Rajala, Pertti

Selkokirjankin tekemiseen liittyy jonkinlaista luomisen tuskaa - näin ainakin kuvittelen. Kun aihe löytyy, siis tulee idea kirjasta, se on riemullinen hetki. Siinä on löytämisen riemua. Sitten seuraa pettymys - ei tästä aiheesta tulekaan kirjaa, ei ainakaan minun kirjoittamanani. Joskus aihe kypsyy eteenpäin. Aineisto on kasassa, mutta mitään ei synny. Kirjalle ei löydy tyyliä, ei näkökulmaa aiheen käsittelylle. Kirjoitustyötä ei pysty aloittamaan. Olo on tällöin perin ärtynyt. Toinen riemullinen kokemus on, kun kirjoittaminen lähtee etenemään. Tekstiä syntyy ja kirjan aihe vie mukanaan. Silloin ei maailmaan juuri muuta mahdu. Varsinaiseen leipätyöhön pystyy vielä jotenkin keskittymään, mutta kotona en näe enkä kuule juurikaan muuta. Jokainen hetki, joka irrottaa kirjoituspuuhasta tuntuu turhalta. Tällöin olen uskoakseni varsin sietämätön. Tosin kirjoituspuuhat yleensä keskeytyvät. Elämän kiireiden vuoksi ne jäävät viikoiksi, joskus kuukausiksi syrjään. Ehkä onnellisimmillani olen kuitenkin silloin, kun on kirja tekeillä sellaisessa vaiheessa, että teksti on jo selkeänä hahmona ajatuksissa ja kirjoitustyö sujuu. Näitä hetkiä vain on valitettavan harvoin!