Haasjoki, Pauliina
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Tommi Tuomi / Otava
Elämäkertatietoa
Pauliina Haasjoki syntyi vuonna 1976 Ulvilassa ja opiskeli kirjallisuutta Turussa. Nykyisin hän asuu Helsingissä. Haasjoki julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1999. Elokuussa 2011 ilmestynyt Aallonmurtaja on hänen viides runoteoksensa.
Haasjoki on kirjoittanut myös runodialogin Kolmosten talo yhdessä Reetta Niemelän kanssa. Vuosien 2005 ja 2010 välillä hän julkaisi runoutta ja pienoisesseistiikkaa Olo ja muoto -runoblogissaan. Hänen runojaan on ilmestynyt italiaksi, unkariksi, ruotsiksi ja englanniksi ja käännetty lisäksi saksan, puolan ja viron kielille.
Haasjoki on osallistunut keskusteluun kirjallisuudesta ja kulttuurista kirjoittamalla esseitä ja runokritiikkiä sekä toimimalla Nuoren Voiman Liitossa ja Osuuskunta Poesiassa. Hän on julkaissut useita kirjallisuustieteellisiä artikkeleita ja viimeistelee niistä koostuvaa väitöskirjaansa. Hänet palkittiin artikkelinkirjoittajana Koneen Säätiön Vuoden kynä -palkinnolla vuonna 2010.
Lukukeskus
---
"Opiskelin kotimaista kirjallisuutta Turun yliopistossa, ja tällä hetkellä viimeistelen artikkeliväitöskirjaani. Väittelen vuonna 2012. Vuosina 2005-2010 kirjoitin kaunokirjallista blogia Olo ja muoto. Olen myös julkaissut harvakseltaan kirjallisuusesseitä ja runokritiikkiä."
---
Nuoren Voiman liiton hallituksen jäsen vuodesta 2006, Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2005, Osuuskunta Poesian jäsen vuodesta 2011.
Koneen Säätiön Vuoden Kynä -palkinto hyvästä suomenkielisestä tieteellisestä artikkelista 2010.
Haasjoki on kirjoittanut myös runodialogin Kolmosten talo yhdessä Reetta Niemelän kanssa. Vuosien 2005 ja 2010 välillä hän julkaisi runoutta ja pienoisesseistiikkaa Olo ja muoto -runoblogissaan. Hänen runojaan on ilmestynyt italiaksi, unkariksi, ruotsiksi ja englanniksi ja käännetty lisäksi saksan, puolan ja viron kielille.
Haasjoki on osallistunut keskusteluun kirjallisuudesta ja kulttuurista kirjoittamalla esseitä ja runokritiikkiä sekä toimimalla Nuoren Voiman Liitossa ja Osuuskunta Poesiassa. Hän on julkaissut useita kirjallisuustieteellisiä artikkeleita ja viimeistelee niistä koostuvaa väitöskirjaansa. Hänet palkittiin artikkelinkirjoittajana Koneen Säätiön Vuoden kynä -palkinnolla vuonna 2010.
Lukukeskus
---
"Opiskelin kotimaista kirjallisuutta Turun yliopistossa, ja tällä hetkellä viimeistelen artikkeliväitöskirjaani. Väittelen vuonna 2012. Vuosina 2005-2010 kirjoitin kaunokirjallista blogia Olo ja muoto. Olen myös julkaissut harvakseltaan kirjallisuusesseitä ja runokritiikkiä."
---
Nuoren Voiman liiton hallituksen jäsen vuodesta 2006, Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2005, Osuuskunta Poesian jäsen vuodesta 2011.
Koneen Säätiön Vuoden Kynä -palkinto hyvästä suomenkielisestä tieteellisestä artikkelista 2010.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Juhlaruno ”Jos ajattelemisella olisi talo, millainen se olisi”; tilaustyönä Suomen Akatemian 60-vuotisjuhliin, esitetty 28.11.2008
Kirjallisuustieteellisiä artikkeleita:
”Kaikkivoipaisesti queer. Omnipotenssi, seksuaalisuus ja ambivalenssi Monika Fagerholmin Diivassa”. SQS-lehti 1-2/2010.
”Ambivalenssin 'arvoituksellinen sulo': Hagar Olssonin Silkkimaalaus”. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain 3-4/2009. (Palkittu Koneen Säätiön Vuoden Kynä -palkinnolla 2010)
"Varmuuden vuoksi ei. Ruoka, halu ja ambivalenssi Eva Weinin teoksissa." Teoksessa Siru Kainulainen ja Viola Capkova (toim.): Täysi kattaus. Ruokaa ja juomaa kirjallisuudessa . Turku: Turun yliopisto. 2007
"Mitä tiedät kertomuksestani. Biseksuaalinen ambivalenssi ja queer-lukeminen". Naistutkimus /2005
"Ei kahta ilman kolmatta. Biseksuaalisuus, ambivalenssi ja lukeminen". Teoksessa Löytty, Olli (toim.): Rajanylityksiä. Tutkimusreittejä toiseuden tuolle puolen. Helsinki: Gaudeamus, 2005
”Yliviivattuna syntynyt nimi: biseksuaalisuus luettuna ja lukemattomana”. Naistutkimus 1/2003
Esseitä:
”Luostarit. Avuttomuuden ja parannuksenteon sukupolvikokemus.” Teoksessa Olli Sinivaara (toim.): Muistikuvia 00-luvusta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto 2010
"Heillä on tieto, jota heillä ei voi olla. Virginia Woolfin Aallot". Nuori Voima 5/2008
"Vapaarytmisyyden analyysista: työkalut vapaat mutta herkkyys tarpeen". Teoksessa Kainulainen et al (toim.): Lentävä hevonen. Välineitä runoanalyysiin. Tampere: Vastapaino, 2007
"Miten ihmeellisyyttä kuunnellaan ja miten se kehystetään". Teoksessa Hytönen, Ville ja Sutinen, Ville-Juhani (toim.): Poetiikkaa. Seitsemän esseetä runouskäsityksistä. Turku: Savukeidas 2007
Runoja ilmestynyt kirjallisuuslehdissä ja antologioissa italian, unkarin, ruotsin ja englannin kielellä, käännetty myös saksaksi, puolaksi ja turkiksi.
Kirjallisuustieteellisiä artikkeleita:
”Kaikkivoipaisesti queer. Omnipotenssi, seksuaalisuus ja ambivalenssi Monika Fagerholmin Diivassa”. SQS-lehti 1-2/2010.
”Ambivalenssin 'arvoituksellinen sulo': Hagar Olssonin Silkkimaalaus”. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain 3-4/2009. (Palkittu Koneen Säätiön Vuoden Kynä -palkinnolla 2010)
"Varmuuden vuoksi ei. Ruoka, halu ja ambivalenssi Eva Weinin teoksissa." Teoksessa Siru Kainulainen ja Viola Capkova (toim.): Täysi kattaus. Ruokaa ja juomaa kirjallisuudessa . Turku: Turun yliopisto. 2007
"Mitä tiedät kertomuksestani. Biseksuaalinen ambivalenssi ja queer-lukeminen". Naistutkimus /2005
"Ei kahta ilman kolmatta. Biseksuaalisuus, ambivalenssi ja lukeminen". Teoksessa Löytty, Olli (toim.): Rajanylityksiä. Tutkimusreittejä toiseuden tuolle puolen. Helsinki: Gaudeamus, 2005
”Yliviivattuna syntynyt nimi: biseksuaalisuus luettuna ja lukemattomana”. Naistutkimus 1/2003
Esseitä:
”Luostarit. Avuttomuuden ja parannuksenteon sukupolvikokemus.” Teoksessa Olli Sinivaara (toim.): Muistikuvia 00-luvusta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto 2010
"Heillä on tieto, jota heillä ei voi olla. Virginia Woolfin Aallot". Nuori Voima 5/2008
"Vapaarytmisyyden analyysista: työkalut vapaat mutta herkkyys tarpeen". Teoksessa Kainulainen et al (toim.): Lentävä hevonen. Välineitä runoanalyysiin. Tampere: Vastapaino, 2007
"Miten ihmeellisyyttä kuunnellaan ja miten se kehystetään". Teoksessa Hytönen, Ville ja Sutinen, Ville-Juhani (toim.): Poetiikkaa. Seitsemän esseetä runouskäsityksistä. Turku: Savukeidas 2007
Runoja ilmestynyt kirjallisuuslehdissä ja antologioissa italian, unkarin, ruotsin ja englannin kielellä, käännetty myös saksaksi, puolaksi ja turkiksi.
Tekstinäyte
AALLONMURTAJA
Sattui niin että he istuivat veneen katolla ja kaartuivat
veden yli riemuissaan, meri kantoi heitä jonnekin. Vene oli
kevyt ohjata ja ymmärsi kuin hevonen, he saattoivat
nojata, nauraa ja humaltua. Tälle ei ole sanoja.
Pinta niin kalteva että pitää sulkea silmät, herkkä ydin
joka halkeaa melkein heti, esimerkiksi nöyryys.
Hitaat äänet rikkovat vettä kuin pitkät airot, ja pitkä
laiva lipuu. Suunnattomat airot osuvat veteen kaukana,
kulkevat aivan pinnan alla, nostetaan, pisaroivat,
heilautetaan taaksepäin. Vakaat, kapeat, voimalliset airot.
Miten se luetaan? Ylhäältä alas? Kohti keskustaa?
Aivan huomaamaton tärähdys. Tässä oli harmaahaikara, se asteli, ja nyt se heijastuu
tyynestä vedestä samoin. Mitä tapahtui? Ehkä se oli faasimuutos.
Sen jälkeen asiat alkavat toden teolla, nyt kun ne voivat käskeä itseään
omalta uudelta paikaltaan, noudattaa. Ilo on suurta. Onko sairaus hävinnyt?
Julmuus on hävinnyt. Onko haaste, jonka suora katse välittää?
On edelleen iltoja, ja laulu jatkuu. Nyt meri on kultainen.
Sinä naurat minulle ja naurat kaikelle, mille minä en naura.
Mutta esimerkiksi kivessä on iloa, ja vedessä. Ja kun tulee yllätetyksi,
karisee yltä ja astuu uuteen paikkaansa, on jälleen saatu kiinni.
sekä demonit että eläimet työntelevät ihmistä, ja lisäksi enkelit,
kaiken aikaa jokin takiainen tarttuu hiuksiin, hiha puunrunkoon,
käsine putoaa, ikkuna aukeaa ulospäin,
jänis tulee sisään muurin aukosta ja lintu lentää katon läpi ulos.
Musiikki suihkii puolana perässään ajan lanka.
Katse on jo silmässä ja heidät on viritetty yhteen, hyvin kömpelöitä
kaikki yritykset. Airo osuu veteen kohtisuoraan, vesi pärskyy.
Oksa keinuu. Mutta aika ei jätä meistä yhtäkään.
Miten vaarallista on kulkea maailmassa ja antaa jokaisen tuntemattoman
kertoa totuus, ja odottaa aivan liikoja laululta, joka yhdistää ihmisäänet;
käyttäytyä kuin olisi juuri joutunut sfinksin eteen.
(Aallonmurtaja, 2011)
KEHTOLAULU
Pääskyset lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino,
murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet
jännittyneinä. Pääskyset lentävät pingottuneina
ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon.
Lepäävät aamun suussa kaikkensa antaneina.
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti.
Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät
uuvuttanut. Ja niin on heidät väsyttänyt uskollisuus,
kirkon katon alla pesiminen, ankara suuri laulu
joka painautuu kaulalle. Selkään. Selkäpiihin.
Pääskyset sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
Kuunsirppinä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää
illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää
lepakko. Lapsi avaa käsivartensa ja räpyttelee pihalla
vielä ennen kuin nukkumaan mennään, tulee lepo
vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.
(Pääskynen ja lepakko, 2009)
Hitaat äänet rikkovat vettä kuin pitkät airot, ja pitkä
laiva lipuu. Suunnattomat airot osuvat veteen kaukana,
kulkevat aivan pinnan alla, nostetaan, pisaroivat,
heilautetaan taaksepäin. Vakaat, kapeat, voimalliset airot.
Miten se luetaan? Ylhäältä alas? Kohti keskustaa?
Aivan huomaamaton tärähdys. Tässä oli harmaahaikara, se asteli, ja nyt se heijastuu
tyynestä vedestä samoin. Mitä tapahtui? Ehkä se oli faasimuutos.
Sen jälkeen asiat alkavat toden teolla, nyt kun ne voivat käskeä itseään
omalta uudelta paikaltaan, noudattaa. Ilo on suurta. Onko sairaus hävinnyt?
Julmuus on hävinnyt. Onko haaste, jonka suora katse välittää?
On edelleen iltoja, ja laulu jatkuu. Nyt meri on kultainen.
Sinä naurat minulle ja naurat kaikelle, mille minä en naura.
Mutta esimerkiksi kivessä on iloa, ja vedessä. Ja kun tulee yllätetyksi,
karisee yltä ja astuu uuteen paikkaansa, on jälleen saatu kiinni.
sekä demonit että eläimet työntelevät ihmistä, ja lisäksi enkelit,
kaiken aikaa jokin takiainen tarttuu hiuksiin, hiha puunrunkoon,
käsine putoaa, ikkuna aukeaa ulospäin,
jänis tulee sisään muurin aukosta ja lintu lentää katon läpi ulos.
Musiikki suihkii puolana perässään ajan lanka.
Katse on jo silmässä ja heidät on viritetty yhteen, hyvin kömpelöitä
kaikki yritykset. Airo osuu veteen kohtisuoraan, vesi pärskyy.
Oksa keinuu. Mutta aika ei jätä meistä yhtäkään.
Miten vaarallista on kulkea maailmassa ja antaa jokaisen tuntemattoman
kertoa totuus, ja odottaa aivan liikoja laululta, joka yhdistää ihmisäänet;
käyttäytyä kuin olisi juuri joutunut sfinksin eteen.
(Aallonmurtaja, 2011)
KEHTOLAULU
Pääskyset lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin
ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino,
murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet
jännittyneinä. Pääskyset lentävät pingottuneina
ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon.
Lepäävät aamun suussa kaikkensa antaneina.
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti.
Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät
uuvuttanut. Ja niin on heidät väsyttänyt uskollisuus,
kirkon katon alla pesiminen, ankara suuri laulu
joka painautuu kaulalle. Selkään. Selkäpiihin.
Pääskyset sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
Kuunsirppinä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää
illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää
lepakko. Lapsi avaa käsivartensa ja räpyttelee pihalla
vielä ennen kuin nukkumaan mennään, tulee lepo
vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.
(Pääskynen ja lepakko, 2009)
Lähteitä ja viittauksia