Anhava, Helena
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Irmeli Jung 2000 / Otava
Elämäkertatietoa
vanhemmat runoilija Lauri Pohjanpää ja talousopettaja Arla Rossander
Wsoy:n kirjastonhoitaja 1948-1951, vapaa suomentaja vuodesta 1952
suomentanut romaaneja, näytelmiä, yli kolmekymmentä kuunnelmaa, lasten- ja nuortenkirjoja sekä lyriikkaa mm. Soveig von Schoultzin runovalkikoiman (1991)
Wsoy:n kirjastonhoitaja 1948-1951, vapaa suomentaja vuodesta 1952
suomentanut romaaneja, näytelmiä, yli kolmekymmentä kuunnelmaa, lasten- ja nuortenkirjoja sekä lyriikkaa mm. Soveig von Schoultzin runovalkikoiman (1991)
toimittanut oppikirjoja ja antologioita ja runokokoelmia
opintoja Helsingin yliopistossa, kirjastotutkinto 1952
Anhavan runoja on käännetty ruotsiksi ja norjaksi
opintoja Helsingin yliopistossa, kirjastotutkinto 1952
Anhavan runoja on käännetty ruotsiksi ja norjaksi
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
essee:
Ystävistä, amatööreistä (Mielenterveys 1990 : 2 : 22-23)
kirjoitus:
Vaistonvaraisesti
kokoomateoksessa "että iloni olisi tuuli joka kantaa" (Mummon kammari 2004, toimittanut Terttu Härkönen)
"Vaisto on katoamassa maailmasta, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, vaikka siihen nimenomaan sitä tarvittaisiin. Nimikään ei enää kelpaa, vanha kunnon vaisto, sen tilalle on pitänyt keksiä hienosteleva tunneäly. Mutta tämän päivän ihminenhän uskoo vain tietoon ja järkeen. Toivottavasti liioittelen."
Kirjoituksessa pohditaan miten esimerkiksi koirat tunnistavat vanhat ihmiset.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
kuunnelmat:
Kun lehti putoaa vihreänä (Yleisradio 1980)
Kesällä 44 (Yleisradio 1984)
Dramaturgit: Mirjam Polkunen, Solja Kievari
kuvakirjat:
Junalla Timbuktuun (Tammi 1964)
kert. Helena Anhava; kuv. Seiden
Uusi vanha tuttava (Otava 1985)
kuvittanut Heljä Lassila
Ystävistä, amatööreistä (Mielenterveys 1990 : 2 : 22-23)
kirjoitus:
Vaistonvaraisesti
kokoomateoksessa "että iloni olisi tuuli joka kantaa" (Mummon kammari 2004, toimittanut Terttu Härkönen)
"Vaisto on katoamassa maailmasta, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, vaikka siihen nimenomaan sitä tarvittaisiin. Nimikään ei enää kelpaa, vanha kunnon vaisto, sen tilalle on pitänyt keksiä hienosteleva tunneäly. Mutta tämän päivän ihminenhän uskoo vain tietoon ja järkeen. Toivottavasti liioittelen."
Kirjoituksessa pohditaan miten esimerkiksi koirat tunnistavat vanhat ihmiset.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
kuunnelmat:
Kun lehti putoaa vihreänä (Yleisradio 1980)
Kesällä 44 (Yleisradio 1984)
Dramaturgit: Mirjam Polkunen, Solja Kievari
kuvakirjat:
Junalla Timbuktuun (Tammi 1964)
kert. Helena Anhava; kuv. Seiden
Uusi vanha tuttava (Otava 1985)
kuvittanut Heljä Lassila
Tekstinäyte
"Sinä kesänä oli paljon kuolemaa.
Kaninpoika ei jaksanut virota, vaikka sen jäseniä hierottiin koko ilta, laitettiin se lämpöpullojen väliin nukenpeiton alle nukkumaan. Yöllä se oli kuollut, suden hetkenä.
Piti itkeä äidin kanssa kaulatusten, piti mennä ulos huutamaan toisille lapsille rumasti ja vihaisesti: - Jos te ette heti paikalla tule niin mä hautaan sen yksin.
Ja kun kissanpoika kuoli, emonsa viimeinen, sille haettiin metsän kaunein kohta ja puutarhan kauneimmat kukat. Ja yksineläjälle joka sanoi: - Älkää tuoko sitä mun mökkini lähelle ettei se haise, piti kivahtaa: - Hajutko sulle on tärkeemmät kun tän kissan henki?
Eivät saisi pienet hajuelämykset loukata suuria tunteita. Se on niinkuin sisäänrakennettuna heissä, se hartaus. Ennen kuin se viedään."
Kaninpoika ei jaksanut virota, vaikka sen jäseniä hierottiin koko ilta, laitettiin se lämpöpullojen väliin nukenpeiton alle nukkumaan. Yöllä se oli kuollut, suden hetkenä.
Piti itkeä äidin kanssa kaulatusten, piti mennä ulos huutamaan toisille lapsille rumasti ja vihaisesti: - Jos te ette heti paikalla tule niin mä hautaan sen yksin.
Ja kun kissanpoika kuoli, emonsa viimeinen, sille haettiin metsän kaunein kohta ja puutarhan kauneimmat kukat. Ja yksineläjälle joka sanoi: - Älkää tuoko sitä mun mökkini lähelle ettei se haise, piti kivahtaa: - Hajutko sulle on tärkeemmät kun tän kissan henki?
Eivät saisi pienet hajuelämykset loukata suuria tunteita. Se on niinkuin sisäänrakennettuna heissä, se hartaus. Ennen kuin se viedään."
Lähteitä ja viittauksia