Flykt, Maritta

Laivan viereen pysähtyy vanha mummo. Hänellä on monta kilisevää kassia, hän katsoo ympärilleen
joka suuntaan ja laskeutuu laivaan. Siisti teryleenitakki, baskeri ja lenkkitossut. Hän kaivelee
taskujaan, kolikot kilisevät, nostaa rahat silmiensä eteen ja laskee ne kaikessa rauhassa, panee
sitten koko kasan varovasti tiskille, kuin aarteen. Mies tiskin takana hymyilee ystävällisesti.

- Kahvi ja pulla.
- Meillä on tänään leivottuja munkkeja.
- Kahvi ja tänään leivottu munkki, kiitos.

Mummo hakee vapaan paikan ja noutaa pullokassinsa pöydän viereen. Hän puhdistaa sormensa
huolellisesti lautasliinaan, hymyilee nyökkäillen joka suuntaan. Hampaaton suu on aivan auki.
Sitten hän haukkaa munkista, silmät menevät kiinni. Onnellinen, autuas ilme, kasvot sokeria
täynnä.

Lokit kirkuvat Aurajoessa. Aurinko paistaa, on kevät.

Föri kulkee tuttua reittiään. Aloitti liikenteen eilen, kiirastorstaina. Jääsilta oli tänä vuonna paikoillaan
pitkään, helmikuun kymmenennestä. Vanhanaikainen talvi, ja lunta paljon.

Äkkiä mummo hypähtää pystyyn, tekee näyttävän niiauksen ja pyörähtää ympäri pari kertaa.

- Päivää, rouva hyvä.

Nainen viereisessä pöydässä hymyilee varovasti, nyökkää.

- Hampaat söi hurtta, naapurin hurtta. Nappasi minun hampaani pöydän reunalta. Mutta ei se
hurtan vika ollut. Mistä se olisi ymmärtänyt, että ne olivat minun hampaani tai ylipäänsä hampaat.
Erottavatko hurtat hampaita makkarasta? Te rouva ehkä tunnettekin minut? Olette mahdollisesti
nähnyt minut näyttämöllä tai elokuvassa?

Hän pyörii pöytänsä edessä ja hymyilee leveästi, pyörii keveästi kuin ballerina. Kädet heiluvat, silmät
ovat kiinni. Ihmiset katsovat toisiaan, hymyilevät hämillään. Kukaan ei naura eikä osoita sormella.

- Mietinkin juuri, että vaikutatte tutulta. Olitteko teatterissa täällä?

- Voi täällä täällä! Ja monessa kaupungissa. Turneella, hyvä rouva, ennen vanhaan käytiin turneella.

Posket ja silmät palavat innostuksesta ja mielihyvästä. Hän on nuori jälleen.

- Esititte varmaan sankarittaria?

Mummo pysähtyy, ojentaa toisen kätensä, nostaa sen pään yli, huojuttaa vartaloaan, kumartaa syvään
ja juhlallisesti.

- Sankarittaria, kyllä kyllä. Minä olin silloin kaunis kuten te nyt, rouva hyvä.

Kyyneleet tulevat varoittamatta. Hän istuutuu, ottaa kupin ja rystää kuuluvasti. Kädet vapisevat ja
kyyneleet valuvat, pää painuu. Kaikki ovat aivan hiljaa.

Mummo nousee ja oikaisee baskerinsa. Teryleenitakki on napitettu ylös asti.

- Nyt minulle on ilmavalvonta. Lasken nousevat ja laskevat koneet, raportoin suoraan pääpoliisille.
Sitten kerään pulloja. Sovittu päätarkastajan kanssa, että pidän tämän rannan puhtaana, mutta
roskalaatikoista en kerää. Vain tästä rannasta. Mutta silloin, voi silloin; kaikkien tuntema
näyttelijätär. Mutta hurtta söi hampaani, iso täplikäs hurtta. Jos tietäisitte millaista oli turneella!
Ne jonottivat pukuhuoneen ovella, nimikirjoituksia niin, että ranteet väsyivät. Ja juhlittiin aamuun
asti. Kaikki ihailijat ja taiteilijat, sitä laulua ja naurua, ja niitä ruusuja. Mutta se perkeleen hurtta!
Siitä vaan otti ja haukkasi minun hampaani. Palasiksi kaikki, ei edes rautalankoja jäänyt.

Laivaan tulee perhe, vanhemmat ja neljä lasta, katsovat mummoa ja joku lapsista tirskuu. Mummo
hypähtää kaksi kertaa, kumartaa syvään, ottaa pullokassinsa ja kumartaa. Lokit kirkuvat
Aurajoessa.

- Ilmavalvonta kutsuu. Siunausta teille, kaunis rouva.

Pari tanssiaskelta ja hän on poissa.

Jäälautta lipuu joella. Sen päällä on kymmeniä lintuja, seisovat hiljaa, liikkumatta, päät ylväästi
alajuoksulle päin.

On kevät, pitkäperjantai.


Kokoelmasta Voi sinun säihkyviä silmiäsi