Kuopio, Anne-Maria

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Kirjailijan omat sanat

Ennen pitkää asiat kyllä lotkahtelevat kohdalleen.
Pisarassa näkyy koko maailma. (Tarkovski)

Elämäkertatietoa



Anne-Maria Kuopio on keskisuomalainen kirjailija, joka on syntynyt Äänekoskella ja asuu Jyväskylässä. Koulutukseltaan hän on lääketieteen tohtori, ja hänen väitöskirjansa ja eräät muut julkaisunsa käsittelevät Parkinsonin tautia. Anne-Maria Kuopio työskentelee neurologian erikoislääkärinä.

Kuopio on julkaissut runoa ja proosaa. Hän porautuu kirjoissaan ajatuksen ja havainnon sisälle ja niiden läpi elämykseen olemassaolosta. Eksistentiaaliset kysymykset nousevat hänen tuotannossaan pintaan, kun hän kuvaa ääritilanteissa ja vailla tukiverkkoja olevaa ihmistä. Kuopio antaa äänen monille, joilta se muuten puuttuu. Lääkärin ja potilaan välinen suhde ja yleensäkin ihmisten kohtaamiset ovat hänen tärkein teemansa. Kuopio kirjoittaa sairastumisesta, menetyksistä, kivusta, alkoholismista ja yksinäisyydestä. Aiheet ovat rankkoja, mutta ote niihin ymmärtävä ja lämmin.

Anne-Maria Kuopio voitti vuonna 2003 sekä proosa- että runosarjan kirjoituskilpailussa, jonka teemana oli sairaalatyö. Kilpailun pohjalta kootussa valikoimassa Läpivalaisu on Kuopiolta novelli ”Helmi” ja kymmenen runoa. Hän kuvaa empaattisesti sairaalan arkea niin potilaiden kuin henkilöstön kannalta. Kuopion runot, jotka voittivat kuolema-aiheisen Muusa-kirjoituskilpailun 2007, julkaistiin Kaltiossa 5/2007.

Sanat ja puhuminen, ymmärretyksi tuleminen ja ymmärtäminen ovat keskeisiä aihelmia Kuopion lyriikassa ja proosassa. Läpivalaisussa oleva runo ”Sanat kuolevat” kertoo kuolemansairaan potilaan ja hänen lääkärinsä tapaamisesta. Kaksi ihmistä siinä kohtaavat ja katsovat toisiaan sieluun asti.

Runokokoelma Lintu on laiha sana pohtii rationaalisen ja irrationaalisen, järjestyksen ja sattumanvaraisuuden suhdetta. Kuopio kuvaa oman elämän vapaaehtoista kaventamista, vapauden ja päätösvallan antamista pois. Moniaineksiseen ja rikkaaseen kokonaisuuteen tuovat lisänsä runot kalliomaalauksista. Kokoelmassa runojen puhuja puntaroi kirjoitusta, puhetta ja viestintää, jatkuvuutta ja muutosta: ”[- -] mutta muutokseen / on uskottava” (s. 67).

Etanadynamiittia räjäyttää pirstoiksi tietämätöntä ja välinpitämätöntä ympäröivät seinät. Kirjan rakenne noudattaa etanadynamiitin käytön vaiheita: osastot ovat Poraaminen, Täyttö, Odotus ja Murtuminen. Novellit tunkeutuvat eri-ikäisten suomalaisten maailmaan ja paljastavat senkin, mistä vaietaan ja minkä olemassaolo kielletään. Kertoja riisuu verhot sairauden, ahdistuksen ja ihmisten hädän yltä. Hän näyttää ihmisen myös rakentamassa harhaista todellisuutta. Kuopio onnistuu antaessaan eri-ikäisten itse kertoa, mitä he näkevät ja kokevat. Sanasto, käsitteet ja virkerakenne mukautuvat kulloisenkin kertojan tarpeisiin.

Katriina Kajannes



Opinnot:
Neurologian erikoislääkäri 1997.
Kirjoittamiskoulutksen syventävät opinnot 2005.

Harrastukset: elämysten metsästys, lukeminen ja kirjoittaminen.

"Kirjoittaminen on ollut jo lapsesta omin ilmaisumuotoni. Opiskelu ja muu elämä olivat vain pitkään niin tiiviitä, että kirjoittaminen ja jopa lukeminen jäivät taka-alalle vuosiksi. Väitöskirjaa tehdessäni kirjoittaminen tunki lopulta väkisin läpi, vaikkei sille olisi ollut yhtään aikaa. Ensin kirjoitin runoja, sittemmin enemmän proosaa. Keskisuomalainen luonto on syvällä sielussani (Turussa kaipasin eniten järviä!) ja luonto on läsnä teksteissäni. Tärkeintä minulle kuitenkin ovat ihmiset ja se mitä heidän välillään tapahtuu. Kuvaan yksityiskohtia ja pieniä tapahtumia, joiden kautta myös itse mieluiten katselen maailmaa.

Eniten elämääni muutti Andrei Tarkovskin Vangittu aika, jonka luin junassa tammikuussa 2002. Kirjan kautta löysin taas yhteyden idealistiseen etsijäminääni, ja löysin myös Tarkovskin elokuvat. Suomalaista kirjailijoista tykkään mm. Pirkko Saisiosta, Sisko Istanmäestä ja Miika Nousiaisesta, muista mm. Paul Austerista, Amelie Nothombista, Anna Gavaldasta ja Torey Haydenista. Toisaalta on useita yksittäisiä kirjoja, jotka ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Nykyisin niitä vain löytyy turhan harvoin.
Tykkään mm. Satien musiikista, Leonard Cohenista, Tuomari Nurmiosta, Hectorista, Edith Piafista, Mari Rantasilasta, marssimusiikista, vanhasta jazzista. Elämässä on tärkeintä kuunnella sisäistä ääntään, olla uskollinen itselleen ja ottaa muut huomioon. Arvokkainta ovat kohtaamisen hetket, jotka voivat tulla aivan yllättäen, joskus aivan vieraankin ihmisen kanssa. Arvostan rakkautta, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Artikkeleita Parkinsonin taudista.
Terveyskeskuslääkärin Parkinson-opas 2004 (6.painos 2010).
Pitkään sairastaneen parkinsonpotilaan opas 2010.
Kirja-arviointeja mm. Suomen Lääkärilehdessä.