Kettunen, Lauri

On sama kuin

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Muut teokset (kääntäjänä)

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Vanhemmat
maanviljelijä Paavo Kettunen ja Hilda Ventin

Puoliso
Hilja Armida Aulo (entinen Sevon) 1912-

Koulutus
Ylioppilas Kuopion yhteiskoulu 1905, filosofian tohtori Helsingin yliopisto 1913

Asuinpaikat
Kuopio 1897-1905
- - -

Luonnehdinta

Joroisissa syntynyt Lauri Kettunen oli aikansa merkittävin itämerensuomalaisen kielitieteen ja suomen murteiden tutkija. Hän oli myös innokas matkamies, joka oli kotonaan niin mökeissä kuin kartanoissa. Kettusen laaja tuotanto koostuu lähinnä tutkimuksista, oppikirjoista, sanakirjoista ja matkakertomuksista, mutta hän julkaisi myös runoja ja näytelmiä.


Faktaa

Lauri Kettunen syntyi joroislaisen maanviljelijän 11. lapsena 10.9.1885. Hän pääsi opintielle Kuopioon ja valmistui ylioppilaaksi Kuopion suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1905. Ensimmäiseen venäläistämiskauteen osuneet lapsuuskouluvuodet herättivät hänessä sammumattoman innostuksen suomalaisuutta, suomen kieltä ja sukulaiskansoja kohtaan. Niinpä hän aloitti opiskelut Helsingissä Aleksanterin yliopistossa pääaineenaan suomen kieli ja kirjallisuus sekä sivuaineinaan fonetiikka ja kansanrunouden tutkimus. Kettunen valmistui pikavauhtia filosofian kandidaatiksi ja väitteli tohtoriksi 1913. Hänestä tuli suomen kielen dosentti ja itämerensuomalaisten kielten professori. Aleksanterin yliopiston lisäksi hän työskenteli mm. Tarton ja Budapestin yliopistoissa. Lauri Kettusesta tuli merkittävä itämerensuomalaisten kielten tallentaja ja tutkija, mutta myös suomen murteiden tutkija ja kielenkehittäjä.

Lauri Kettunen avioitui v. 1912 Hilja Aulon kanssa ja heille syntyi kolme lasta. Lauri Kettunen kuoli 26.2.1963 laivamatkalla Ahvenanmerellä.


Kirjailijaura

Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän ryhtyi itsekin kirjoittamaan proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa hänen kaunokirjallisesta tuotannostaan julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen rakasti kansankieltä ja oli sen taitaja. Hän tunsi voimakasta myötätuntoa ankeissa oloissa eläviä heimokansojamme kohtaan, mikä näkyy myös hänen tuotannossaan. Hän taisteli sitkeästi koko elämänsä kansojen oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. Hän käänsi virolaisia runoja ja kirjoitti myös itse yhden runokokoelman viroksi ( Südame sillat 1960). Kaiken kaikkiaan tuotteliaan kirjailijan tieto- ja kaunokirjoja julkaistiin viitisenkymmentä, viimeinen vuonna 1962.

(Etelä-Savon kirjailijat)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Sotiva Suomi. Runon kajastusta rintaman takaa. Helsinki 1944. Otava. 158 sivua.
Mäjn kun Mähösen viinat. Savolaisia runosäkeitä. (Kuvitus Erkki Tanttu.) Jyväskylä 1950. Kirjavälitys. 92 sivua.
Südame sillad. Luuletusi. Helsinki 1960. Omakustanne. 74 sivua. Runoja.
Säkeitä Koskenhovin satavuotisjuhlaan. 12.8.1962. Helsinki. 2 sivua.

Myös tietokirjallisuutta, suomennoksia; antologioissa.