringonvalo siivilöityi sinne lehtien läpi ja väritti maan läikikkääksi. Puut olivat kesän aikana kasvaneet ja polku sammaloitunut.
- Saatko tehdä täällä mitä tahdot, Reta ihmetteli.
Ram nyökkäsi. Hänen oli lupa leikkiä ja puuhata pajassa ja käyttää savea, sillä sitä riitti. Emo oli taitava leipomaan saviastioita, taitavampi kuin kukaan nainen tällä saarella. Pienen Meren takaisessa maassa naiset osasivat muovata savea niin taitavasti, että kauppiaat käyttivät heidän ruukkujaan vaihtotavarana ja maksoivat niistä melkein yhtä paljon kuin kirveistä ja piinpalasista. Emo tahtoi, että tytär oppisi mantereen naisten taidon. Siksi Ram sai mielin määrin tehdä kapineita omiinsa ja pojan leikkeihin, ruukkujakin.
Savi oli sinistä ja niin vahvaa, että sitä oli leikattava kiviveitsellä. Ram veisti möhkäleen Retalle ja itselleen. Reta katseli omaansa kunnioittavasti ja painoi siihen peukaloittensa jäljet, toiselle puolen ja toiselle.
- En minä osaa!
Ram ajatteli, että oli jo aika Retankin opetella. Tyttö, joka ei saanut aikaan ruukkua ruokien säilyttämiseen, oli melko avuton. Teerenpojan tappaminen ei riittänyt, ellei ollut astiaa missä sitä keittää.
Ram mietti mitä tekisi. Tuntui jännittävältä niin kuin aina kun aloitti uuden esineen. Tästä se lähtisi, tästä syntyisi. Tällä kertaa hän tekisi oikean keittoruukun, soman, tilavan ja kestävän.
Aurinko oli kääntynyt Ison Meren ylle. Oli niin kuuma, että savi kuivui ja harmaantui. Ram kasteli kätensä, ja sininen väri palasi. Savi eli ja oli hänen ystävänsä.
Ei hänellä oman perheensä lisäksi paljon ystäviä ollutkaan, mitä nyt sitten Reta. Heidän pieni perheensä oli tullut Pienen Meren takaa, ja he olivat kyläläisten mielestä outoja ja vieraan rotuisia, puhuivatkin eri tavalla kuin muut. Miksi he olivat tulleet, sitä Ram ei tiennyt. Hän aavisti, että lähtöön oli liittynyt jokin salaisuus, mutta sitä ei kerrottu lapsille. Suku ja ystävät olivat jääneet entiseen maahan. Vain emon emo oli seurannut matkalaisia, oli kantanut häntä nahkanyytissä, kun emo oli laatinut uutta kotaa uuteen ja outoon lahdenpoukamaan.
Kylän väki oli aluksi katsellut tulokkaita karsain silmin. Mutta pian huomattiin, että iso osasi metsiä vaeltaessaan katsoa tähdistä suunnan ja haistoi muita taitavammin saaliseläinten laumat. Hän pääsi mukaan yhteisille pyyntiretkille, ja niin heistä tuli uuden kotiseudun väkeä. He kuuluivat kylään. Emo kutsuttiin mukaan naisten yhteisiin juhliin ja saaliinjaon syöminkeihin, niin etteivät he enää olleet yksin. Jam, poika, joka oli alituiseen seurankipeä oli löytänyt ystäviä kylän poikien joukosta.
Ram muokkasi ja vaivasi savimöhkälettä. Pian siitä saattoi leipoa nauhaa, ja nauhasta syntyi kerros kerrokselta ruukku. Mitä siinä säilytettäisiin, sitä hän ei vielä tiennyt. Ehkä se kelpaisi keittoastiaksi tai veden kantoon, ehkä vain Peniä varten säästettyjen luitten säilytykseen. Retankin käsissä syntyi ruukuntapainen, tosin melko vino mutta ruukku kuitenkin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Kustantaja

Kieli

Sarjamerkintä