Meri, Kaisa

Liikeapulais- ja käsityökoulu
Kauppias

Palkinnot:
Kolmas palkinto Kansankirjan nuorisokirjakilpailussa teoksella Sisarukset 1946
Porin kaupungin palkinto

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Näytelmät ja kuunnelmat:

Luonnonparantolassa. Kolminäytöksinen huvinäytelmä. Karisto 1926 (nimellä Kaisa Sjöman)

Kaikkein paras. Yksinäytöksinen huvinäytelmä. Karisto 1928 (nimellä Kaisa Sjöman)

Isän luvalla. Yksinäytöksinen huvitelma. Pienviljelijäin liitto 1934

Kaupassa. Yksinäytöksinen näytelmä. Karisto 1936 (nimellä Kaisa Säivä)

Maalaisserkku 1938

Toimi työn tekee. Kaksiosainen martta-aiheinen vuorokeskustelu. Pellervo 1938 (nimellä Lempi Alho)

Mattilan talkoot. 1-näytöksinen näytelmä. Pienviljelijäin liitto 1940

Tavallinen perhe 1947

Mitta on täysi 1967

Vallankumous. Radiokuunnelma 1968

Tekstinäyte

Ennenvanhaan jokainen porilainen poika pyrki merelle niin pian kuin miehen tunto heräsi hänessä. Ellei käynyt koulua ja aikonut herraksi, oli ainakin pari reisua tehtävä oman kaupungin laivoilla. Merelle pyrkivät käsityöläistenkin pojat, vaikka valitsivatkin isän ammatin omakseen. Puutteelliseksi katsottiin sellainen poika, joka ei ollut haistellut merituulta ja nähnyt muutamaa vierasta satamaa. Nyt yhä useampi nuori käänsi askeleensa Aittaluotoon ja pyrki sahalle töihin tai Pihlin ja Thunbergin sahoille Karjarantaan. Puun pihkainen tuoksu tuntui kiihottavan yhtä paljon kuin merituulen ahava aikaisemmin. Maaseutu lähetti Poriin jatkuvasti nuorta voimaa, joka jalosti metsän mahtavia jättiläisiä lankuiksi ja laudoiksi. Ne lähtivät merien taa, mutta pojat jäivät sahojen silloille kokematta sitä seikkailun hurmaa, mitä vieras ja outo ympäristö tarjosi.

Vanhat porilaiset surivat sitä. Ennen Pori eli meren ja sen antimien merkeissä. Joka talossa oli muistoja pitkiltä matkoilta. Oli silkkejä, korvarenkaita, kaulakäätyjä, kultasormuksia. Pihoissa koristivat kukkamaitten reunoja helmiäskirkkaitten simpukankuorien rivit. Oli maljakoita ja astioita, oudonmallisia tuoppeja ja pulloja, eläviä papukaijoja ja hitaita kilpikonnia. Kaikki porilaiset puhuivat sekä suomea että ruotsia. Sen lisäksi oli omia sanoja, jotka olivat muovautuneet vieraista kielistä. Niitä olivat merimiehet tuoneet mukanaan, aivan niinkuin muitakin harvinaisuuksia. Nyt ne kuuluivat kaupunkiin yhtä kiinteästi kuin komea kirkko joen rannalla ja kauppatori paikallaan.

(Kartanosta kaupunkiin 1958)

Lähteitä ja viittauksia

Me kerromme itsestämme: kirjailijoiden yhteisjulkaisu. Toim. Ensio Rislakki. Otava 1946