Myrkkyseitikki

Maria Vaaralle on "sairaus tai jokin sen tapainen" antanut ihmeellisen lahjan: olla yhtä aikaa sisäpuolella ja samalla puhua, kirjoittaa ja kertoa siitä. Tätä sisäisten asioiden realismia kirjailija toteuttaa hyvin lahjakkaasti. Hän marssittaa itsensä ja omaisiaan Johanneksen, psykiatrin ja ystävän, huoneeseen, kertoo ja käy pitkiä dialogeja ilman että Johannes on fyysisesti läsnä. Ammattiauttajilta voi saada lääkkeitä, näitä reactivaneja, pertriptylejä, mandraxeja, jotka ovat lainanneet nimiänsä kirjan luvuille. Tärkeämpää on omistaa kuuntelija, jolle voi keriä auki mennyttä ja nykyistä. Ja kaikkein tärkeintä: harrastuksella voi itse hoitaa elämäänsä. Maria Vaaran keino on kirjoittaminen. Asioilla on sisäinen logiikkansa, pelot ja riemun hetket, tappiot ja voitot vuorottelevat noudattamatta tavanmukaista kronologiaa. Vaaran elämä on paljolti hänen synnyttäjänsä luomaa kudosta; siihen elämä ja sisäiset kokemukset ovat kuvioineet salaisia muotojaan ja värejään. - Kirja on lukuelämys, sekä ilmaisun rikkauden että elämän syvyyksien rohkean kuvaamisen vuoksi. Siinä on ihmeellinen uudestisyntymisen tuntu.