Heikkinen, Tytti

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Lukukeskus

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset (kääntäjänä)

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Tartun heti otsakkeeseen: onko omia sanoja? Kysymys on minulle keskeinen, koska teen runoni hakemalla Googlen kautta netistä satunnaisia lauseita, joita sitten muokkaan, kunnes olen saanut tehtyä runon tai ”runon”. Näin sanon siksi, että monet ”runoni” muistuttavat itse asiassa enemmän pieniä proosapätkiä.

Siihen, miksi ryhdyin hakukonerunoilijaksi vaikutti olennaisesti Janne Nummelan kokoelma ”Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli”, joka on ensimmäinen Suomessa julkaistu hakukonerunouskokoelma. Ensimmäisillä kerroilla sitä oli raskasta lukea: lauseet eivät muodostaneet järkeviä kokonaisuuksia, tapahtumat eivät seuranneet toisiaan loogisesti, en ymmärtänyt lukemaani. Jätin kirjan kesken ja ryhdyin lukemaan ”tavallista” nykyrunoutta. Nummelan kirja oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä: yhtäkkiä kaikki mitä yritin lukea, tuntui kankealta ja vanhanaikaiselta. Vertailun kautta tajusin, että Nummelan kirjassa oli todella jotain ja halusin itsekin tehdä sitä ”jotain”.

Toisin kuin monilla hakukonerunoilijoilla, minun runoni ovat selkeitä kokonaisuuksia. En useinkaan pyri korostamaan netistä hankitun materiaalin rikkonaisuutta vaan paremminkin pyrin muovaamana kaaoksesta järjestystä. Myös kertomuksellisuus on vahvasti mukana runoissani. Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokashaastattelussani mainitsinkin olevani jonkinlainen google-runouden easy reading -osasto, koska runoni ovat useimmiten helppolukuisia.

Pyrin siis selkeään ilmaisuun mutta en aina. Uudessa Varjot astronauteista -kokoelmassa on Leukojen melskeessä -osasto, jossa selkeä johdonmukaisuus on rikottu. Tämä osasto on tehty siten, että olen kierrättänyt runon alkutekstin netistä löytyvillä käännöskoneilla unkariksi, siitä ranskaksi, puolaksi, takaisin ranskaksi ja lopulta, kun teksti on ollut lähes käsittämätöntä muusia, olen kääntänyt sen englanniksi ja siitä ”omasta päästä” -tyyppisesti takaisin suomeksi siten, että tuntemattomille sanoille olen keksinyt nopeasti jonkin hyvältä kuulostavan vastineen. Niinpä paradoksaalisesti se aines kirjassa, jossa olen itse ollut eniten läsnä kirjoittajana, vaikuttaa kaikkein vähiten siltä.

Hakukoneella kirjoittamisessa pidän yllätyksellisyydestä: tulos on aina muuta kuin mitä lähdin hakemaan. Pidän siitä, kuinka teksti ikään kuin tekeytyy kauttani. Toki olen vahvasti prosessissa mukana mutta yhtä aikaa olen (positiivisella tavalla) satunnaisuuden armoilla ja tämä hallinnan ja hallitsemattomuuden sulautuminen toisiinsa on kiehtovaa.

Googlettamisen yksi hienous on, että sen avulla käytössäni on huomattavasti laajempi sanavarasto kuin jos kirjoittaisin ns. omasta päästä. Muistaakseni Karri Kokko (joka hyödyntää myös paljon nettiä omassa tuotannossaan) sanoi kerran, että jos hän yrittää kirjoittaa omasta päästään, hän on hankaluuksissa, koska sieltä tunkee ulos kaikenlaista kliseistä sälää tuulesta ja puista ja niin edelleen. Tunnistan tämän ongelman itsessäni. Onneksi googlettaminen pakottaa törmäämään sellaiseen materiaaliin, jota ei olisi tullut muutoin ajatelleeksi. Ilman hakukonetta tuskin olisin kirjoittanut runoja vallankumouksesta tai ryhtynyt tekemisiin pornografisen sanaston tai teinichattikielen kanssa.

Sanat, joita käytän runoissani, eivät siis ole luonteenomaisia minulle. Toisaalta ovatko nekään, jotka ovat valmiina hyllytavarana päässäni? Eivätkö ne ole sitä vielä vähemmän? Itse asiassa löydän googlettamisen eksyttävän mutkan kautta oman kirjailijaääneni paremmin kuin tyytymällä itseeni, jossa ohjaksia pitelevät erilaiset opitut konventiot siitä, mitä runo on, mistä se kirjoittaa, mitkä ovat sen sanoja. Välillä tuntuu omituiselta mutta jotenkin sympaattiselta katsoa runojaan ja todeta: tuoko se minun ääneni, minun sanavarastoni, minun äänilajini onkin?

Sum summarum: Olen kirjailija, jonka omin ääni on puhua lainaäänillä. Näkisin siinä varsinkin aloittelevia kirjoittajia ajatellen jonkinlaista lohdullisuutta: edes se, että kirjoittajalla ei ole omaa ääntä, ei ole kirjoittamisen este vaan mahdollisuus sekin.

Elämäkertatietoa

Tytti Heikkinen (s. 1969) on hämeenlinnalainen runoilija. Hän työskentelee graafisena suunnittelijana. Heikkinen tuli tunnetuksi hakukonerunoilijana esikosteoksensa Täytetyn eläimen lämpö ilmestyessä 2008. Teos sai innostuneen vastaanoton. Hänen runojaan julkaistu myös mm. Tuli&Savussa.

Sanojen aika –sivustolla Heikkinen kuvailee poetiikkaansa seuraavasti: ”Teen runoni hakemalla Googlen kautta netistä satunnaisia lauseita, joita sitten muokkaan, kunnes olen saanut tehtyä runon tai ”runon” (–) Olen kirjailija, jonka omin ääni on puhua lainaäänillä. Näkisin siinä varsinkin aloittelevia kirjoittajia ajatellen jonkinlaista lohdullisuutta: edes se, että kirjoittajalla ei ole omaa ääntä, ei ole kirjoittamisen este vaan mahdollisuus sekin.” (Viitattu 26.10.2011)

Lukukeskus

---


palkinnot:
III palkinto valtakunnallisessa nuortennäytelmäkilpailussa 2005,
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintofinalisti v. 2008

Paperi- ja PDF-muotoisten kokoelmien lisäksi Heikkisen runoja on julkaistu myös Tuli & Savu -runouslehdessä, Nuori Voima -kulttuurilehdessä ja runouden vuosikirja Motmotissa.

MAKUASIOITA:

Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset: kirjat, musiikki, kuvataide, elokuvat jne.:
Tällä hetkellä mieleeni muistui vain yksi aidosti yllätyksellinen elämys: Löysin taannoin You Tubesta Brigitte Bardot’n laulaman kappaleen Tu es venu mon amour. Siitä kerrottiin, että astronautit kuuntelivat sitä avaruudessa. Se oli yllättävää, samoin se että juuri BB esittää sen. Tavallaan kappaleen kuunteleminen avaruudessa on helppo uskoa, sehän sopii avaruus- ja koti-ikävätunnelmiin kuin nenä päähän. Mutta samalla mietin, eivätkö astronauttiparat itkeneet kypäriään täyteen. Tu es venu mon amour löytyy osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=HZxTqc5tiHg&translated=1

Varma valinta, kun haluaa vaipua melankoliaan!

Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua:
Niskavuoren Heta. Ja Akusti myös.

Mieluisa paikka maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
Internetistä löytyy kaikki tarvittava.

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
80-luvulla vaikuttanut ensimmäinen supermalli Gia Carangi: makaaberia hipova elämäntarina.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
Muovia joutuu käyttämään tarpeettoman paljon. Se ei ainoastaan ärsytä, se hirvittää.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Flash-runoja, 2008 - verkkojulkaisu.

Fatty XL, 2009. Nina Pollarin kääntämiä Tytti Heikkisen runoja amerikkalaisessa verkkojulkaisussa. At large magazine.

Keskustelut Gödelin kanssa / Hiljaisessa tyttökoulussa - runo. Tuli & Savu nro 59, 1/2010.

Africa - novelli. Nuori Voima 2-3/2010.

Tekstinäyte

Läski XL

THE SEXXXXXY WOMAN AND THE VITAL ENERGIA.

Ainakin Taolaisten juttujen mukaan niin kuukautiset
on se joka aiheuttaa “sexi tason” laskua. mutSanterin
kanssa Me harrastetaan seksiä just silloin kun Mulla on
kuukautiskipu parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan),
koska Santeri sanoo Et Seksi taudit ei tartu kuukautisten
aikana ja tuore veri saa sen ähkiin kiimasena. Muulloin
Pitää säästää vaimolle, eikä saa “tuhlata” vireyttä.
Siis Santeri on Tiinan veli. Ja sen laji on Aikido,.
Mulla on ollut kovat kivut ihan heräämisestä saakka..
joten meille tulee Santerin kanssa varmasti unohtumaton
viikko!
Santerin mielestä kipu on vaan psyykkinen ongelma.
Se ei tapa, kunhan uskalltaa kohdata sen ja käydä läpi
asiat,kuten se on tehny ja selviytynyt voittajana
kaikesta. Hyvä Santeri, niin sitä pitää!!!1
Santerin mielestä mun vikinä on vastenmielistä.. ja Se
meinas vähän suuttua kun menin ilman sen lupaa ottaa
särkylääkettä.Noh, ainehan alkoi HETI vaikuttaa parin
oluen kanssa, ja sen koommin ei ole ollut kivun palaakaan
päässä !.
Kipuun tosiaan tottuu ajan myötä kun ei tuntookaan enään
löydy. Mikäs biisi nyt soi? Ei yhtikäs mikään. …

(Teoksesta Varjot astronauteista, poEsia 2009)
Merkitystodellisuuksien tarkkuus

Kun merkin ja kohteen yhteys/
katoaa, metaforat kuolevat. Siitä lähtien/
merkitystodellisuuksien tarkkuus/
on ihmisen maailmankuvan autoylienerginen/
magneettinen napa.//

Merkki on esineenomaisempi kuin kohde./
On kysyttävä, onko se kohteen menneisyys./
On painavia perusteita epäillä, onko se (kohde)/
on johdannaisnimi. Merkki puolestaan tarkoittaa/
samaa kuin “merkitsemään kohdetta”,//

joka on sama kuin r eli ikoni-indeksi./
Merkin ja kohteen suhde perustuu jatkuvuuteen/
ja riippuu lähellä pintaa olevan heikon epäkerroksen/
paksuudesta.//

Vanhan kiinalaisen filosofian mukaan voidaan erottaa/
kohde ja merkki, lupaus siitä, että on jotakin uutta.//

Merkki on kunnossa, kun merkki ja väline ovat/
samanlaisia. Kun ne molemmat ovat unohtuneet,/
voidaan aurinko laskea.

(Kokoelmasta Täytetyn eläimen lämpö, poEsia 2008)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.