Huttunen, Eveliina
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Outokummun kehityksestä, omakustanne 1975
Tekstinäyte
Kun lumisade oli lakannut ja päivänkajo alkoi tuikkia suurten päivänvalossa voisi löytää jonkinlaisen tien ja ehken ihmisasunnon. Päivä vähitellen valkeni, mutta tietä ja asuntoja ei kuulunut. Hiljaisessa metsässä vain hongat huokailivat kanssani kilpaa. Ei edes oravaa puussa, eikä metsäneläimiä liikkeellä, joka olisi hiljaisuutta häirinnyt. Ainut ääni kuului vain vatsastani, joka ilmaisi energian vajausta, mutta siitä ei ollut tietoa millä olisi nälkäänsä sammuttanut.
Jatkoin matkaa ja suunta aina sama. Aavistin että päivä oli lähestymässä iltaa, kun alkoi uudelleen päivä hämärtyä. Väsymys alkoi käydä ylivoimaiseksi ja pimeän tullen istahdin tuuhean kuusen oksien alle ja aamuun. Vilttiin käärintyneenä en tuntenut pahemmin kylmää, kun sää oli leuto ja tyyni ilma. Aamupäivä selkeni hitaasti hämäränpeitteeseen sumuun, mutta uusi päivä oli taas edessä.
Taivasalla yöpyessäni ja kuusenoksat vuoteenani, tunsin oloni kaikessa kurjuudessakin mukavaksi, sillä nyt olin vapaa ja sivuuttanut kaikki vaaravyöhykkeet.
[Kartanon varjot. 1992, s. 97]
Jatkoin matkaa ja suunta aina sama. Aavistin että päivä oli lähestymässä iltaa, kun alkoi uudelleen päivä hämärtyä. Väsymys alkoi käydä ylivoimaiseksi ja pimeän tullen istahdin tuuhean kuusen oksien alle ja aamuun. Vilttiin käärintyneenä en tuntenut pahemmin kylmää, kun sää oli leuto ja tyyni ilma. Aamupäivä selkeni hitaasti hämäränpeitteeseen sumuun, mutta uusi päivä oli taas edessä.
Taivasalla yöpyessäni ja kuusenoksat vuoteenani, tunsin oloni kaikessa kurjuudessakin mukavaksi, sillä nyt olin vapaa ja sivuuttanut kaikki vaaravyöhykkeet.
[Kartanon varjot. 1992, s. 97]