Malmi, Timo

synt. 18.6.1948 Tampereella, jossa myös asuu
perhesuhteet: naimisissa, vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
opinnot, tutkinnot: sosionomi 1972, filosofian maisteri 1978, filosofian lisensiaatti 1996
ammatti: Tampereen yliopiston viestintäpäällikkö

luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsen 2001-, puheenjohtaja 2002 -, Kirjoittajayhdistys Viitapiirin ensimmäinen puheenjohtaja 1995-97 ja jäsen edelleen, Suomen Kirjailijaliiton jäsen 2000, Suomen tiedetoimittajien liiton hallituksen jäsen sen perustamisesta ja puheenjohtaja kolme vuotta

palkinnot: Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarjan voittaja 1996
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto romaanista Tähkäpää, sotavangin laulu vuonna 2000
harrastukset: kalastus, kylähulluus, vanhat asiat ja ikuinen viisaus


Miksi ryhdyit kirjoittamaan, miten sinusta tuli kirjailija? -kysymykseen Timo Malmi vastaa:
"Ensin puhui kieli, sitten kynä. Olen lapsuudesta asti kuunnellut läheisiä ihmisiä, mummuja, vaareja. Keskikoulussa minut palkittiin Työväen muistitietotoimikunnan keräyskilpailussa. Aihe oli vuoden 1918 sota. Jatkoin kuuntelua vuosiin 1939-40, äänitin ajan 1941-44. Ensin jututin rintamalla olleita, sitten sotavankeuden kokeneita. Teksteissäni tarina ja tosi, fakta ja fiktio vaihtelivat kauan paikkaa. Aluksi yritin runokirjaa, mutta sain valmiiksi lisensiaatin työn. Lopulta tarinat syöksähtivät riveistä niteiksi, joita yhdisti rakkaus, kaipaus ja sota. Ensimmäisestä runokirjastani tuli väitöskirja. En saanut palkanylennystä, mutta hengenkorotuksen ja fiktion vimman. Nimeän sen dosentuuriksi erikoisalana jatkaa siitä, mihin tiede lopettaa."

Luovan työnsä lähtökohdista Timo Malmi kertoo: "Tuntea ja kertoa omista ja vieraista maailmoista, niin että ne molemmat joskus tuntuisivat itse eletyiltä."
Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja Malmille ovat olleet "tamperelaiset mestarit niin tekstien kuin fyysisen läheisyyden takia. Äiti oli samassa työväenopiston keskustelupiirissä kuin Lauri Viita. Isä ajoi hänen betonimyllylleen hiekkaa."

Pirkanmaan ja pirkanmaalaisuuden merkityksestä itselleen Timo Malmi toteaa: "Pirkanmaa on antanut kieleeni kolme deetä. Ensimmäisen sain Pispalassa, josta nousin Kalevaan kivitalon reerappuun. Kesät vietin Teiskon Velaatassa, jossa soulin äilen kanssa lahlen yli. Omat
lapseni kasvatin jo Domuksen päiväkodissa."


Timo Malmin esikoisteos, runokokoelma Welaatta : maito, maa ja vesi ilmestyi v. 1998. Kokoelma sai hyvän vastaanoton: "Takakansi kutsuu Welaattaa 'hämäläiseksi Spoon River -antologiaksi' ja vertaus sopiikin hyvin. Suuren osan kokoelmasta vievät teiskolaisen Velaatta-kylän asukkaiden pikamuotokuvat, lapsen silmin ja aikuisen ajatuksin kunnioittavasti tehdyt. Suurimman monumentin Timo Malmi on kuitenkin rakentanut mummulleen, lapsuutensa perushahmolle. -- Keski-ikäisen miehen tarve kirjoittaa talteen jo katoamassa olevan kylän (nykyisin yhden Tampereen kaupunginosan) historian välähdyksiä on sympaattinen ja ilmeisen syvä. Se rinnastuu oman katoavuuden oivallukseen, jonka puolestaan omat pienet lapset tekevät todelliseksi." (HS 11.11.1998, Suvi Ahola)

Timo Malmin lisensiaattityö v. 1995 on Jatkosodan suomalaiset sotavangit neuvostojärjestelmässä ja tästä aiheesta kertoo myös hänen romaaninsa Tähkäpää, sotavangin laulu (1999). Timo Malmi kertoo itse teoksen synnystä: "[Tähkäpäässä] on kerrottu monen sotavangin tarina yhden miehen kautta. Hienosti sanottuna se on alussa yhden miehen tarina, joka loppua kohti kasvaa useiden miesten tarinaksi, eräänlaiseksi suureksi runoelmaksi tai sinfoniaksi. -- Kun aloin tutkia sotavankien kohtaloita 15 vuotta sitten, aluksi kirjoitin heidän tarinoitaan ylös runomuodossa. Halusin julkaista näitä runoja tai balladeja tämän romaanini sivuilla. -- Halusin kirjoittaa tämän romaanin mm. siksi, että arviolta 1400:n sotavankileirillä menehtyneen suomalaisen miehen ja naisen sukulaiset saisivat tietää edes jotain läheistensä kohtalosta. Sodan vaietuista seurauksista ja hirvittävistä ihmiskohtaloista puhuminen ei ole mielestäni koskaan liian myöhäistä. Sodan syttyminen saattaa olla nopeaa, mutta sodan jälkiselvittelyt inhimillisellä tasolla ovat pitkäveteisiä vieraita, sukupolven mittaisia." (KU 12.10.1999, Juha Drufva)

"[Romaani Tähkäpää]-- kertoo jatkosodan alussa vangiksi joutuneen suomalaiskersantin lähes nelivuotisesta Neuvostoliiton-retkestä. Vuonna 1915 syntyneen Väinö Ilmari Tähkäpään juuret ovat Teiskon Welaatan kylässä, samassa paikassa josta Malmi kirjoitti omaperäisen runokokoelman Welaatta (1998). -- Sotavangin laulun vahva puoli on siinä sävyssä, jolla selviämisen ihme on kuvattu. Äärimmäisen kurjuudenkin läpi voi päästä." (TS 13.1.1999, Matti Peltonen)