Rummukainen, Otto

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka Tohmajärven Värtsilä

Meriitit:
Ukri ry:n Vuoden kynä -palkinto 2010

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:

Pakinakilpailun satoa. Kirjoittajayhdistys Martva 1975

Kiviviinimalja. Martva 1991

Sinä äänilintuni. Martva 2004

Suomi suomalaisille Suomi : runokilpailun satoa. ntamo 2008


Tietoteoksia:

Värtsilä eilen ja tänään. Omakustanne 1984

Toimittanut teokset:

Niiralan hovi : Värtsilän kuntakeskus. Omakustanne 1990

Värtsilän vaiheilta. Omakustanne 1993

Tekstinäyte

Tapion mieleen tuli viime pääsiäinen. Hän oli ollut Ansan kotona ja talossa oli ollut muitakin nuoria. Oli leikitty panttileikkejä, vaihdettu ”paria” ja oltu piilostakin. Sitten taloon oli tullut lähinaapurin isännät, vanhempi isäntä Jaakko ja nuori isäntä Viljo. He olivat tulleet hevosella, aisakello oli soinut rytmikkäästi hevosen juostessa. Miehet tulivat pyhävaatteissa ja esiintyivät rempseästi. Nuorten leikit loppuivat ja talon väki alkoi valmistella vieraille kestitystä. Nuorempi isäntä oli selittänyt, että naapurikylässä oli iltamat ja sinne mentäisiin entiseen malliin ”rekiajoihin”.
- Miten se on isäntä, saanko pyytää Ansaa lähtemään meidän hevosen kyytiin?
- Ka eihän kysyvä tieltä eksy!

Tuska oli kouristanut Tapion rintaa, mitä vastaisi Ansa? Kylän rikkain isäntä, oli varmaan suuri kunnia sille tytölle, jota tämä pyysi kyytiinsä! Mitä hän itse voi tytölle tarjota, köyhä ja koulunkäymätön poika. Hänen kotonaan ei ole koskaan ollut hevosta ja hänen kotinsa oli harmaa, puolilaho mökki.

[Valkea ruusu. 1998, s. 30-31]