Koskinen, Pertti

Synnyinaika

Ammatti

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tekstinäyte

Maija ajoi takaisin tielle, ajeli sitä edestakaisin käyden välillä
kääntämässä jossakin pikkutiellä, joka päättyi yleensä talon pihaan.
Jossakin niissä taloissa asui myös Korpelan perhe. Oliko sen suru aitoa? Eikö ollut helpotus päästä sellaisesta miehestä?
Mies häipyi reissuilleen pakottavan tarpeensa ajamana, ja perheen piti ymmärtää, mutta olla ymmärtämättä todellista syytä. Kimmoke tuli aina viinaryypystä, alkoholinkäyttöä ei muka osattu hallita, vaikka humala oli vain keino homoilla kaltaistensa kanssa.
Työnteko oli miehen kunnia, ja sitä tehtiin viikonloppuisinkin kun tarve vaati, tarpeet vain olivat salaiset eivätkä liittyneet työntekoon.
Kyvyttömyys ja hävettävänä koetut salaisuudet muilla elämänalueilla
yritettiin peittää työnteolla ja alkoholin käytöllä.
Maija näki mielessään Korpelan vauvana, pienenä poikana, koululaisena; jo silloin hän ehkä tiesi olevansa erilainen ja ryhtyi salaamaan taipumustaan,kehittämään miehisyyttään suuntaan, jota ei tuntenut. Hän katseli miten miehet käyttäytyivät, vain karkeimmat ja äänekkäimmät kelpasivat esikuviksi, koska homous oli salattava tehokkaasti. Aina oli myös löydyttävä itseään huonompia miehiä joihin kohdistaa iva ja halveksunta, jotta huomio ei
kohdistuisi itseen ja omaan salaisuuden paljastumiseen.
Maija ajeli autioita teitä hiljaa. Tuntui hyvältä kun muut nukkuivat.
Hämärä kätki hänet.

(Kirjasta Kaunis mies katoaa, 2012)