Kaasila, Marjatta

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Marjatta Kaasilan kotiarkisto

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

aforismikokoelmat

Tyyppi

pakinakokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

aforismikokoelmat
runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

aforismikokoelmat
runokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Olen pienen ikäni kiriottanu salasia ajatuksiani paperile ja suuret määrät olen myös hävittäny niitä aikojen saatosa. Aluksi ajattelin, että enhän voi ittiäni perinpohojin paliastaa, varsinkhan rakhauen tuntemuksiani. Kunnes ystäväni, kirjallisuuskriitikko sattumoisin halusi lukia tekstejäni, empien annoin tekstinipun, syttyrän, hänelle luettavaksi. Seuraavana aamuna hän palasi saman kasan kansa ja totesi ilosesti : - Näistä tehhän Mariatta kiria. Ja niinpä ensimmäinen kiria näki päivänvalon omakustanthena jo kolomen viikon päästä. Tämä äkkisytytys tapahtu syksylä 1999, että myöhäisiälä tämä rulianssi on meikäläiselä alakanu. Sillon työskentelin läänin taidetoimikunnasa ja itsekritiikki oli ammattitaiteilijoitten keskelä tavattoman korkia.

Seuraavana kesänä osallistun Lapin kirjallisuusseuran kiriotuskurssile Sodankyläsä. Sielä mie sain lopullisesti kipinän kiriottamishen. Muistan Haakana Anna-Liisan vetämän runoryhymän, soli toelaki innostava, haastava ja kaikinpuolin mukava. Heti seuraavana vuona ilimesty toinen kira ja siittä son lähteny vauhthin. Häätyy sanua, että tämä kiriotuiaika on olllu ja on eelhenki elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Son tauti, son pakonomanen kiriotustauti, mutta son tauti, joka pittää hengisä! Ja murthela kiriottaminen on ollu mulle alusta asti aivan selevä asia.

Ensimmäinen kiria on ollu vaikuttavin, ihimeteltävin ja puhuttavin, ainaski omasa perhhesä. Soli yllätys aikusile palakheile, varsinki se, että äiti kiriottaa rakhauesta meleko rohkiasti. Hävetti kait minua ittiäki se. Kiriat luettuuhan lapset sanoit kaikki erilaila. Vanhin tyär kysy: - Arvaakko äiti, mistä runosta mie tykkään enniiten? En tietenkhän tienny sitä. Rakhaus on lähelä / son huulila, siittä mie tykkään.

Keskimäinen tyär oli rantumpi, se ihimetteli ja kysy aivan pöllähtänhenä: - Äiti, voiko nämä runot olla sinun omia ajatuksia? Ja tyytyhän se siihen, ko sanoin niitten olevan aivan omia. Nuorin tyttäristä ei sanonu mithän. Aviomiehen arviointia sain oottaa kauon. Olin jo hermostunu aivan, ko en tienny mitä se ajattelleepi. Yöunenki jo menetin. Sitte kysäsin: - Sano hyä ihiminen, mitä sie ajattelet minun kiriasta, ko et puhu mithän, vaikka olet lukenu sen. Siihen se sano: Tuomonenhan sie justhinsa olet niinkö kiriotat. Helepottihan se. Tämmöstä soli aluksi, mutta sen jäläkhen en ole kotijoukoilta pallautetta saanukhan.(syksyllä 2006)

Kiriottaminen on näkemistä, tuntemista ja syämen kautta elämistä. Siksi mie tykkään siittä. Harmittaa vain, että en rohiennu alottaa kiriottamista aikasemmin. Olen monen, monen runokirian tekstit hävittäny ennen ensimmäistä kiriaani, mikä kovasti harmittaa. Kummiski, parempi myöhhän ko ei millonkhan. Olen joka kiriasani tuonu esile rakhauen suuren merkityksen, johonka tietenki itte uskon.

Lempikirjailijoitani: Eeva Kilpi, Eeva-Liisa Manner. Suosikkielokuvani aina vain on: Maa on syntinen laulu. Tärkeintä elämäsä ny on ämminä oleminen kahele lapsenlapsele.
Motto: rakhaus ei tule vähälä miksikhän.

Elämäkertatietoa

Marjatta Kaasila on syntynyt Tervolassa vuonna 1941. Nykyinen asuinpaikka Oulu – kesät Kaasila viettää Tervolassa. Kaasila on kirjoittanut päätoimisesti vuodesta 2002 lähtien. Tuotanto on kirjoitettu peräpohjolan murteella. Harrastuksena on ruuanvalmistus.

Palkintoja ja stipendejä: Päätaloinstituutin "Parhaat esille" omakustannerunokirjojen sarjan 1. palkinto vuonna 2000, Suomen Elämäntarinayhdistyksen lapsuusaiheisen kirjoituskilpailun 3. palkinto vuonna 2005, Suomen kulttuurirahaston (Pohjois-Pohjanmaan rahasto) stipendi vuonna 2003 sekä kirjastokorvausapurahoja. Tervola-mitali 6.12.2018.

Marjatta Kaasila on toiminut Pohjolan Sanomien Hunteerinkia-palstan murrekirjoittajana vuosina 2002-2006 ja kirjoittanut Tervolan paikallislehteen Jokipostiin. Kaasila on mukana antologiassa Lapsuusmuistoja (Kärsämäki 2006).

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muu tuotanto/artikkelit:

* Ekokem -lehti 4/2009 murrekolumni: Italiasa niitä roskia vasta piisaa.
- Jano-Runouslehti 7. numero "Murthela kiriottamisesta pohojosesa"

Tekstinäyte

Jos minut jätethän niin mie otan tilale rikhan mutta
niin ruman miehen että sitä ei viitti kukhan muu
kattua ees rahojen takia

Mie sen kans vehtaan. Myllylahti 2000. s. 53.

Lähteitä ja viittauksia

Lehtiartikkelit
Riiaus ruskaapi vanhemmuuden / [teksti ja kuva:] Risto Kenttä. Forum24 12.3.2004, s. 23
Elämän alakuhelinöissä / Susanna Pesonen. Elämäntarina 2007: 1, s. 63-64
Lemmenlankaa keheräämäsä / Heikki Niska. Elämäntarina 2004: 2, s. 52-53
Palasia aikuisen naisen arjesta / Piia Kemppainen. Elämäntarina 2002: 4, s. 46-47
Pikku-Emma kohotti Marjatta Kaasilan peräpohjalaiseksi ämmiksi / Teksti ja kuvat: Heikki Kirstinä. Kansan tahto 10.5.2007, s. 8-9
Sukkela tauti rakhaus / Maija Aalto. Kansan tahto 17.3.2004, s. 7
Marjatta Kaasila kirjoittaa murteella : kolmantena ilmestyi Makia suola / Maija Aalto. Kansan tahto 27.11.2002, s. 12
Aina Emma mielessä / Satu Kreivi-Palosaari. Rauhan tervehdys : seurakuntalehti 22.3.2007, s. 9
Runoja Peräpohjolan murteella / [teksti ja kuva:] Mirja Rintala Oulu-lehti 25.4.2010, s. 12-13
Isoäidin runot syntyvät Ämmin rakkaudesta Emmaan / teksti: Sanna Tarvainen; kuva: Paula Åström. Oulu-lehti 19.11.2006, s. 3
"Piämä lystiä viimeshen asti" / teksti: Sanna Tarvainen; kuvat: Maria Seppälä Oulu-lehti 11.4.2004, s. 8
Toimistotyöntekijästä tuli Valoisa kirjailija / teksti: Sanna Haapakoski; kuva: Heikki Sarviaho. Oulu-lehti 27.10.2002, s. 6
Hoon päältä / Jukka Ukkola. Kaleva 20.12.2002, s. 24
Makeaa mahan täydeltä : runokokoelma / Risto Ahti. Kaleva 29.10.2000, s. 13
Rakhauen lähettiläs / Päivi Alasuutari; [kuva:] Pekka Ala-aho. Kaleva 26.8.2000, s. 39