Närhi, Harri

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Veikko Somerpuro / WSOY

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Ensimmäinen teksti on 19-vuotiaana kirjoittamani runo, toiset kaksi Kari Levolan antologiasta. Koska nämä riimit tavoittavat hyvin läpi elämän jatkuneen elämänasenteen, halusin ne mukaan tähän esittelyyn. En enää allekirjoita niitä, yllekirjoitan ne. Olenhan jo pitkään sanonut omaisilleni mitä hautakiveeni pitää kirjoittaa: Kyllä se tästä vielä lähtee!


Menen nyt

teihin tarttui maailmantauti
jerusalemilainen
kiirastorstaivirus
vaikka
hopearahojen kirkuva kilinä
vielä temppelin pihalta kaikuu

teihin iski digitaali
näyttöpääterutto
nestekidepetos
mutta
tänä pimeänä perjantaina
eivät kädet enää pesten puhdistu

Minä Olen
etikkaruoska
kylkeen pistetty keihäs
väestösuojan avain

Minä Olen
myrkkysydän
tuleen kastettu kirves
raivotautinen susi

Minä Olen
verikaura
valoon nostettu syytös
automaattiase

pitäkää te perintönne
orjan arvet otsissanne
tämä tuhlaajapoika ei palaa
- saatte säilöä vasikan

tämä mooses
käy erämaahan yksin
jättää teidät pakkotyöhön

sulkekaa tarkoin
rautaiset ovenne

yöllä
tulee enkeli egyptiin



Sinäkö?

miten sinä seisoitkaan
kuluneena
ovipieleen nojaten
monen vuoden mentyä
äkkiä siinä
sinä, sinä!
rypistynyt rakkauskirje
saappaankorot monen
katkeran tien kurassa
farmarit hajoamassa
- aina vaan ylpeänä

ja kaukaisten maiden
outojen kaupunkien
pimeiden kujien varjot
tummensivat silmiäsi
kuitenkin
sama vanha tuli
kauniilla kasvoillasi
sinun, sinun!


niin vähän sanoja
niin paljolle kaipaukselle
toivotin vain onnea vaikka
en tiennyt mitä
se sitten olisi

minun on keidas
sinun karavaanitie
toinen toista ikävöi

kuvittelinko?
jotain outoa surumieltä
kohmeisin sormin
sytytit viimeisen sätkän
annoin sinulle rahaa
laivalippuun
niin sinä sanoit

kauan sitten
katsoit kauan
ja näit minut kokonaan
silloinko
lakkasit rakastamasta?

näin vielä sivukuvasi
raitiovaunun ikkunassa
puistoon on tullut syksy
siellä haravoidaan jo lehtiä

vuosi vuodelta
varjot
tuntuvat kylmemmiltä


Nyt

Nyt olen vajonnut syvälle
yksinäisyyden tyyneen veteen
lähelle elinvoiman ukkospilveä
sähköä ja punertavaa täyteyttä
olen löytänyt
käärmeen sydämen
lumilyhdyn ympärillä
horjuvat varjot
himmeävaloisen aseman

Tässä susi huutaa
tässä käynnistyy moottoripyörä
syyssade hakkaa
puuvajan kattoa
laatikko on täynnä
tuoksuvia polttopuita

näin istun
näin kosketan maailmaa
näin maailma minua koskettaa

En tässä vilpoisessa hämärässä
enää muista miten
tulisesti häly hehkuu
en kadu
en ole katumatta

Nyt olen pysähtynyt tähän
ei näy väreitä
tyynessä vedessä
sirkuksen mentyä
on ruoho tallattua
vain petojen haju
viipyy vielä

Silmät katsovat sisäänpäin
kuvat syntyvät tyhjästä
Minä olen on niistä yksi
Minä olen niistä yksi
Minä olen yksi

Palan kuin kynttilä
sydämestä ensin
lyhyen elämän mustalainen
koskettaen maata
jokaisella
intohimon askeleella

Voisinko eksyä?
minne joutuisin minä?

kuuntele nuotion liekehtivää kitaraa
avaruuden hyisessä ytimessä
erehtymätöntä varjoissa ja harjanteilla

Minä olen olen Täällä

Elämäkertatietoa

Syntymäaika ja -paikka: 22.12.53, Lieksa. Todellisuudessa (mitä se lieneekin) synnyin Kuusankoskella, mutta noina muinaisina aikoina syntymäpaikaksi kirjattiin äidin asuinkunta. Oikea paikka olisi toki myös planeetta Maa, joskin kaikki tuttavani tietävät, että synnyin Pohjantähden tuolla puolen.

Vanhemmat: Työssä käyviä ihmisiä, jotka eivät olleet kiinnostuneita kirjallisuudesta. Pitivät silti jääkaapin täynnä ja antoivat remmiä tarvittaessa. Siis melko usein.

Arvo tai ammatti: Arvo on käsite, jota vierastan pahnani pohjasta. Etenkin käytyäni armeijan. Mutta kun olen taiteiden mestari (Master of Arts, filosofian maisteri), kirjailija, arvostelija, isä ja aviomies saan siitä kaulukseeni viisi leijonaa. Se tekee minusta siis ylikenraalin.

Muut toimet: Tuumailu, poutapilvien muotojen tarkkailu, naisten vahtaaminen, kivitaloihin nojailu, yhä uusien aurinkojen luominen, bussin odottelu, velkaantuminen, haltioituminen, ihana apatia.

Palkinnot: Vaimo, tenavat, tenavien tenavat, hiilikuituinen sydänläppä, Weilin+Göösin romaanikilpailun ensimmäinen sija, lasten hiihtokilpailun neljäs (viimeinen) sija, tankki täynnä korkeaoktaanista, Studentbladetin juhlavuoden ensimmäinen palkinto novellilla Vivaldi.

Harrastukset: Moottoripyöräily, huonekasvien kastelu, varjonyrkkeily, nopeat käänteet, waltarilainen iloitseminen, merkitysten hakemisesta luopuminen, hyväntekeväisyys, uhma.

Makuasioita:

unohtumattomia taide-elämyksiä:
Eivätkö ne kaikki ole niitä? Muisti muistaa kaiken koetun, pitää sitä tallella alitajunnan kellareissa. Miten paljon mieluummin haluaisin tietää niistä vaikutteista, joita en tiedostanut. Niistä, jotka eivät koskaan ehtineet tajuntaani saakka, joita en nähnyt, kuullut, haistanut, maistanut, ymmärtänyt? Olisihan se toinen elämä, sellainen jota Luoja elää. Hän kun muistaa jokaisen hyttysen kaikilta ajoilta, niiden pelot, kirjosiepon kidan, vauvan veren maun.

fiktiivinen henkilö, johon voisin samastua:
Jokainen meistä on vain omien kuvitelmiensa luomus, fiktio. Kaikkiin siis, jos tähän tähänkin. Mutta sielunveljeyttä tunnen ennen muuta Kapteeni Haddockin (Tintti-sarjakuvat) kanssa. Paljon nähnyt merikarhu, viskin ystävä ja kuussa käynyt vanhapoika on sopivasti itsekeskeinen, eikä säästele tunteitaan kirosanoja keksiessään. Hän elää zeniläisessä elämän ytimessä, leijailee avaruudessa, sättii lumimiestä, eikä pidä pientä myrskyä aavalla merellä tupakan tupsahdusta kummempana. Hu-huu! Toinen fiktiohahmo, joksi voisin ryhtyä on ruma ankanpoikanen. Muuttaisin löperön tarinan ja antaisin navetanpihan ankkojen saada mitä ansaitsevat.

mieluisa paikka:
Se on ilman muuta mustan aukon tuolla puolen. Tulkinta vapaa, mutta kokijan hurmio ehdoton siitä riippumatta.

kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Se ihmissuvun isoäiti, jonka geeneistä lähti tämä kaikkivoipa (?) ihmissuku. Olisi hienoa löytää hänen kanssaan yhteinen kieli ja kysyä kadutko, että makasit Groogin kanssa, vaikka varoitettiin, ettei tämä ole ihan täysipäinen. Myös
Nooan motiiveja voisi tiedustella. Aikakautena kiinnostaa eniten Egypti 1500-1200 e.Kr., kun sattui yhteen faraolinjaan monta vilkasta monarkkia. Sekä tietysti 1969, viimeinen toivon vuosi ja paljon hyvää musiikkia.

asia tai ilmiö, joka ärsyttää:
Lapsellisuus aikuisessa ihmisessä, aikuismaisuus lapsessa, kaikki kratiat (myös demokratia), t-paita väärinpäin kiireessä, löysät moottoripyörän ketjut, nepotismi, fasismi, rasismi, nudismi, kubismi, sadismi, käsitteellistäminen, nimeäminen, vähättely, ylistely, seisoskelijat, pysähtyneisyys, pyrkyröinti, eliitit, alv, neliöjuuri, kutsumatta tuleminen. Politiikka, hypersensitiivisyys, aukeamattomat sateenvarjot, nöyhtä, etuilu, takailu, viisastelu, setäily. Hellyyden puute, empatian puute, puute. Pitkät puheet, pitkät illat, kaikki liiat. Läski.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runosikermä "Son niitten päässä" kokoelmassa Häh?! : nuoren runon lähtöviivat (Artmix 1985), toim. Kari Levola.

Pölönen (Maahenki 2004). Elokuvaohjaaja Markku Pölösen henkilökuva.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia 2. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi