Melender, Tommi
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Veikko Somerpuro / WSOY
Elämäkertatietoa
Tommi Melenderin (s. 1968) kotikaupunki on Vantaa ja isänmaa suomen kieli. Hän aloitti runojen kirjoittamisen abiturienttivuotenaan 1987 ja julkaisi esikoiskokoelmansa Tässäoloa tai unta kaksi vuotta myöhemmin. Esikoiskokoelman jälkeen hän piti yli vuosikymmenen taukoa kaunokirjallisista töistä. Melender palasi lyriikan maailmaan vuonna 2003 toisella kokoelmallaan Maanosa minussa. Hän uskoo löytäneensä oman kirjailijanäänensä kolmannessa kokoelmassaan Metallisiivet selässä.
Koulutukseltaan Tommi Melender on yhteiskuntatieteiden maisteri ja ammatiltaan toimittaja. Hän seuraa talousmaailmaa ja jääkiekkoa.
Lukukeskus
---
Vanhemmat: Juhani Melender ja Marja-Leena Melender (os. Kattilakoski)
Opinnot:
yhteiskuntatieteiden maisteri, Jyväskylän yliopisto, pääaineena valtio-oppi
Palkinnot ja ehdokkuudet:
Finlandia-palkintoehdokas 2009 (Ranskalainen ystävä)
Runeberg-palkintoehdokas 2010 (Kuka nauttii eniten)
Harrastukset:
vakioveikkaus, jääkiekkotilastot ja globalisaatiokeskustelun havainnointi
Koulutukseltaan Tommi Melender on yhteiskuntatieteiden maisteri ja ammatiltaan toimittaja. Hän seuraa talousmaailmaa ja jääkiekkoa.
Lukukeskus
---
Vanhemmat: Juhani Melender ja Marja-Leena Melender (os. Kattilakoski)
Opinnot:
yhteiskuntatieteiden maisteri, Jyväskylän yliopisto, pääaineena valtio-oppi
Palkinnot ja ehdokkuudet:
Finlandia-palkintoehdokas 2009 (Ranskalainen ystävä)
Runeberg-palkintoehdokas 2010 (Kuka nauttii eniten)
Harrastukset:
vakioveikkaus, jääkiekkotilastot ja globalisaatiokeskustelun havainnointi
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Yhden hengen orgiat : esseitä luetusta elämästä, WSOY 2013
Tekstinäyte
Tumma tiheä sade Pariisissa
"Tästä tuli
matkakertomus entiselle ystävälle.
Aamulla silmiini ajelehti
harmaata ja mustaa, ulkona pyrytti lunta
enkä lentokentällä nähnyt miten kiitorata avartui
kohti taivasta. Yläilmoissa
paistoi päivä, läsnäolon mysteeri tiheni:
olin tässä ja poissa, minuuteista
tuli tunteja ja tunneista minuutteja. Sanasi
velloivat sisälläni kuin paha mieli. Kaikki mikä
lohduttaa tekee heikoksi. Kaikki mikä auttaa
olemaan ihminen korventaa vatsanpohjaa. Turbulenssi
heitteli kirjaimeni pitkin ruutupaperia,
vastalauseistani tuli kiivaita: miksi piitata
vapaasta tahdosta paria savuketta ja viskipaukkua
enempää, miksi olla joku kun voi olla
vain olemassa. Sinä annoit huonoja vastauksia,
unohdin ne kaikki. Matkatavarani päätyivät vääriin
osoitteisiin, kysymykseni hukkuivat puistoihin ja kahviloihin.
Meillä ei enää ole yhteisiä vuodenaikoja, en
enää tarvitse ystävää kertomaan miten käy
kun jumalat kuolevat, mihin ihmiset menevät
kun he menevät pois. Naapurihuoneessa
soi Erik Satie, silmiini ajelehtii liilaa ja purppuraa.
Maailma on meissä, me elämme ajoittain.
Tumma tiheä sade Pariisissa:
kuin katsoisi ikkunasta mitä tahansa kaupunkia."
(Teoksesta Metallisiivet selässä. WSOY, 2004)
Vaikka valoja sammutetaan kaikkialla
Tämä on julma paikka /
parikymmentä kilometriä Helsingistä /
pohjoiseen, suunniteltu ihmisille, jotka ovat /
kadottaneet toivonsa, /
mutta eivät vielä tiedä sitä. Kohmeesta herännyt /
maisema tuoksuu märältä mullalta, raskas /
kevään odotus puhkeamaisillaan perennojen /
järjettömäksi nauruksi. /
Olla kotona, täällä, kuvitella etäinen aaltojen loiske, /
merihirviöiden karjahtelu, meluisat hyvästijätöt. /
Etsiä näiltä kaduilta ja pihoilta kuolemattomuutta, tai /
edes jotakin mikä kuolee meitä hitaammin. /
Muistini uumenissa /
matkustavat kaupungit, joiden läpi kiirehdin kauan sitten: /
valousvassa kylpevät asemahallit, henkäysten täyttämät /
katedraalit, protestilaulajat torien liepeillä /
vuodattamassa vertaan kitaroiden kaikukoppiin. /
Jos voisin, heittäisin lantin sille vauvaa tuudittavalle kurdiäidille. /
Mutta ajatus ei kanna /
itseään pitemmälle. Silti vasta täällä pohjoisessa /
tajuan mitä herra Novotny tarkoitti /
kertoessaan kuuran koristamassa puutarhassa, /
mikä sai hänet palaamaan Lontoosta /
Prahaan vuoden 1968 tapahtumien keskelle, /
ainoana matkustajana /
junassa hetki ennen kuin raja länteen suljettiin. /
Koko maasta oli valot sammutettu, /
mutta hän palasi synnyinkaupunkiinsa ja uskoi näkevänsä /
lämpöisen pilkkeen kotinsa ikkunoissa. Palaaminen /
on enemmän tahtomista kuin haluamista. /
Samoin jääminen. /
Oppia nämä kadut ja pihat, sulaa niitä vasten /
kuin avaruudesta harhaileva lumihiutale /
kitsaasti hohkaavaan ikkunalasiin. /
Vaikka valoja sammutetaan kaikkialla, /
vaikka kaupungit panssaroidaan lasilla ja teräksellä. /
Täällä laakson pohjalla kuvitelmista tulee totta: /
etäisyyksien takaa meren äänet tavoittavat minut, /
merileijonien käheät huudot.
(Teoksesta Metallisiivet selässä, WSOY 2004)
tuli tunteja ja tunneista minuutteja. Sanasi
velloivat sisälläni kuin paha mieli. Kaikki mikä
lohduttaa tekee heikoksi. Kaikki mikä auttaa
olemaan ihminen korventaa vatsanpohjaa. Turbulenssi
heitteli kirjaimeni pitkin ruutupaperia,
vastalauseistani tuli kiivaita: miksi piitata
vapaasta tahdosta paria savuketta ja viskipaukkua
enempää, miksi olla joku kun voi olla
vain olemassa. Sinä annoit huonoja vastauksia,
unohdin ne kaikki. Matkatavarani päätyivät vääriin
osoitteisiin, kysymykseni hukkuivat puistoihin ja kahviloihin.
Meillä ei enää ole yhteisiä vuodenaikoja, en
enää tarvitse ystävää kertomaan miten käy
kun jumalat kuolevat, mihin ihmiset menevät
kun he menevät pois. Naapurihuoneessa
soi Erik Satie, silmiini ajelehtii liilaa ja purppuraa.
Maailma on meissä, me elämme ajoittain.
Tumma tiheä sade Pariisissa:
kuin katsoisi ikkunasta mitä tahansa kaupunkia."
(Teoksesta Metallisiivet selässä. WSOY, 2004)
Vaikka valoja sammutetaan kaikkialla
Tämä on julma paikka /
parikymmentä kilometriä Helsingistä /
pohjoiseen, suunniteltu ihmisille, jotka ovat /
kadottaneet toivonsa, /
mutta eivät vielä tiedä sitä. Kohmeesta herännyt /
maisema tuoksuu märältä mullalta, raskas /
kevään odotus puhkeamaisillaan perennojen /
järjettömäksi nauruksi. /
Olla kotona, täällä, kuvitella etäinen aaltojen loiske, /
merihirviöiden karjahtelu, meluisat hyvästijätöt. /
Etsiä näiltä kaduilta ja pihoilta kuolemattomuutta, tai /
edes jotakin mikä kuolee meitä hitaammin. /
Muistini uumenissa /
matkustavat kaupungit, joiden läpi kiirehdin kauan sitten: /
valousvassa kylpevät asemahallit, henkäysten täyttämät /
katedraalit, protestilaulajat torien liepeillä /
vuodattamassa vertaan kitaroiden kaikukoppiin. /
Jos voisin, heittäisin lantin sille vauvaa tuudittavalle kurdiäidille. /
Mutta ajatus ei kanna /
itseään pitemmälle. Silti vasta täällä pohjoisessa /
tajuan mitä herra Novotny tarkoitti /
kertoessaan kuuran koristamassa puutarhassa, /
mikä sai hänet palaamaan Lontoosta /
Prahaan vuoden 1968 tapahtumien keskelle, /
ainoana matkustajana /
junassa hetki ennen kuin raja länteen suljettiin. /
Koko maasta oli valot sammutettu, /
mutta hän palasi synnyinkaupunkiinsa ja uskoi näkevänsä /
lämpöisen pilkkeen kotinsa ikkunoissa. Palaaminen /
on enemmän tahtomista kuin haluamista. /
Samoin jääminen. /
Oppia nämä kadut ja pihat, sulaa niitä vasten /
kuin avaruudesta harhaileva lumihiutale /
kitsaasti hohkaavaan ikkunalasiin. /
Vaikka valoja sammutetaan kaikkialla, /
vaikka kaupungit panssaroidaan lasilla ja teräksellä. /
Täällä laakson pohjalla kuvitelmista tulee totta: /
etäisyyksien takaa meren äänet tavoittavat minut, /
merileijonien käheät huudot.
(Teoksesta Metallisiivet selässä, WSOY 2004)
Videot
Lähteitä ja viittauksia