Haakana, Anna-Liisa

Muutin miehen perässä Sodankylään 1963, mentiin naimisiin, perustettiin perhe, saatiin kaksi lasta. Ensimmäiset kirjani kirjoitinkin omille lapsilleni iltalukemiseksi, siitä aihepiiri ja kohderyhmät hiljalleen laajentuivat nuorisokirjojen kautta aikuisten kirjallisuuteen ja lopulta satuihin lastenlapsille. Viimeisin työni on jälleen romaani, eräänlainen yritelmä sukutarinaksi, vaikka suurelta osin fiktiota onkin.
Sodankylään tultuani jatkoin parin vuoden ajan jo Tampereella aloittamaani työtä, käänsin viihdekirjallisuutta, kevyitä kuukausijulkaisuja. Sittemmin toimin pitkään epäpätevänä opettajana lähinnä peruskoulussa eri luokka-asteilla. Vuonna 1983 jättäydyin kirjoittamisen varaan ja vuoden 1999 alusta minulle myönnettiin taiteilijaeläke.
Olen kirjoittanut seitsemän nuortenkirjaa, novellikokoelman, viisi romaania ja kolme satukirjaa.
1980-luvun puolivälissä irrottauduin peräkamaristani ja otin innokkaasti osaa yhdistystoimintaan. Olin Suomen Maakuntakirjailijat ry:n johtokunnassa, lopulta puheenjohtajanakin. Sitten seurasi kaksi kautta Valtion Kirjallisuustoimikunnassa, samoin kaksi kautta Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa ja Lapin läänin taidetoimikunnassa.
Vuoden 1995 tienoilla minut kutsuttiin Lapin edustajana mukaan Litteratur i Barentsregionen -toimintaan. Päämääränä oli koota yhteen Barentsin eri alueiden kirjailijoita, valita toimitusneuvosto ja aloittaa työ yhteisen antologian aikaan saamiseksi. Mukana oli koko Barents: Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoiset alueet, Saamenmaa sekä Venäjän edustajina Arkangelin, Murmanskin ja Karjalan kirjailijayhdistykset.
Yhteistyö tuotti tulosta pitkistä matkoista, kielivaikeuksista, kääntäjien puutteesta ja niukasta budjetista huolimatta. Tosin suurin tavoitteemme, antologian yhtäaikainen ilmestyminen osanottajamaissa, ei onnistunut. Ruotsalaiset saivat kokoelmansa valmiiksi 1998 ja vuotta myöhemmin antologia ilmestyi Suomessa, muut alueet seurasivat perässä. Kaikkiaan kirja ilmestyi kuudella kielellä, suomi, ruotsi, norja, saame, venäjä ja meän kieli. Suurimman alueen eli Venäjän kirjallisuuden mukana olivat myös karjalan-, lyydin-, vepsän- ja nenetsinkieliset kirjailijat.
Ruotsalaisen antologian nimi on Där vägarna börjar. Suomen kieleen otsikointi ei oikein istunut, mistä tiet alkavat, kuulosti kysymykseltä, siellä tai sieltä, missä tiet alkavat kömpelöltä. Päädyimme nimeämään kirjamme hiukan poikkeavasti: Tästä alkaa tie. Mielestämme nimi oli jopa symbolinen, piti mukanaan toivoa yhteistyön jatkumisesta. Kirjan kustantaja on Atena Kustannus Oy.
Kirjailijat muistavat usein mainita, miten yksinäisiä he ovat työnsä ääressä. Täällä pohjoisessa kirjoittaja on niin takkusten takana, että samanheimoisia on vaikea löytää. Totta kyllä, miehenikin on kirjailija, mutta kun olemme viettäneet yli 40 vuoden ajan 24 tuntia vuorokaudessa samoissa huoneissa, kävelemme samoja teitä, syömme yhteistä leipää, inspiraation lähteinä emme taida olla toinen toisellemme kovinkaan kuplivia. Luulisin, että juuri siksi Barentsin alueen kirjailijoiden yhteistyö innosti minua todella. Hyödyin siitä myöskin. Antologiassa julkaistujen tekstien joukossa esim. on novellini Porttipahdassa kokoelmasta Tikkuja sydämessä. Se herätti monikielistä keskustelua lounas- ja kahvitauoilla kokousten lomassa. Samoin kuin muidenkin kirjailijoiden tekstit. Vaikka tarvitsimme tulkkeja, halusimme kuulla ja ymmärtää, mitä muualla ja muille tapahtuu.
Murmanskin lastenkirjailijoiden tapaaminen tuotti myös pienen iloisen yllätyksen: paikalla olleiden kirjailijoiden teksteistä koottiin kirja, joka ilmestyi pelkästään venäjäksi. Antologia ilmestyi 1997, kustantaja oli Barentsförlag. Kirjan nimi on Moroskovaja Poljana, joka merkitsee hillapaikkaa.
Helmikuussa 2000 Barnens Polarbibliotek - internetissä toimiva pohjoinen lastenkirjasto - valitsi minut kuukauden kirjailijaksi.
Vuonna 2001 minut valittiin Lapin edustajaksi Barents Litteraturråd´iin, jonka tarkoitus ja tehtävä on edistää kirjallista yhteistyötä Barentsin alueella, järjestää seminaareja, kirjoittajaleirejä jne. Jätin tehtäväni 2005 lopulla nuorempiin käsiin.


MAKUASIOITA:

Kirjoittamisen vastapainona hoidan kuntoani harrastamalla vesijumppaa ja -juoksua. Kesäisin yritän tehdä pihasta Eedenin yrttitarhaa, talvisin katselen ikkunastani lumisia mäntypuita, kirjoitan ja luen. Viimeaikaisia myyttien modernisointeja lukiessani huomasin, miten vanhanaikainen maku minulla on. Mielestäni Eyvind Johnsonin Odysseus-tarina Rantojen tyrskyt ja Eeva-Liisa Mannerin Eros ja Psyke ovat monin verroin syvempiä ja koskettavimpia kirjoja kuin esim. Margaret Atwoodin Penelopeia.
Eeva-Liisa Manner on ollut mielirunoilijani siitä lähtien, kun sain tammikuussa 1957 syntymäpäivälahjaksi hänen esikoiskokoelmansa Tämä matka.
Proosakirjallisuudesta poimisin listalle useita taitavien herrahenkilöiden teoksia: Per Olov Enquistin Henkilääkäri, Göran Tunströmin Kuumatka, Arto Salmisen Kalavale, Kari Hotakaisen Huolimattomat. Uusina tuttavuuksina pitää vielä mainita portugalilaisen Jose Luis Peixoton Tyhjä taivas ja puolalaisen Olga Tokarczukin Päivän talo, yön talo. Kumpikin viimeksi mainituista on rakenteeltaan, kieleltään ja tarinaltaan normaalikerronnasta poikkeava ja siksi kai hyvin kiehtova.