Aho, Elisabet

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Irmeli Jung, Otava

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Kirjoittaminen on elämäntapa, ei pelkästään työ tai harrastus. Olen kirjoittanut siitä lähtien kun opin lukemaan ja kirjoittamaan. Ensimmäinen lyhyt juttuni julkaistiin v. 1964 keväällä, kun olin 9-vuotias, 15-vuotiaana voitin nuorten lehden kirjoituskilpailun. Mutta aina olen elänyt "muutenkin" ja kirjoittanut keskellä elämää. Kirjan kirjoittamista olin aikanaan suunnitellut pitkään, työhön ryhdyin talvella 1986, kun esikoistyttäreni oli syntynyt ja minulla oli tarpeeksi aikaa olla paikallaan. Sillä sitähän kirjoittaminen vaatii, keskittymistä ja paikallaan oloa. Lapsi nukkui kuistilla vaunuissa ja kirjoitin sisällä ikkunan takana. Seuraan ihmisiä ja tutkin uusia paikkoja, kuljen ja matkustan. Silloin kulkevat mukana kirjat, teen korkeintaan muistiinpanoja ja kokemukset ja tapahtumat ympäriltä kerrostuvat muistiin. Ne purkautuvat sieltä vähitellen johonkin teksteistä, jokin näky, lyhyt, nopea väläys, ohimennen kuultu lause yhtä lailla kuin voimakas, mieleenjäävä maisema tai pitkä ja monivaiheinen keskustelu yllättävän ihmisen kanssa.

Elämäkertatietoa

Esittely kirjailijan omin sanoin:

Olen syntynyt Helsingissä,14.9.1954. Isäni oli nimeltään Juhani Aho (!), mikä herätti aina hilpeyttä, jos jouduin sanomaan lapsena hänen nimensä. Isän suvun nimi oli suomennettu 1900-luvun alussa nimestä: Simelius, kun taas tunnetumpi Juhani Ahohan oli Bromfelt. Isäni oli yrittäjä, hän kuoli v. 1989. Äitini on Maire Aho ja syntynyt 1924 Helsingissä. Äiti oli työssä samassa yrityksessä, kunnes vanhempani erosivat ja äiti teki elämäntyönsä toimistovirkailijana Onninen Oy:ssa. Olen syntynyt Helsingissä ja asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Mannerheimintien varrella Töölössä, vuodesta 1982 lähtien olen asunut Vantaalla. Mutta sielultani olen helsinkiläinen. Jos en muutamaan päivään pääse käymään kunnon kaduilla, tunnen ahdistusta. Ammatiltani olen kirjailija ja myös free lancer toimittaja, tiedotustehtäviäkin teen aika ajoin. Olen toiminut myös koulutusneuvojana ja "muuna toimena" voisi mainita vielä perheen.


- - -


Opinnot: Suomen liikemiesten kauppaopisto ja tiedottajantutkinto

Harrastukset:
Hiihto, uinti, ulkoilu, kirjoittaminen ja lukeminen

Makuasioita

Unohtumattomat kirjat, elokuvat:

Lapsena luin, ahmin kaiken lasten kirjoista romaaneihin ja tietokirjoihin. Eniten vaikuttivat jo teini-iässä ja vaikuttavat yhä: Viktor Hugon Kurjat ja Waltari, erityisesti Sinuhe ja Johannes Angelos. Ranskalaisista klassikoista pidän huomattavasti enemmän kuin venäläisistä.

Elokuvat:

Il postino, alkuperäinen italialaisversio vuodelta 1954.

Zeffirellin Romeo ja Julia, 1969.
- josta Anja Snellman on sanonut, että se oli meidän aikamme Titanic ja laski nähneensä sen viisi kertaa. Kävin läpi vanhat teinikalenterini ja tulin samaan tulokseen, olen käynyt katsomassa Zeffirellin elokuvan viisi kertaa elokuvateattereissa, silloinhan ei ollut videoita eikä dvt:ta.

Mieluisa paikka:

kotimaassa: Helsinki, Töölö ja sen puistot, merenrannat, näkymä ikkunasta kuhisevalle kadulle. Mutta myös Hauhon seudun pienen järven poukama, tien varren heinien tuoksu.

Kiehtova historiallinen aikakausi:

1800-luvun lopun ja 1900-alun aika Suomessa; innostus, aatteenpalo, naisliike, eduskuntauudistus ja äänioikeus. Koko tuo aika, jota kuvaan Urajärven kartanoon sijoittuvissa romaaneissani, aika, jolloin monesta mahdottomasta tuli mahdollista, vaikka uhkana piili takana kiristyvä sorto.

Yhtälailla varhaiset kaupunkikulttuurit Rooman vallan aikana, Suomen varhainen keskiaika, vesireittejä kauppaa käyvät, luonnosta voimansa hakevat hämäläiset.

Eli historiallisia aikakausia on monia, ja jos aikamatkailu olisi mahdollista, hyppäisin mukaan, nimenomaan taaksepäin, edes päiväksi kerrallaan, 1000-luvun Hämeeseen ja Vanajanselälle, 1800-luvun lopun Suomeen ja Helsinkiin.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:

Turha teknologia, jonka kehittämiseen, uusien, turhien tarpeiden luomiseen käytetään valtavasti aikaa ja älyllistä kapasiteettia. Samalla työllä, jolla kehitetään yhä uudempia hyödyttömiä elektronisia laitteita, voitaisi ratkoa tai edes yrittää löytää ratkaisuja puhtaan veden ja ravinnon saamiseen kaikille maailmassa.
Minulla on ollut esimerkiksi kännykkä vasta kaksi vuotta, sekin käytetty ja vain vanhan äitini vuoksi. En tarvitse siihen ainuttakaan lisäominaisuutta, en tarvitse tv:tä, digiboksista puhumattakaan.

Lisäksi kaiken aikaa holtittomaksi kasvava autoilu ärsyttää, saan itseni raivostumaan joka kerta, kun katson liikenneruuhkaa, jossa melkein jokaisessa henkilöautossa istuu vain yksi matkustaja.

Palkinnot:

Kariston säätiön tunnustuspalkinto, 1990
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto, 2003
Sysmän kirjakyläpalkinto, 2002

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Lasten tietokirjallisuus

Sinun tähtimerkkisi : lasten horoskooppikirja. Kirj. Elisabet Aho, Seppo Tanhua. Helsinki 2002. Lasten parhaat kirjat.

Tekstinäyte

"Lilly ei näyttänyt suruaan tai väsymystään. Hän vaikutti ripeältä ja kiireiseltä, uudenaikaiselta virkanaiselta kiirehtiessään junalle tai palatessaan kotiin. Hänellä oli tiukka, musta jakku pyylevän vartalonsa päällä, musta silkkileninki ja harso hatussaan surunsa merkkinä, tarmokkaasti heiluva käsilaukku, melkein salkku, johon mahtuivat kaikki asiapaperit. Pitkävartisten kenkien korot kopisivat Helsingin kivikaduilla kuin Naisyhdistyksen aikoihin ja hän näytti kaupungin viraston vanhalta virkailijattarelta, pankin vastaavalta neidiltä, naisklubin kiireiseltä jäseneltä tai peräti iäkkäältä, mutta avarakatseiselta naiskansanedustajalta paljon enemmän kuin entiseltä pikkukaupungin opettajattarelta ja maalaiskartanon vanhalta aatelisneidiltä, joka oli vastikään menettänyt veljensä ja ainoan turvansa maan päällä. Hänelle kumarrettiin ja annettiin tietä, vuokra-ajurit nostivat hattuaan jo kaukaa, vuokra-autojen kuljettajat avasivat autojensa ovet valmiiksi jo paljon ennen kuin hän tuli kohdalle, hänelle avattiin ovet ja portit ja hänen tieltään väistyttiin, kuten väistytään naisten tieltä, jotka tiesivät asiansa ja joita kunnioitettiin jo pelkän kävelytyylin ja varman olemuksen vuoksi. Hän istui kokouksissa ja pankkien upottavissa nojatuoleissa, hän matkusti rautatien ensimmäisessä luokassa omassa vaunuosastossa, istui ja sulki silmänsä ja kuunteli kiskojen kolketta."

- Teoksesta Lilly. Helsinki 2002. Otava

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia 2. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.