Sahlberg, Jukka

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Jukka Sahlberg on syntynyt 26.8.1952 Helsingissä. Nykyisin hänen kotipaikkansa on Nurmo Seinäjoella.
Filosofian maisteri (1976) Jukka Sahlberg toimii äidinkielen vanhempana lehtorina Seinäjoen lukiossa. Hän on naimisissa Jaana Sahlbergin kanssa ja heillä on viisi lasta (syntyneet 80, 81, 84, 88 ja 91). Jukka Sahlberg harrastaa juoksemista.

Kirjailijantyöstä

"Satunnaisesti tehtyjä pienempiä kirjoituksia huomioon ottamatta vaativampi yritykseni kirjallisuuden alalla tapahtui noin vuosina 83-84. Kirjoitin kymmenkunta novellia, jotka lähetin WSOY:lle. Joku kustannustoimittaja sieltä sanoi jopa, että ne olisivat olleet "siinä ja siinä". Tarkemmin harkittuaan WSOY:n asiantuntijat totesivat (aivan oikein), että novelliteelmät eivät kantaneet kokoelmaksi asti. Välillä oli pitkiä aikoja tyystin kirjoittamattakin, kunnes elokuussa 93 päätin yrittää vielä kunnolla.

On mukavaa onnistua jossakin. Urheilijaksi minusta ei olisi ollut. Päätin yrittää kirjoittamista, koska siihen minulla oli ainakin jonkin verran enemmän taipumuksia. Kirjoittaminen on tehokas tapa selvittää itselleen kaikenlaista. Kompensaatiotakin se kenties on kaikenlaisesta…

Nykyisin kirjoitan tietysti tietokoneen avulla. Päästelen tulemaan tekstiä miettimättä sitä tarkkaan. Sitten sitä on paranneltava kerran, kaksi, kolme, neljäkin kertaa osittain. Ehkä puolet lauseista tulee ensi yrityksellä kuntoon. Teen luvun tai luvun osan kerrallaan. Koska olen tehnyt romaaneja (nyt neljättä), jonkinlaisen kokonaisrakennelman pohdin päässäni, ennen kuin voin kirjoittaa lukuja tai lukua pienempiä osia. Tällainen kehikko on välttämätön.

Romaanieni julkaisija on Aika, joka on ns. kristillinen kustantaja. Kristillinen sanoma on tärkeä. Ehdottomasti kuitenkin pyrin tekemään kirjoistani kirjallisesti täysipainoisia. Yritän tavoittaa ja kuvata ihmisen herkkiäkin sisäisiä kokemuksia. Olen pannut merkille, että varsinkin mieskirjailijoille tämä näyttää olevan vaikeaa. Koetan pohtia yhdessä lukijoideni kanssa, mitä elämä on. Jos erehdyn, niin en liene ensimmäinen…"

Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…

"Mielikirjailijoitani ovat Aleksis Kivi, Eino Leino, Väinö Linna, Toivo Pekkanen, F. E. Sillanpää, Anton Tsehov, William Shakespeare, Franz Kafka…
Lempisäveltäjäni on Jean Sibelius tietenkin. Suomen metsien humina sekä järvien ja hankien kimmellys on minullekin tärkeää…
Suosikkielokuvani nuorempana olivat Pekka ja Pätkä -elokuvat, enää en nimeäisi mitään sen kummemmin.
Pelkäsin pienenä pimeää, koiria, naapurin angorakissaa, toisen kylän isoja poikia, mustalaisia, poliisia, isää ja äitiä, kunnalliskotiin joutumista…

Hauska sattumus:
Käsittelimme lukiossa äidinkielen oppitunnilla F. E. Sillanpään elämänvaiheita. Puheeksi tuli hänen tunnettu alkoholinkäyttönsäkin. Eräs oppilaani kysyi minulta: "Joko sinä olet ruvennut ryyppäämään niin kuin muutkin kirjailijat?" Tuotin kysyjälle ehkä pettymyksen, koska en ole ryhtynyt siihen puuhaan.
Tärkeintä minulle elämässä ovat koti, uskonto ja isänmaa - ilman poliittista merkitystä."

Kotomaakunnasta

"Koska olen asunut kovin eri puolella Suomea, ei ajatteluni ole sen kummemmin eteläpohjalaista. Tänne olen tullut leipätyöni tähden. Viidestä lapsestani neljä on syntynyt täällä - heille tämä jää kotiseuduksi. Edelleenkin tarkastelen eteläpohjalaisuutta lähinnä ulkopuolisen silmin, jos nyt sitten ajattelen koko asiaa. Jossakin määrin omituista ja huvittavaakin on mielestäni se, että monet oikiat eteläpohjalaaset pitävät eteläpohjalaisuutta kovin suurena asiana. (Ehkä tässäkin kyselyssä…) Eteläpohjalaisessa luonnossa (myös ihmis-) on toki monia kauniita ja hyviä piirteitä, ja niitä osaan arvostaa.

Eteläpohjalaisessa luonnossa parasta on tilan tuntu, avaruus. Pahinta ovat rutakkoiset tekojärvien rannat (kuin kauhuelokuvista) ja käsivarren paksuista pusikkoa työntävät hoitamattomat metsät. Ihmisluonnossa myönteistä on reipas yritteliäisyys ja rehellisyys, kielteistä öykkärimäisyys ja toisten aliarvostaminen.
Ilmeisesti ihmisen identiteetin kannalta on tarpeellista, että hänellä on maapallolla paikka, jonka hän tuntee kotiseudukseen ja jossa hänen juurensa ovat. Itselleni se on voimakkaasti Suomi."