Holopainen, Lauri
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kirjoittanut Kiteen Niinikummun kylän historiikin:
Kylähistoria. Niinikummun kylätoimikunta 1987.
Kylähistoria. Niinikummun kylätoimikunta 1987.
Tekstinäyte
Risto istui aitanvintillä. Hän oli rakentanut kömpelöillä seinillä erotettuun nurkkaukseen itselleen makuulavitsan laudoista, laittanut sille oljilla täytetyn postelin ja sen päälle äidin jo ammoin kutoman kuluneen rökönän. Tyyny oli samasta punaraitaisesta kankaasta kuin patjakin, täkkinä oli mummovainaan täkki ja välly, niin että niiden alla tarkeni jo aikaisin keväällä. Mummo, äidin äiti, oli kuollut samana syksynä kuin isäkin, syyskuussa. Hänet oli peitetty syksyn keltaisten lehtien alle. Risto ei päässyt mummon hautajaisiin sillä hän oli kirkonkylän postissa työssä.
Nyt Riston oli aika astua aikuisen ihmisen vastuulliseen maailmaan. Kauppaopiston päästötodistus oli lipaston laatikossa, sotaväki käyty ja edessä lähtö suureen maailmaan. Vielä pari viikkoa kotona ja sitten Helsinkiin, uuteen kokemattomaan maailmaan. Silloin oli muotia muuttaa Helsinkiin. Vai oliko se pakko?
Risto penkoi iltaisin aitanvintillä ollutta puukirstua. Sieltä löytyi merkillisiä esineitä. Oli ihmeellinen pussi, jonka sisällä oli lehmänkarvoja. Langalla suusta sidottu pieni kangaspussi. Sitten löytyi suuri avain, virsikirja, Raamattu, kahvikuppi, parsinneula... Risto tiesi, että kylällä oli tehty taikoja kauan aikaa sitten, mutta esineiden alkuperä jäi hänelle epäselväksi. Ei kai vain kukaan esi-isistä tai esiäideistä? Äiti tiesi kyllä yhtä ja toista taikuudesta, mutta hän piti ne visusti omana tietonaan.
[Lumiauraristi, s. 11. Harppuuna 1986]
Nyt Riston oli aika astua aikuisen ihmisen vastuulliseen maailmaan. Kauppaopiston päästötodistus oli lipaston laatikossa, sotaväki käyty ja edessä lähtö suureen maailmaan. Vielä pari viikkoa kotona ja sitten Helsinkiin, uuteen kokemattomaan maailmaan. Silloin oli muotia muuttaa Helsinkiin. Vai oliko se pakko?
Risto penkoi iltaisin aitanvintillä ollutta puukirstua. Sieltä löytyi merkillisiä esineitä. Oli ihmeellinen pussi, jonka sisällä oli lehmänkarvoja. Langalla suusta sidottu pieni kangaspussi. Sitten löytyi suuri avain, virsikirja, Raamattu, kahvikuppi, parsinneula... Risto tiesi, että kylällä oli tehty taikoja kauan aikaa sitten, mutta esineiden alkuperä jäi hänelle epäselväksi. Ei kai vain kukaan esi-isistä tai esiäideistä? Äiti tiesi kyllä yhtä ja toista taikuudesta, mutta hän piti ne visusti omana tietonaan.
[Lumiauraristi, s. 11. Harppuuna 1986]