Peltola, Sirkku

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Nimi

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Nimi

Tyyppi

näytelmät, kokoelmat

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät, kokoelmat

Tyyppi

näytelmät

Elämäkertatietoa

- Sirkku Peltola on dramatisoinneissaan ja näytelmissään antanut äänensä yhteiskunnan hylyille, orvoille ja osattomille. Peltolan teksteistä on turha etsiä megatrendejä. Eivät niissä puhu julkisuus-Suomen city-ihmiset tai ns. sivistynyt keskiluokka. Peltolan tekstiä eivät syvämielistä tekofilosofiset pohdiskelut tai älylliset analyysit ihmisen ja maailman tilasta ja tunnoista. Peltolan näytelmissä ei reflektoida, niissä ei puhuta terapiakieltä." (Teatteri 1991, 2 s. 26-28, Hanna-Leena Helavuori)

synt. 18.12.1960 Kangasalla, asuu Tampereella
perhesuhteet: aviomies ja kaksi lasta
opinnot, tutkinnot: fil.maist.
ammatti: näytelmäkirjailija/teatteriohjaaja
luottamustoimet: Tampereen teatterikesän taiteellinen johto, Teatteriohjaajaliiton hallitus

palkinnot: Jyväskylän kaupungin taidepalkinto v. 1987
Ikiliikkujateatterin tunnustuspalkinto v. 1988
Suomen näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinto v. 2002
Pirkanmaan läänin taidepalkinto v. 2004
Olavi Veistäjä -palkinto v. 2005
Suomi-palkinto v. 2005
Tampereen kaupungin ensimmäisen luokan kultainen ansiomitali v. 2008

Sirkku Peltola on tamperelainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi, joka on jo pitkään luettu suomalaisten näytelmäkirjailijoiden valiokaartiin. Hän on kirjoittanut noin kaksikymmentä näytelmää, joita on esitetty ja esitetään laajasti Suomessa. Hänen näytelmiään on myös käännetty yli kymmenelle kielelle.

Opetusministeriön Suomi-palkinnon perustelut vuodelta 2005: "Sirkku Peltola kuuluu teatterintekijänä meillä harvinaisiin armoitettuihin naiskoomikoihin. Hänen näytelmissään suomalainen pikkuihminen elää keskellä suurta hämmennystä itkettävän hauskana.
Peltolalla on lahja yhdistää lämmin karheaan ja koominen traagiseen, Suomi suureen Brysseliin. Vaikka näytelmien sankarit kömpelöivät sielunsa kyllyydestä, heillä on aina oma visio maailmasta, jota yrittävät elää.
Näytelmissä on harvinaisen laaja henkilöskaala. Tarinat tutkivat syvyyssuunnassa ja monin eri ominaisuuksin ikärakenteita, sukupolvia ja -puolia. Vanhat mummot ovat yhtä armoitettuja sankari-ihmisiä kuin nuoremman polven hämmästelijät.
Näytelmille ei jää kylmäksi kukaan, sillä ne eivät ole vain kielellisesti rikkaita ja kekseliäitä pyörityksiä vaan tulevat tunnistettavuudessaan suoraan kohti. Peltola sekä kirjoittaa että ohjaa samalla vireellä: haanpääläisen Suomen perinnön jatkajana."

Sirkku Peltola pitää opiskelua ja työn iloa lähtökohtinaan luovalle työlleen. Kirjailijan työ "vastasi tapaani hahmottaa ihmistä ja maailmaa. Työ on suurelta osin opiskelua, jota pidän elämäntehtävänä."

Merkittävimpänä omista näytelmistään Sirkku Peltola pitää ensimmäistä näytelmäänsä Pikku jättiläinen vuodelta 1985, koska se avasi tien kirjailijan ammattiin. "Löysin oman 'estetiikkani'."
Sirkku Peltolan esikoisnäytelmä kantaesitettiin Jyväskylän ylioppilasteatterissa vuonna 1985. Pikku jättiläinen aloitti sittemmin trilogiaksi muodostuneen kokonaisuuden, kertomuksen perheestä eli Torsti Tuliosta ja hänen äidistään. Maailman baari kantaesitettiin Ikiliikkujateatterissa vuonna 1986 ja Tähtitaivaankatu 3 Lahden kaupunginteatterissa vuonna 1993. Kertomuksen sankari Torsti Tulio on eräänlainen antisankari, nuori, pitkäaikaistyötön, marginaali-ihminen, joka kuitenkin on selviytyjä.

Peltolan näytelmien päähenkilöt ovatkin usein tragikoomisia antisankareita. Ahaa-teatterille kirjoitetussa Knut Pitkäjalassa " - - rujous ja kauneus elävät täydellisessä symbioosissa. - - Rujous ei ole rumaa Sirkku Peltolan näytelmissä. Ylipitkät jalat, ekstratuuhea karvoitus, kyttyräselkä ovat Peltolalle laajakaista kauneuteen, inhimilliseen lämpöön ja taikaan." (Aamulehti 30.8.1999, Markus Määttänen)

Perheestä, ihmissuhteista, kohtaamattomuudesta arjessa puhuu näytelmä Mummun saappaassa soi fox, joka palkittiin vuoden 2002 parhaana kotimaisena näytelmätekstinä. Lapsettomuusongelmaa käsittelee näytelmä Haikarapolska (2000).

Itselleen tärkeinä kirjailijoina ja teoksina Sirkku Peltola mainitsee Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan.

Sirkku Peltola on sanonut, että näytelmän aihe on silloin tarpeeksi tärkeä, jos sen voi kirjoittaa komediaksi. "Esityksen herkkyys syntynee siitä, että mielettömän läheisessä asiassa saattaa nähdä mielettömän juhlan, universaalin asian. - - Draamaa tekevässä asuu ikuinen epäilijä. Peltola kutsuu omaa asennettaan pienisieluisuuden pontimeksi, joka etsii merkityksiä asioista, joissa muuten ei nähdä mitään merkittävää." (Al 13.5.2000, Anne Välinoro)

Pirkanmaata ja pirkanmaalaisuutta Peltola kommentoi: "Pirkanmaalla ovat juureni ja murre, joka on myös tapa ajatella."

Peltola sanoo huumorin ja itseironian tajunsa olevan lähtöisin hämäläisyydestä. "Huumori elämänasenteena on perusedellytys. Näen sen toivonkipinänä ja polttoaineena. Niin mustaa asiaa ei ole, etten näkisi siinä huumoria. - - Absurdi on lähellä huumoria. Ne leikkaavat samassa vakavan ja toden polttopisteessä. Huumori ei ole ohitus. Sen kautta tulee absurdi elementti esiin, eli se suuri ristiriita, mikä asioissa ja ihmisissä on." (Teatteri 1991, 2 s. 26-28, Hanna-Leena Helavuori)

"Sirkku Peltola on tuonut näyttämöillemme tiheän lauseen, joka lyhimmillään on yhden sanan mittainen. Tämä arkipuheen muoto antaa näyttelijälle tilaisuuden iskeä asian ytimeen ja ladata repliikkeihin merkityksiä luontevan rennosti. - - Näyttelijäkeskeisyydessään Peltolan taidekäsitys on lujaa perusteatteria, vähäeleistä, paljosävyistä." (Satakunnan kansa 25.11.1996 otsikolla 'Elämän valmiit pohjapiirrokset' arviossa Sokeria, sokeria! -näytelmästä). Omaa minimalistista ilmaisuaan Peltolala kommentoi: "Minua peitelty ilmaus kiinnosta enemmän kuin suora uho. - - Niukkuuteni on joku nähnyt pinnallisuutena. Ikään kuin ei ymmärrettäisi kirjoittamatta jätetyn tahallisuutta, sitä, että ajatus on rivien välissä ja hiljaisuudessa." (Teatteri 1991, 2 s. 26-28, Hanna-Leena Helavuori)

KOM-teatterissa ensi-iltansa vuonna 2004 saanut Suomen hevonen on hirtehinen komedia EU-Suomen kurjistuvasta maaseudusta. Näytelmää on luonnehdittu EU-Suomen Niskavuoreksi. Tämäkin näytelmä on saanut hyvän vastaanoton. Tampereen Työväen Teatterissa näytelmä sai ensi-iltansa vuonna 2005. Matti Wacklin arvioi näytelmää Aamulehdessä 3.9.2005: "Peltola on myös romantikko. Hän katselee elämän syrjälle ajautuneita, hallintansa menettäneitä, ihmisiä hyväntahtoisesti ja lämpimästi. Heidän voimattomuutensa ei ole yksin heidän aiheuttamaansa. Romantikko näkyy niin kirjailija kuin ohjaaja Peltolassakin. Suomen hevonen kuljeksii jo tekstinä hivenen realismin yläpuolella, vaikka vakavia huumorinsa kautta puhuukin. Ohjauksessa tämä näkyy muun muassa sisääntuloissa, jotka tanssitaan modernin kansanmusiikin tahtiin. Etäännyttäminen toimii hyvin ja hauskasti."

YLE-uutiset haastatteli Sirkku Peltolaa (julkaistu 28.01.2011; viitattu YLEn www-sivulle 15.9.2011; ks. linkki). Peltola kertoo näytelmätrilogiastaan ja sen taustoista (Suomen hevonen, Yksiöön en äitee ota, Lämminveriset):
" - - Kirjailija näkee yhteiskunnan arvojen koventuneen, jopa kadonneen.
- En minä ole mitään keksinyt, kyllä tämä kaikki on bongattu siitä keskustelusta, mitä on käyty Suomessa viimeisen kahden vuoden aikana, kertoo Peltola.
- Ei näitä aiheita tarvitse siinä mielessä keksiä. Enkä minä vastauksia osaa sanoa, mutta nostan tietysti arvokysymyksiä esiin, Peltola pohtii."

Tampereen Työväen Teatterin 110-vuotisjuhlanäytelmä vuonna 2011 on Sirkku Peltolan musikaaliksi sovittama ja ohjaama Minna Canthin Anna Liisa.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Sirkku Peltolan tuotanto

Näytelmät

Pikku Jättiläinen (1985 ; ensiesitys JYT 1985, Kuopion kaupunginteatteri 1987)
Maailman Baari (1986 ; Ikiliikkujateatteri 1986)
Variksen veli (1990 ; Kom-teatteri 1991)
Ollin oppivuodet (1990)
Ketunkivi (1991)
Tähtitaivaankatu 3 (1993 ; Lahden kaupunginteatteri 1993)
Puuttuva pala (1994)
Puuttuva pala (1994 ; Lahden kaupunginteatteri 1994)
Prinssi ja kerjäläispoika (1995)
Kaunotar ja Hirviö (1995 ; Lahden kaupunginteatteri 1995)
Betlehem (1996 ; yhdessä Heikki Salon kanssa NÄTY 1996)
Sokeria! Sokeria! (1996 ; Rauman kaupunginteatteri 1996)
Muovikassissa kaikki (1996, 1999 ; Tutto in una busta di plastica Milanossa 1998 CRC-Teatro dell’arte)
Kaikkihan me onnumme (1997 ; Rauman kaupunginteatteri 2002)
Annetaan hääpuku pois (1997 ; Tampereen Työväen Teatteri 1998)
Pastori Tarsalainen ja viidakon lait (1997 ; Eurooppa 4 –teatteri 1998)
Knut Pitkäjalka (1999 ; Ahaa Teatteri 1999)
Haikarapolska (1999 ; Jyväskylän kaupunginteatteri 2000)
Mummun saappaassa soi fox (2001 ; Teatteri Jurkka 2002)
Suruttomat : musikaalikäsikirjoitus ; laulut Heikki Salo, säv. Matti Puurtinen (2003 ; TTT 2004)
Suomen hevonen (2004 ; Kom-teatteri 2004)
Patukkaooppera (2006 ; TTT 2007)
Yksiöön en Äitee ota (2007 ; TTT 2008)
Pieni raha (2008 ; TTT 2009)
Lämminveriset (2010 ; TTT 2010)
Anna Liisa : musikaalisovitus (2011 ; Tampereen Työväen Teatterin 110-vuotisjuhlanäytelmä 2011)
Lento (2012 ; TTT 2012)

Kuunnelmat

Sinulta jäi tänne koira (YLE 2004 ; Aleksanterin teatteri 2007)

Suomennokset

Miller, Arthur Kauppamatkustajan kuolema (alkuteos: Death of a Salesman ; käännös 2005, esitys TTT 2006)

Näytelmät (painettu)

Mummun saappaassa soi fox (2002)
Suomen hevonen (2005)
Yksiöön en Äitee ota (2008)
Pieni raha (2009)
Patukkaooppera: musikaali Hyvästä Ihmisestä ja naisvaltaisesta elintarviketeollisuudesta (2009)
Lämminveriset (2011)
Lento (2012)

Käännökset, mm.

The Crow's brother (alkuteos: Variksen veli, käänt. Anselm Hollo, 1994)
Tutto in una busta de plastica (Muovikassissa kaikki, Milano CRT-Teatro dell'arte, 1998)
The Finnhorse (Suomen hevonen, käänt. Eva Buchwald, 2004)
Soome hobune (Suomen hevonen, käänt. Ulev Aaloe ja Viive Taro, 2007)
Le Cheval finlandais (Suomen hevonen, käänt. Alexandre Andre, 2008)
Ca fox-trotte dans la botte de Mamie (Mummun saappaassa soi fox, 2004, ranska)
The Gran's Wellington foxtrot (Mummun saappassa soi fox, käänt. Eva Buchwald, 2006)
Happy to stand (alkuteos: Yksiöön ei äitee ota, käänt. Eva Buchwald, 2008)
Yhetoalisse ma Mamma ei vota, Yksiöön en.., käänt. Viive Taro, 2008)
Finn ló (Suomen hevonen, käänt. unkariksi Ottilia Kovács, 2009)
Finski konj (Suomen hevonen, käänt kroatiaksi Nenni Delmestre, 2010)
Finnski hesturinn (Suomen hevonen, käänt. islanniksi Sigurdur Karlsson, 2010)
A Little money (Pieni raha, käänt. Doug Robinson, 2010)
Warmbloods (Lämminveriset, käänt. Eva Buchwald, 2010)
Väike raha (Pieni raha, käänt. Ülev Aaloe, 2010)
Flight (Lento, käänt. Nely Keinänen, 2012)
Finsk hästä (Suomen hevonen, käänt. ruotsiksi Pekka Sonck, 2013)

Tekstinäyte

Ote näytelmästä Pikku jättiläinen (1985), etusivun motto

"Aina on oleva niitä, joilla ei ole varaa valita. Mutta jotka siitä huolimatta säilyttävät naurettavan ylpeytensä."

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia 5 / toim. Ismo Loivamaa (2006)
Suomalaisia näytelmäkirjailijoita 1 / toim. Ismo Loivamaa (2010)

Viirret, Sinikka Tragikoomisia aikuisten satuja (laudatur-tutkielma Jyväskylän yliopistossa 1992)

artikkelit:
Teatteri 1991, 2 s. 26-28, Hanna-Leena Helavuori
Teatteri 1993, 7 s. 6-7, Sinikka Viirret - arv. Torsti-trilogia; henkilöhaastattelu
Lapsen maailma 1995, 11 s. 43, Terhi Friman - arv. Kaunotar ja hirviö
Satakunnan kansa 30.4.1996 otsikolla Torsti on toivoa täynnä - arv. Pikku jättiläinen
Satakunnan kansa 25.11.1996 otsikolla Elämän valmiit pohjapiirrokset - arv. Sokeria, sokeria!
Pohjolan Sanomat 15.5.1997, Esko-Pekka Mattila - arv. Pikku jättiläinen
Aamulehti 30.8.1999, Markus Määttänen - arv. Knut Pitkäjalka
Hiidenkivi 2000, 4 s. 52, Kirsti Mäkinen - arv. Haikarapolska
Aamulehti 13.5.2000, Anne Välinoro - arv. Knut Pitkäjalka ja Haikarapolska ; henkilöhaastattelu
Aamulehti 16.11.2002, Anne Välinoro - arv. Mummun saappassa soi fox
Aamulehti 3.9.2005, Matti Wacklin - arv. Suomen hevonen
Aamulehti 9.12.2005 Matti Wacklin - henkilöhaast.