Pimiä, Ilmari

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Ilmari Pimiä oli 1920-luvun Tulenkantajiin kuulunut runoilija. Olavi Paavolaisen läheisenä nuoruudenystävänä hän oli mukana perustamassa Kivennavan taiteilijaseuraa ja järjestämässä hurmioituneelle nuorelle runoilijapolvelle eksoottisia juhlia. Sotien jälkeen Pimiän Karjalan kannaksen luonnosta innoituksensa hakenut runous antoi äänen kaipuulle rajan taakse jääneisiin kotiseutuihin.Varsinaisen elämäntyönsä neljä runokokoelmaa julkaissut Pimiä teki piirustuksenopettajana.

(Kansallisbiografia)

- - -


Syntynyt 19.6.1897 Kivennavalla
Kuollut 22.11.1989 Helsingissä
Ylioppilas Terijoen yhteiskoulusta 1916
Piirustuksen opettajan tutkinto Taideteollisuuden keskuskoulussa
Runoilija
Piirustuksen opettaja mm. Viipurin klassillisessa lyseossa ja Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1927-40,
Kirkkopuiston tyttökoulussa Helsingissä 1940-65


Kivennavan suntion ja koulumestarin poika Ilmari Pimiä oli Olavi Paavolaisen lapsuudenystävä ja eli mukana Tulenkantajien hurmioituneet vaiheet. Pimiän kirjallinen ura alkoi yhteiskokoelmista Nuoret runoilijat (1924) ja Hurmioituneet kasvot (1925).

Hänen oma esikoiskokoelmansa Näkinkenkä (1926) on niin ikään varsin tulenkantajamainen musikaalisine tunnelmarunoineen. Toisessa kokoelmassaan Taivaan polku (1929) runoilija kokeili vapaampiakin muotoja. Viimeinen porras (1936) oli uskonnollisaiheinen kokoelma. Kesällä 1937 Ilmari Pimiä teki moottoripyörämatkan Keski-Eurooppaan. Matkalla hahmottuneen kokoelman käsikirjoitus tuhoutui tulipalossa talvisodan alussa Viipurissa. Pimiän neljäs ja viimeinen runokokoelma Unen maa (1942) on omistettu menetetylle kotiseudulle.

Sodan jälkeen Ilmari Pimiä tuli tunnetuksi leimallisesti karjalaisrunoilijana, joka tulkitsi kotinsa menettäneiden evakkojen tuntoja. Muistelmateos Jäivät seudut rakkahimmat (1980) sisältää muistoja Karjalasta. Pimiä kertoo lapsuudestaan Kivennavalla, retkistä Inkeriin, käynneistään Pietarissa ja ystävyydestään Olavi Paavolaisen kanssa.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Näkinkenkä
Runoja. Porvoo 1926. WSOY.

Taivaan polku
Runoja. Porvoo 1929. WSOY.

Viimeinen porras
Runoja. Jyväskylä 1936. Gummerus.

Unen maa
Runoja Karjalalle. Porvoo 1942. WSOY.

Valitut runot
Jyväskylä 1948. Gummerus.

Jäivät seudut rakkahimmat
Elämää - runoja - muisteluita. Helsinki. 1980. WSOY.

Rakas entinen Karjala
Karjalan liiton muistojulkaisu. 2. Toim. Olavi Paavolainen. Avustajana Ilmari Pimiä. Runotekstit Ilmari Pimiä. Porvoo 1942. WSOY.