Castrén, Paavo
Elämäkertatietoa
Helsingin yliopiston klassillisen filologian professori emeritus. Opiskellut ja tehnyt tieteellistä työtä Roomassa ja Pompejissa 1961-2007 välissä yhteensä noin 10 vuoden ajan, Suomen Ateenan-instituutin ensimmäisenä johtajana 1984-1988.
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsen 1992-2003, II varapuheenjohtaja 1997-2000, kaupunginhallituksen jäsen 1993-1995, 2001-2003.
Olen ollut Helsingin yliopiston humanistisen tiedekuntaneuvoston jäsenenä, Yliopiston kirjaston johtokunnan varapuheenjohtajana, Helsingin seudun kesäyliopiston valtuuskunnan jäsenenä, Reinhold Ekholmin säätiön hallituksen puheenjohtajana, Castrén-suku r.y:n sukuneuvoston puheenjohtajana, Helsigin yliopiston Pompejin kaivausryhmän johtajana 2002-2008.
Myönnetyt kirjallisuuteen liittyvät palkinnot ja myöntämisvuodet:
Tatiana Warscher Memorial Award Pompejin arkeologiaa kasitt. julkaisusta 1980
Saksan Arkeologisen instituutin kirjeenvaihtajajäsen 1987
Ateenan Arkeologisen seuran kunniajäsen 1987
Helsingin yliopiston Snellman-palkinto 2001
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2001
Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinto 2006
Tietokirjailijapalkinto Suomen tietokirjailijat ry 2011
Vuoden historiateos 2011 (Uusi antiikin historia)
Otavan kirjasäätiön tietokirjapalkinto 2015
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsen 1992-2003, II varapuheenjohtaja 1997-2000, kaupunginhallituksen jäsen 1993-1995, 2001-2003.
Olen ollut Helsingin yliopiston humanistisen tiedekuntaneuvoston jäsenenä, Yliopiston kirjaston johtokunnan varapuheenjohtajana, Helsingin seudun kesäyliopiston valtuuskunnan jäsenenä, Reinhold Ekholmin säätiön hallituksen puheenjohtajana, Castrén-suku r.y:n sukuneuvoston puheenjohtajana, Helsigin yliopiston Pompejin kaivausryhmän johtajana 2002-2008.
Myönnetyt kirjallisuuteen liittyvät palkinnot ja myöntämisvuodet:
Tatiana Warscher Memorial Award Pompejin arkeologiaa kasitt. julkaisusta 1980
Saksan Arkeologisen instituutin kirjeenvaihtajajäsen 1987
Ateenan Arkeologisen seuran kunniajäsen 1987
Helsingin yliopiston Snellman-palkinto 2001
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2001
Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinto 2006
Tietokirjailijapalkinto Suomen tietokirjailijat ry 2011
Vuoden historiateos 2011 (Uusi antiikin historia)
Otavan kirjasäätiön tietokirjapalkinto 2015
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Keskeiset julkaisut:
Graffiti del Palatino II. Domus Tiberiana, Roma, 1970
Ordo populusque Pompeianus. Polity and Society in Roman Pompeii, Roma 1975
Post-Herulian Athens. Aspects of Life and Culture in Athens A.D. 267-529, 1994
Pompeji. Matkailijan opas, 1978
Graffiti del Palatino II. Domus Tiberiana, Roma, 1970
Ordo populusque Pompeianus. Polity and Society in Roman Pompeii, Roma 1975
Post-Herulian Athens. Aspects of Life and Culture in Athens A.D. 267-529, 1994
Pompeji. Matkailijan opas, 1978
Rooma. Matkailijan opas (&Leena Pietilä-Castrén),
Maassa maan tavalla. Eurooppalaisen tapakulttuurin juurilla, 1995
Antiikin käsikirja (& Leena Pietilä-Castrén) 1999
Hesiodos, Työt ja päivät (käännös ja selitykset) 2004
Pompejilaisia kohtaloita, 2006
Marcus Porcius Cato,Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja(käännos ja sel.) 2006
Corrado Augias, Rooman salaisuudet (käännös ja selitykset) 2008
Uusi antiikin historia, 2011
Pakinoita antiikin Roomasta, Horatiuksen satiirit 2013
Homeros. Troijan sota ja Odysseuksen harharetket (käännös ja selitykset) 2016
Tuotantoon liittyvää lisätietoa:
Lukuisia tieteellisiä artikkeleita, antiikin ja Nyky-Italian kulttuurin alalta.
Maassa maan tavalla. Eurooppalaisen tapakulttuurin juurilla, 1995
Antiikin käsikirja (& Leena Pietilä-Castrén) 1999
Hesiodos, Työt ja päivät (käännös ja selitykset) 2004
Pompejilaisia kohtaloita, 2006
Marcus Porcius Cato,Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja(käännos ja sel.) 2006
Corrado Augias, Rooman salaisuudet (käännös ja selitykset) 2008
Uusi antiikin historia, 2011
Pakinoita antiikin Roomasta, Horatiuksen satiirit 2013
Homeros. Troijan sota ja Odysseuksen harharetket (käännös ja selitykset) 2016
Tuotantoon liittyvää lisätietoa:
Lukuisia tieteellisiä artikkeleita, antiikin ja Nyky-Italian kulttuurin alalta.
Tekstinäyte
Antiikin ajankaan kreikkalaisille ei ekonomia ollut koskaan itseisarvo, vaan sitä pidettiin vain politiikan eräänä alalajina. Niinpä Kreikan kaupunkivaltioissa ei ollut varsinaista fiskaalipolitiikkaa, vaan kaupungit elivät kädestä suuhun. Kansalaisia ei kohdeltu tuottajina vaan kuluttajina, ja saavuttamattomana ihanteena oli se, että kaupunki olisi kyennyt elättämään kaikki kansalaisensa. Odottamattomat tulot käytettiin näin ollen kaupungin kaunistamiseen tai jaettiin kansalaisille.
Ateenan varautuminen ennalta ennen toista persialaissotaa ja peloponnesolaissotaa oli poikkeuksellista. Välitöntä verotusta ei suosittu, koska sitä pidettiin alentavana, mutta varakkaat kansalaiset ottivat vapaaehtoisesti tai pakosta kantaakseen monia valtion menoja (leíturgia). Varakkaat kansalaiset saattoivat ylläpitää yhtä tai useampaa sotalaivaa (trierarkhia) tai vastata draamakilpailujen kuoron kuluista (khoregia). Jos kansalainen protestoi taloudellisia velvollisuuksiaan vastaan ja väitti, että joku toinen oli häntä varakkaampi, osapuolet voitiin pakottaa vaihtamaan omaisuuksia keskenään.
Perikleen aikaan saakka maanomistus oli ollut poliittisen vallan edellytyksenä, mutta 400-luvun puolivälin melskeisissä oloissa myös menestyvät liikemiehet ja jopa varakkaat käsityöläisammattien harjoittajat saivat poliittista vaikutusvaltaa. Kaivos- ja keramiikkateollisuus sekä etenkin víljakauppa tulivat tärkeiksi taloudellisiksi tekijöiksi. Demostheneen mukaan Ateenaan tuotiin vuosittain 800 000 medimnosta (noin 25-30 000 tonnia) viljaa, josta puolet tuotiin Mustaltamereltä saakka. Kaiken kaikkiaan viljan tuonti meritse kattoi noin 2/3 vuotuisesta tarpeesta. Tuontivilja tuli usein halvemmaksi kuin oma tuotanto. Perikles itsekin myi omien maatilojensa sadon ja osti omaan käyttöönsä halvempaa tuontiviljaa.
(Uusi antiikin historia)
Perikleen aikaan saakka maanomistus oli ollut poliittisen vallan edellytyksenä, mutta 400-luvun puolivälin melskeisissä oloissa myös menestyvät liikemiehet ja jopa varakkaat käsityöläisammattien harjoittajat saivat poliittista vaikutusvaltaa. Kaivos- ja keramiikkateollisuus sekä etenkin víljakauppa tulivat tärkeiksi taloudellisiksi tekijöiksi. Demostheneen mukaan Ateenaan tuotiin vuosittain 800 000 medimnosta (noin 25-30 000 tonnia) viljaa, josta puolet tuotiin Mustaltamereltä saakka. Kaiken kaikkiaan viljan tuonti meritse kattoi noin 2/3 vuotuisesta tarpeesta. Tuontivilja tuli usein halvemmaksi kuin oma tuotanto. Perikles itsekin myi omien maatilojensa sadon ja osti omaan käyttöönsä halvempaa tuontiviljaa.
(Uusi antiikin historia)