Poijärvi, Liisu
Elämäkertatietoa
Asunut Ilomantsissa 1928-1950
Tekstinäyte
Tunnetteko Sumperin Hultan? – Vai ette. – Se on vahinko, sillä Hulta Sumperi on persoonallisuus, voimakas, lujatahtoinen persoonallisuus, jonka kanssa seurustellessa aina ”saa jotakin”.
Hulta Sumperi – eli, kuten hänen nimensä kirkon kirjoissa kirjoitetaan: Hulda Sundberg – oli koko kylän tieten jo 9 vuotta täyttänyt, mutta häntä ei lähetetty kouluun. Silloin kävi kylän poliisi vanhempain luona ja nojautuen Oppivelvollisuuslain johonkin pykälään vaati Hultan pikaista kouluun lähettämistä. Tämä aiheutti sen, että Hulta äitinsä seurassa saapui eräänä lokakuun aamuna uskontotunnin aikana koululle ja rauhallisella mutkattomuudella tietysti luokkaan asti. Tunnin häiritseminen ei millään tavalla säikyttänyt kumpaakaan heistä.
Hulta Sumperi – eli, kuten hänen nimensä kirkon kirjoissa kirjoitetaan: Hulda Sundberg – oli koko kylän tieten jo 9 vuotta täyttänyt, mutta häntä ei lähetetty kouluun. Silloin kävi kylän poliisi vanhempain luona ja nojautuen Oppivelvollisuuslain johonkin pykälään vaati Hultan pikaista kouluun lähettämistä. Tämä aiheutti sen, että Hulta äitinsä seurassa saapui eräänä lokakuun aamuna uskontotunnin aikana koululle ja rauhallisella mutkattomuudella tietysti luokkaan asti. Tunnin häiritseminen ei millään tavalla säikyttänyt kumpaakaan heistä.
Oppilaitten kuullen piti Hultan äiti minulle puheen, jonka pääsisällys oli seuraava:
”Vaikka me ollaankin köyhiä niin me ollaan kunniallisia ihmisiä, eikä ole esivallalla tähän asti ollut asiaa meidän mökkiin. Ja olishan me tämä tyttö ilman poliisejakin kouluun laitettu, jos olis tiedetty, että se on laki semmoinen. Ei meillä koulua vastaan mitään ole, vaan tämä tyttö kun on sellainen hyväoppinen aina ollut, niin tuumattiin, että jo se sen osaa, mitä tässä koulussa opetetaan. Osaa se, suoraan sanoen, enemmänkin, sillä en ole kuullut tämän koulun oppilaitten kenenkään osaavan Kristinoppia, ja tämä Hulta sen osasi etuperin ja takaperin jo kahdeksatta käydessään. (Hulta röyhistelee rintaansa äidin kehuessa.)
Mutta, jos kerran laki käskee panna neljää vuotta tyhjään kuluttamaan, niin ei me tahdota sitä panna vastaan.”
[Maalaiskoululla. WSOY 1932, s. 37-38]
”Vaikka me ollaankin köyhiä niin me ollaan kunniallisia ihmisiä, eikä ole esivallalla tähän asti ollut asiaa meidän mökkiin. Ja olishan me tämä tyttö ilman poliisejakin kouluun laitettu, jos olis tiedetty, että se on laki semmoinen. Ei meillä koulua vastaan mitään ole, vaan tämä tyttö kun on sellainen hyväoppinen aina ollut, niin tuumattiin, että jo se sen osaa, mitä tässä koulussa opetetaan. Osaa se, suoraan sanoen, enemmänkin, sillä en ole kuullut tämän koulun oppilaitten kenenkään osaavan Kristinoppia, ja tämä Hulta sen osasi etuperin ja takaperin jo kahdeksatta käydessään. (Hulta röyhistelee rintaansa äidin kehuessa.)
Mutta, jos kerran laki käskee panna neljää vuotta tyhjään kuluttamaan, niin ei me tahdota sitä panna vastaan.”
[Maalaiskoululla. WSOY 1932, s. 37-38]