Niemelä, Reetta

Heipähei

mennyt. Touhukas satama tunkeutuu aivoihini suolan ja tervan hajuna ja läppäävinä valoina laivojen pienistä ikkunoista. Täällä sinä kyllä viihtyisit uuras meriukkoseni! Förillä näkymätön musikantti soittaa villahanskat kädessä ummehtuneesti palkeitaan pierivää harmonikkaa. Jotain vanhoja, kovin haikeita ja suttuisia sävelmiä. Sellaisista minä pidän kovasti. Tämä on polkuni tässä vanhuuttaan muistamattomassa kaupungissa ja se seuraa tuota huopaantunutta jokiparkaa koska ei muuta uskalla. Tähän tuli nyt laitettua kaikkea turhaa, tiedät että olen lörppö, mutta luultavasti oletkin hyppinyt rivien yli.

Elämäkertatietoa

Reetta Niemelä (s. 1973) on opiskellut Turun yliopistossa ekologiaa ja kansatiedettä. Hän on kirjailijanammattinsa ohella työskennellyt mm. opettajana, museo-oppaana ja puutarhurina.

Niemelä on yksi turkulaisen kirjoittajayhdistys Kapustarinnan perustajista ja on toiminut erilaisten kirjallisuustapahtumien tuottajana, esiintyjänä ja tekijänä. Lisäksi hän on ideoinut monitaiteisia hankkeita kirjallisuuden, musiikin, tanssin ja teatterin parissa.

“Esiintyminen, erityisesti lapsille esiintyminen on minulle hyvin tärkeä osa kirjoittajana olemista. Yhteisöllinen tekeminen ja taiteidenvälisyys ja omaehtoiset hankkeet ovat minulle hyvin tärkeitä työn tekemisen lähtökohtia.”

Lukukeskus

---

Reetta Niemelä (s. 1973) on turkulainen runoilija ja lastenkirjailija, joka työstentelee lasten sanataideohjaajana. Niemelä debytoi runoilijana vuonna 1997 teoksella Joen uoma on aina valoisa (Kaarinan kaupunki). Hänet tunnetaan myös Milja-lastenkirjasarjastaan (Otava) ja Makkarapiruetin (Otava, 2005) ratinoista. poEsiassa Niemelä on julkaissut yhdessä Pauliina Haasjoen kanssa runodialogin Kolmosten talo (2005).

(Poesia)

---

Syntynyt
28.2.1973 Turussa, asuu Turussa

Opinnot
biologian ja kansatieteen yo,
mehiläistarhaajakursseja

Harrastukset
mehiläishoito

Palkinnot
Nuoren Voiman Liiton Runokilpa 1997, jaettu ykkössija
Runo-Kaarina -kilpailun voitto 1997
Suomen Kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinto 1997
Finlandia Junior -ehdokkuus 2002
Aboa-palkinto 2007
Varsinais-Suomen taidepalkinto 2008
Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinto 2011

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runonäytelmä
Kolmosten talo. Pauliina Haasjoen kanssa. Ensi-ilta syksyllä 2004 Teatteri Valaja

Mukana antologioissa
Reviiri: uuden kirjallisuuden vuosikirja. Kolmas vuosikirja. Cultura 1997
Eld & rök: ung åboländsk brandfarlig lyrik. Konstkomissionen i Egentliga Finland 1999

Mukana videoesittelyssä Täkyjuttu - nuori turkulainen runo. Suomen kirjailijaliitto 2002

Puutarha-aiheisia pakinoita Kotipuutarha-lehdessä 1999-2000, 2003-

Runoja Tuli & Savu -runouslehdessä sekä kirjallisuuslehti Lumoojassa 2003

Leppäkerttusormus, kirjallinen CD-levy (yhdessä Mikko Väärälän kanssa)

Heppastelua, Lasten Keskus 2012

Omat hevosystäväni – Tilkkumäen talli, täytettävä kirja, yhdessä Salla Savolaisen kanssa, Otava 2013

Tekstinäyte

Tässä on mies, siipesi ja käsivartesi, ponnahduksesi ilmaan. Miehellä isoisiä ja esi-isiä, osasta on valokuvia, niin kuin Vanhakallesta vihtoja tekemässä. He olivat kaikki sähkömiehiä, kaikki kiipesivät puihin, kirosivat, sylkäisivät pappia päähän. He eivät hallinneet anteeksipyyntöä, se oli heidän ulottumattomissaan. He tekevät sinulle talon. Heistä se on kaunis, he ovat mielissään. He ovat tehneet parhaansa ja enemmänkin. Haaveilit jostakin korkeammasta ja valoisammasta, etkö siis katsahtanut heihin kun he ojensivat käteesi avaimet?

(Teoksesta Kolmosten talo, Kirja kerrallaan / Nihil Interit 2005)

KÄÄRMEEN POSKI ON SILEÄ

Käärmeen poski on sileä. Sen siskolla on keltaiset pihkahelmet kaulassa. Niiden on tarkoitus mennä uimaan ja hyppiä hyppyristä alas. Siinä ne ovat taitavampia kuin muut. Ne osaavat myös sukeltaa ja pitää silmiä auki veden alla. Hiiret tarvitsevat kellukkeet käsivarsiinsa ja uimarenkaan. Niillä menee aina nenään vettä. Ne potkivat vettä kaikkien päälle. Isosisko-hiiri joutuu vahtimaan kaikkia pikkuhiiriä, eikä itse ehdi uimaan. Se on surullinen. Uinnin jälkeen kaikki pukeutuvat pyyheliinoihin. Hiirten varpaat ovat punaisensiniset kylmästä. Ja sormet ryppyiset. Eväänä on mehua ja mustikkapiirakkaa. Pienin hiiri syö isoimman palan.

PILKKUVALLANKUMOUS

Leppäkertut pitivät kokousta Jäkäläsalissa. Alas pilkkusorto, täplätyrannia! leppäkertut huusivat yhteen ääneen ja heittelivät mustia pilkkuja ylös kattoon. Se näytti hurjan hienolta varsinkin leppäkerttulasten mielestä. Lapset eivät saaneet heitellä vähiä pilkkujaan, etteivät ne joutuisi hukkaan.

Näin on paljon parempi! totesivat kaikki. Ne joivat muurahaisten kioskista ostamaansa erinomaista simaa ja kohottelivat maljoja vapaudelle. Koska oli kevät, ne kiipesivät kokouksen päätteeksi männyn latvaan katselemaan henkeäsalpaavia maisemia. Ne eivät viitsineet lentää, sillä kävely on parempaa liikuntaa.

PYÖRÄILEVÄ HIRVI

Pyöräilevä Hirvi otti minut kyytiin. Sain matkustaa sarvikruunussa! Vedet tulvivat silmistä kun me ajoimme niin huimaa vauhtia. Hirvi painoi päänsä alas. Pidin tiukasti kiinni sarvisakaroista. Katsoin karttaa ja neuvoin. Pyöräilimme Utsjoelta Turkuun. Maali oli Ruissalossa. Voitimme koko pyöräilykisan. Palkinnoksi saimme pystin. Sen minä muistan ikuisesti. Lähetin äidille kortin. Kortissa luki: Turun Linna. Linnassa oli muhkeat tornit. Mentiin Hirven kanssa nakkikioskille kun tuli niin kauhea nälkä. Minä otin ranskikset ja keltaista jaffaa. Syötiin lehmuksen alla.

PUNAISET MONOT

Paprikametsän Kertulla on punaiset monot. Hän kiillottaa ne joka ilta. Kun Kerttu paistaa aamuisin tattarilättyjä, Lissu-Rassu istuu kiltisti pöydällä. Sillä on pikku hyppysissään puhtaaksi nuoltu kaarnalautanen ja risuhaarukka. Lissu-Rassu nukkuu hillopumpulipurkissa Paprikametsän Kertun komerossa. Päivisin se kiipeilee Kertun kangaspuissa. Pienenä Lissu-Rassun häntä katkesi, mutta tilalle kasvoi kaksi uutta häntää, paljon hienompaa. Kerttu kutoo mattoja, metsän polkuja, pitkiä raitoja, puiden runkoja. Ryijyjä, laaksoja notkoja. Liinoja, jäisiä jokia. Joskus Kerttu vetää monot jalkaan ja lähtee hiihtämään. Paprikametsän lumeen jää vaaleanpunainen latu. Lissu-Rassu katsoo ikkunassa. Odottaa. Odottaa. Odotus kiertyy kerälle. Käkikellokäki nukkuu

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 4. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2004.