Maruna, Annikki
Elämäkertatietoa
Annikki Maruna (aik. Ilta Annikki Tyyne Aaltonen), 21.05.1911 Pori – 10.06.2002 Helsinki. Vanhemmat Konrad Felix Virtanen ja kauppias Ida Engman. Puoliso Erik (Erkki) Verner Aaltonen 1934–. Ylioppilas Porin tyttölyseo 1931, opintoja Helsingin yliopisto. Toimittaja harjoittelija Satakunnan Kansa 1931–32, yksityisopettaja 1932–73, ruotsin kielen opettaja Veitsiluodon kansalaisopisto 1967–70, kirjallisuuspiirin opettaja Kemin työväenopisto 1967–73. Useiden lehtien avustaja.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:
Kädet 1965
Klaus Flemingin elämä 1963
Levoton nuoriso ja testamentti 1970
Kädet 1965
Klaus Flemingin elämä 1963
Levoton nuoriso ja testamentti 1970
Tekstinäyte
- Minä rakastan häntä.
- Tuntematonta?
- Niin.
Jos sinä noin herkästi rakastut, olet varmaan rakastanut elämässäsi jo monia muita ilman, että olet nainut heidät.
- En ole rakastanut ketään muuta. En näin auttamattomasti.
- Älä nyt! Luuletko, että minä en muista? On ollut Maria, Helena ja monet muut.
- Tuntematonta?
- Niin.
Jos sinä noin herkästi rakastut, olet varmaan rakastanut elämässäsi jo monia muita ilman, että olet nainut heidät.
- En ole rakastanut ketään muuta. En näin auttamattomasti.
- Älä nyt! Luuletko, että minä en muista? On ollut Maria, Helena ja monet muut.
- Älä sekoita tähän poikaiän lapsellisuuksia!
- Mikä osoittaa, että tämä ei ole lapsellisuus?
- Älä viitsi puhua! Olen liian vanha keskustelemaan rakkaudesta. Aion mennä naimisiin. Miksi sen teen, on kai lopulta oma asiani.
- Tämä on hullutusta. Kuinka monia kunnon tyttöjä olenkaan sinulle suositellut! Kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä. Ja nyt sinä ottaisit jonkun piikatytön tuskin häneen vilkaistuasi. Se on uskomatonta. En voi käsittää, että olisit täydessä järjessäsi.
- Onko hänessä sinun mielestäsi jotakin moittimista?
- Onko moittimista! Kysymyskin on naurettava, mutta koetan kuitenkin vastata. Hän on liian yksinkertainen sinulle, luulisi sinun itsesikin sen ymmärtävän. Sinä: hienostunut, sivistynyt mies esteettisine harrastuksinesi ja hän - aivan sivistymätön eikä edes älykäs. Ja hän on hirveän juro. Hänen sulkeutuneisuutensa on toisinaan suorastaan painostavaa. Ymmärtäisin joten kuten, jos olisit rakastunut johonkin herttaiseen nuoreen tyttöön, mutta tällaiseen murjottajaan . . .
- Olen ikäni kaiken inhonnut niitä sinun nuoria herttaisia tyttöjäsi! Hänessä on jotakin sellaista, mitä ei ole kenessäkään muussa, jonka olen tavannut.
- Mitään ikäloppua et tietenkään voisi ottaa, sillä silloin et saisi lapsia, mutta kyllä hän on sentään liian nuori sinulle. Hyvä jumala! Teillä on yli kaksikymmentäviisi vuotta ikäeroa. Usko minua, sinä saisit hänestä vain vastusta ja harmia! Hänessä on kyllä jotakin erikoista, sen minäkin myönnän. Hänessä on sellaista, joka saa miesten katseet pysähtymään häneen. Äläkä sinä kuvittele, että se koituisi avioliitossa onneksi. . .
- En aio keskustella tästä kanssasi enempää. Olen tehnyt päätökseni ja toteutan sen sinun mielipiteistäsi riippumatta. Pyydän vain sinulta, että auttaisit minua. Jos et auta, ei se muuta päätöstäni.
(Mieletön oikku 1946)
- Mikä osoittaa, että tämä ei ole lapsellisuus?
- Älä viitsi puhua! Olen liian vanha keskustelemaan rakkaudesta. Aion mennä naimisiin. Miksi sen teen, on kai lopulta oma asiani.
- Tämä on hullutusta. Kuinka monia kunnon tyttöjä olenkaan sinulle suositellut! Kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä. Ja nyt sinä ottaisit jonkun piikatytön tuskin häneen vilkaistuasi. Se on uskomatonta. En voi käsittää, että olisit täydessä järjessäsi.
- Onko hänessä sinun mielestäsi jotakin moittimista?
- Onko moittimista! Kysymyskin on naurettava, mutta koetan kuitenkin vastata. Hän on liian yksinkertainen sinulle, luulisi sinun itsesikin sen ymmärtävän. Sinä: hienostunut, sivistynyt mies esteettisine harrastuksinesi ja hän - aivan sivistymätön eikä edes älykäs. Ja hän on hirveän juro. Hänen sulkeutuneisuutensa on toisinaan suorastaan painostavaa. Ymmärtäisin joten kuten, jos olisit rakastunut johonkin herttaiseen nuoreen tyttöön, mutta tällaiseen murjottajaan . . .
- Olen ikäni kaiken inhonnut niitä sinun nuoria herttaisia tyttöjäsi! Hänessä on jotakin sellaista, mitä ei ole kenessäkään muussa, jonka olen tavannut.
- Mitään ikäloppua et tietenkään voisi ottaa, sillä silloin et saisi lapsia, mutta kyllä hän on sentään liian nuori sinulle. Hyvä jumala! Teillä on yli kaksikymmentäviisi vuotta ikäeroa. Usko minua, sinä saisit hänestä vain vastusta ja harmia! Hänessä on kyllä jotakin erikoista, sen minäkin myönnän. Hänessä on sellaista, joka saa miesten katseet pysähtymään häneen. Äläkä sinä kuvittele, että se koituisi avioliitossa onneksi. . .
- En aio keskustella tästä kanssasi enempää. Olen tehnyt päätökseni ja toteutan sen sinun mielipiteistäsi riippumatta. Pyydän vain sinulta, että auttaisit minua. Jos et auta, ei se muuta päätöstäni.
(Mieletön oikku 1946)
Lähteitä ja viittauksia
* [Mieletön oikku] Toini Havu/Helsingin Sanomat 23.02.1947; Maija Savutie/Vapaa Sana 04.06.1947; Vilho Suomi/Uusi Suomi 08.06.1947; V. K-lo/Kaltio 1947, s. 56.
* [Rajuilma] Maija Savutie/Vapaa Sana 11.07.1948; Lauri Viljanen/Helsingin Sanomat 21.12.1948; Pekka Vuorinen/Suom. Suomi 1948, s. 503.
* [Murrosajan ihmisiä] Aarne Laurila/SSd 06.02.1952; I.O./Työkansan Sanomat 17.02.1952; Maija Savutie/Vapaa Sana 03.02.1952; Klau Papinoja/Suom. Suomi 1952, s. 559.