Mäntymies, Liisa

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Lähde: Carelica-kirjailijat

On sama kuin

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

esseekokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Elämäkertatietoa

Liisa Marjatta Mäntymies, o.s. Partanen, v:een 1992 Suurla

Syntynyt 18.2.1947 Kuusankoskella, asuu Helsingissä

Hum.kand.

toimet: Kirjailija, vuorovaikutuskouluttaja, työnohjaaja, terapeutti, kriitikko

WSOY:n kirjallisen osaston sihteeri 1970-73
Suomen Maakuntakirjailijat ry:n toiminnanjohtaja 1973-76
Maaseudun Sivistysliiton kulttuurisihteeri 1976-88
Vapaa kirjailija vuodesta 1988

palkinnot:
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1987
Kansainvälisen Jean Monnet -kilpailun novellisarjan ensimmäinen palkinto, Italia, 1995
Suomen Arvostelijain Liiton jäsen vuodesta 1975
Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1995

Liisa Suurlan (nyk. Mäntymies) esikoiskirja Suru, ankara ilo on tilitys suruajan kahdesta vuodesta, luopumisen tuskasta ja vähitellen jälleen löytyvästä ilosta. Aramnaas - romaani sijoittuu girlagomien maailmaan: yksinäinen morsian Ilona lähtee maailmalle ja kasvaa matkallaan naiseksi oman seksuaalisuutensa kohdaten, kiukun, kiihkeän ikävän, vihlovan kivun ja auvoisan oivaltamisen kautta. Posteljoonissa Liisa Mäntymies on kirjoittanut kunnianhimoisen naisen elämänkriisistä ja rohkeudesta muuttua.

Liisa Mäntymies on myös ollut mukana toimittajana ja kirjoittajana mm. kirjoissa Nainen, alkoholi ja elämä sekä Saattohoito - lähimmäisenä kuolevalle.

Neitsyt Marian kuva-albumi on kertomus ja tietopaketti kulttuurimme perusperheestä. Liisa Mäntymies kertoo Mariasta, Joosefista, Jeesus-pojasta ja koko suvusta käyttäen hyväkseen Uutta testamenttia ja sen ulkopuolelle jääneitä tekstejä, apokryfievankeliumeja, Koraania, legendoja sekä suomalaista kansanrunoutta.

Liisa Mäntymies kirjoittaa lisäksi mm. kolumneja ja kirjallisuuskritiikkiä, tekee radio- ohjelmia sekä toimii henkisten voimavarojen kouluttajana.

Kirjailijan äidin suku, Mäntymiehet, on kotoisin Taipalsaarelta, Etelä-Karjalasta, jonne Liisa Mäntymies on halunnut kiinnittyä valitsemansa sukunimensä kautta.

(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tuotanto:

Suru, ankara ilo. Muistelmat. 1987. Kirjapaja. 3 painosta. Äänikirja, Suomen Äänikirjat oy. 1993.

Nainen, alkoholi, elämä. Toim. Liisa Suurla. 1989. Kirjapaja.

Aramnaas. Romaani. 1990. Kirjapaja.

Sukellus ja muita kirjoituksia. Esseitä. 1991. Kirjapaja.

Posteljooni. Romaani. 1994. Tammi.

Neitsyt Marian kuva-albumi. Kuvitettu essee. 1995. Kirjaneliö.

Tänään sunnuntaina. Tutkielma elämästä. 1997. WSOY.

Yle:n dokumenttiryhmän pitkät dokumentit: Axel Munthe 1995.

Tyttären isä ja isän hevoset. 1995.

Poliisit kertovat. 1996.

Sydäntalven ruusu. Joulumietteitä. 1998. Kirjapaja.

Ääniä maan sydämeltä. Toim. Kansanelämän kuvauksia. 1999. SKS.

Punainen neiti ja muita salaisuuksia. 2000. Kirjapaja.

Sveitsiläinen isoisä. Gottfried Treuthardt, juustomestari Suomesta 2010. Kirja kerrallaan.


Muu tuotanto:

Kolumneja noin 20 lehteen vuodesta 1984-
Radio-ohjelmia 1991-


Muille kielille käännetty tuotanto:

Vaihtokauppa, The Change
Jean Monnet -kirjoituskilpailun voittajatekstien antologia.
Novelli englanniksi. 1996. Editrice Europea, Italia.

Jos kohtaat enkelin, Se incontri di angelo
1998. G. Leopardin 200-vuotisprojektin kansainvälinen antologia. Italian Kulttuuri-instituutti.

Tekstinäyte

SYNTYMÄPÄIVÄLAHJA

Kullervonkadulla asui perhe, jossa oli kaksi lasta, poika ja tyttö. Poika odotti seitsemättätoista syntymäpäiväänsä ja pyysi lahjaksi moottoripyörän. Kun hän ei saanut sitä, hän suuttui ja vetäytyi yrmeänä huoneeseensa. Vanhemmat antoivat pojan murjottaa, mutta seuraavana päivänä äiti koputti ovelle ja pyysi lounaalle.

Poika ei vastannut.
Illallisen aikaan tuli isä ja määräsi ruokapöytään. Kun poika ei vastannut, isä alkoi selittää:
- Ymmärrät kai, ettet voi saada moottoripyörää. Asunnon velka painaa, mutta ensi vuonna, kun laina on maksettu, asia on toinen. Ole hyvä ja tule nyt. Keitto jäähtyy.
- Enkä, ynähti poika.
Kolmantena aamuna sisar koputti ovelle.
- Minä täällä, avaa. Jutellaan.
- En avaa!
- Pitää lähteä kouluun, jatkoi sisar maanitteluaan.
- Senkun menet, sanoi veli.
- Onko sinun nälkä?
- Joo.
- Toisinko jotakin? yritti sisar.
- Tuo jos huvittaa.
- Mitä sinä haluat?
- Ei sillä väliä. Vaikka paahtoleipää.
Sisar meni keittiöön, teki herkulliset voileivät ja keitti tuoreen kahvin. Sitten hän otti hymyn kasvoilleen ja koputti ovelle, mutta veli murahti:
- Jätä sapuskat lattialle.
Kun askeleet poistuivat, poika avasi oven ja nosti tarjottimen huoneeseen.

Vuoron perään kävivät äiti ja isä juttelemassa oven takana, kertomassa kuulumisia tai houkuttelemassa naapurin puutarhajuhliin.
Poika ei edes ynähtänyt vanhemmilleen, vain sisarelleen hän sanoi jotakin. Kuukauden päästä sisar pääsi huoneeseen asti ruokaa tuodessaan, mutta veli rupesi syömään vasta jäätyään yksin.
Toisen kuukauden kuluttua sisar sai tuoda kirjoja ja lehtiä ruoan mukana. Radio pojalla oli omasta takaa, samoin kylpyhuone, joten niiden vuoksi ei tarvinnut lähteä minnekään.
Haluatko television? kysyi isä parin vuoden kuluttua, mutta poika pysyi vaiti. Haluatko moottoripyörän? kysyi isä kolmantena vuonna. Hän ei saanut vastausta.
Niin kului aika. Sisar ei ruvennut opiskelemaan eikä mennyt naimisiin, ei yksinkertaisesti voinut, kun häntä tarvittiin kotona.
Joka vuosi sisar leipoo syntymäpäiväkakun veljelleen. Kakun täytyy olla suuri, jotta kynttilät mahtuvat siihen. Viimeksi niitä oli neljäkymmentäkaksi.

Käpylä-lehti 1999