Piiroinen, Asta

Vuoristoiset polkuni ovat kaventuneet mutta näköalani laajentuneet. Mikä siis motivoi alkuja? Ei ainakaan pelkkä etsintä, eikä etsimällä löytynyt, vaan myös eteen tullut ja kohdalle sattunut. Törmäyskurssit vaihtuvat uusiksi asemapaikoiksi, joiden kautta tulee omaksuneeksi lukemattomia uusia tapoja käsitellä totta ja toden takana olevaa. Kirjailijalle oma asemapaikka on aina erityinen, sillä siellä kehittyy ja kasvaa muutoksen haltijaksi. Kun vaivihkaa tulee uusin silmin näkeväksi, ympäröivä maailma liittyy omaksi ja samalla moninaisuutta yhdistäväksi, tunnistettavaksi yhteisyydeksi. Maisemat vaihtuvat, kaarteet jyrkkenevät, vauhdit kiihtyvät, siellä täällä tien päällä näkyvät myös jarrutusten jäljet. Vuodet vierivät, mutta mitä ne ovat sisältäneet? Kääntämistä ja kyntämistä, perehtymistä ja kartoittamista, kriittistä mieltä ja hidasta varmuutta, kielillä puhumista ja hiljaisuutta, elämään osallistumista ja omastaan jakamista, samaistumista ja erittelykykyä, esillä oloa ja etäisyyttä, lausumisen taitoa ja vaikenemista, täyttymistä ja luopumista, yksinäisyyden ja vaihtelevien olojen sietokykyä, vaistoa varoa tai olla rohkea. Kaikki tämä kertymä on ominta ammattitaitoa. Yhtäällä on aina vuolas runsaudensarvi, toisaalla rakas piilopaikan tarve ja pyhä antelias yksinkertaisuus. Ajat, merkitykset ja arvot palaavat aina takaisin, joka kerta hieman toisiksi muuntuneina; vain kirjoitus toteaa, merkitsee omansa ja muistaa. Samat vastakohtaisuudet, samat vapaudet ja samat lainalaisuudet tekevät toistuvasti kiertoaan.

Ei ole hassumpaa elää elämää, joka synnyttää kirjailijan. Sanat valaisevat ja ilmiantavat olennaisen. Se on edelle tunkeva jäljelle jäänyt, joka vapauttaa tiensä. Niin myös jokaisella kirjailijalla ja runoilijalla on oma jälkien jättämä estetiikkansa, sisältä kumpuava, oman merkkikielen ilmaisutapa, oma tapansa sukeltaa esille. Yksikään päivistä ei ole siltä hukassa. Runoista voi lukea missä runoilija on ollut, mitä hän on lukenut ja miten elämäänsä elänyt. Ja vain niin hän on täällä tänään. Niin minäkin.