Sandström, Tuula

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Heidi Kossi

Kirjailijan muu nimi

Sandström, Bror
Taskinen, J. P.

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän saamat palkinnot

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

esseekokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset (kääntäjänä)

Nimi

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Saanen esittäytyä?

Tuula Sandström on tyttönimeni. Isä oli "hurri" (kehumanimi rantaruotsalaisille Pohjanmaalla) ja äiti lähellä "häjyjä" (kehumanimi supisuomalaisille Etelä-Pohjanmaalla).
Pienenä minusta piti tulla trapetsitaiteilija. Ja niin kai siinä kävikin. Olen jo pitkään tasapainoillut kahden ammatin ja hurjien harrastusten kiikkulaudalla.
Rahani revin (pienikokoista tuohta) lukion englanninopetuksessa Turun Lyseossa. pakko heti kuuluttaa että kammoksun sitä stereotypiamaikkaa rintarosseineen ja henkisine vekkihameineen - toivottavasti jo sukupuuttoon nääntymässä oleva laji, ojossa olevine etusormineen kaikkineen. Rakastan nimittäin työtäni nuorten parissa. Ja heillehän olen useimmat romaanini kohdentanut.
Viimeiset parikymmentä vuotta olen siis ollut myös ammattikirjailija. Kevääseen 2003 mennessä olen kirjoittanut 17 kirjaa ja 6 näytelmää. Pääosa tuotannostani muodostuu toistaiseksi nuortenromaaneista, lasten- ja varhaisnuorten kirjoista. Uutta Sinisilmä -sarjaani nimitän tietoisesti kokoperheen romaaneiksi. Kustantajani on WSOY, Suomen isoin ja vaativin. Draama kiinnostaa enenevästi; näytelmääni Syreenipuisto on esitetty sekä Turun kaupunginteatterissa että Keravan teatterissa. Palkintoja olen saanut näytelmäkirjoituskilpailuissa; mm. Majaoja-säätiön valtakunnallisessa lastennäytelmäkilpailussa (toukokuussa 2003), jossa 134 näytelmästä oli 6 palkitun joukossa kunniamaininnalla. Toivottavasti Peikko Joka Pelkäsi Pieniä Lapsia avaa ovia maamme lastenteattereihin.
Runoja on pöytälaatikko pullollaan, "voi-kun-ehtis" -lappu luukulla. Toistaiseksi yksi julkaistu runokokoelma Kipua ja kiimaa (1988) sekä tekstejä parissakymmenessä antologiassa.
Yksityiskohtainen luettelo tuotannostani ja muusta toiminnastani kirjallisuuden ja lukutottumuksen edistämiseksi löytyy Kirjailija- ja Tuotanto-linkkien takaa.
Edelleenkin hinku trapetsitaiteilijaksi: harrastuksistani noukkisin esille 2 vuotta judoa ja 14 vuotta ju-jutsua (esitellessäni romaania Tatamin teloittaja karkotin kirjastotätejä tuoleiltaan kertomalla olevani "koulutettu kuristaja" - suurta yleisöystävällistä liioittelua!). Olen ampunut pienoispistoolia ja ilmapistoolia suomenmestaruustasolla. Minua katsastettiin jo olympiavalmennettaviin, mutta aloin odottaa kolmatta tytärtäni ja jouduin muutaman leirin ja kilpailun jälkeen jättämään kilpa-ammunnan väliin. Sen jälkeen tulivat kuvioihin squash, golf ja laskettelu - huimaa menua pohojalaaselle, jonka ainoa lapsuusmäki oli kolmisen metriä sorakuopan pohjaa. Laskettelen edelleen, poistan jyrkänteenpelkojani laskemalla alas niitä Lapissa ja Alpeilla. Kuntolajeina nykyään sulkapallo ja lentis. Itse asiassa olen Luojan lahja lentopallolle: venytettynä 153 senttiä. Pelaan kahdessa puulaakissa: Turun Opet ja Henriikat, jonka perustin joukkueeksi Nousiaisiin, nykyiseen kotipitäjääni.
Olen asunut Nousiaisissa jo neljännesvuosisadan. Kotikuntani arvosti kirjailijantyötäni niinkin suuresti että sain syksyllä 2002 ottaa vastaan kunnan ensimmäisen Henrik-tittelin; Nousiainenhan tunnetaan Pyhän Henrikin luitten ensimmäisenä pysähdyspaikkana, ja piispa Henrik koristaa kunnan vaakunaa. Seuraavan tekstin omistan nykyiselle kotiseudulleni:


Nousiaisten Henriikka
2002

Tämä
melkein kalastajantytär Pietarsaaresta,
laulavan teurastajan tyttärentytär
Peräseinäjoelta
on päätynyt pyhien luitten lämpöön.
Käenpoika
kulttuurin kehdossa.


Tärkeimmiksi ansioikseni kuitenkin luen kolme tytärtäni: Johanna Heli-Tuulia, Taru Pipsa Paulina ja Tiia-Tytti Anniina - Hete, Papu, Titi. Heli-Tuulia kirjoitti 14-vuotiaani runon, jonka näin vasta julkaistuna antologiassa Kitara mun sielussain. Naiivin hartaasti toivon sen olevan totta:


Ä i d i l l e

Opetat mitä on ihmisyys
ja mihin elämää ei kannata tuhlata:

Et koskaan kasvanut aikuiseksi
ja niin minuunkin jäi lapsen katse.

Pidät iloa hengissä,
ihmiset tulevat lähellesi hengittämään.


Intohimojani ovat seikkailu, matkusteleminen ja vieraat kielet; reissaan yleensä yksin. Pikaluettelona eksoottisimmat: matkat Intiaan ja Nepaliin; yksi kesä Etelä-Kiinassa; yksi Filippiineillä, jossa eteläisen Cebun saarella minut melkein kidnapattiin ja pohjoisen Luzonin saarella Etelä-Kiinanmeren pohjaimu vei melkein mukanaan; pitkät rupeamat Indonesiassa (opin jopa puhumaan bahasa indonesiaa, eräänlaista lingua francaa, yhteistä "esperantoa" 200 erillisen saaren väestölle) ja seuraava koko kesä hotellin vankina Karachissa, Pakistanissa. Syksyllä 2000 vietin loka- ja marraskuun Beninissä, Saharasta etelään: olin kulttuurikeskus Villa Karon ensimmäinen kirjailijastipendiaatti. Beninhän tunnetaan entisenä orjarannikkona, amatsonisotureitten ja voodoon tyyssijana sekä maailman pahimpana moskiittoalueena ja meikäläisellä vielä tappava skorpioni huoneessaan! Kesän 2001 vietin Mexicon eteläosassa, Oaxacan valtiossa, levottomalla alueella jossa alkuperäisintiaanit penäävät oikeuksiaan.
Trapetsilla keinuminen kutsuu puoleensa kotimaassakin. Puuttuva itsekritiikki ja pysyvä budjettivaje vie lavalle ja viestimiin. Olen mm. saanut juontaa Suomen kirjailijaliiton 100-vuotisjuhlagaalan, edellisestä vastasi vuosisataa aiemmin Eino Leino. Lukemattomilla kirjoittajakursseilla, koulu- ja kirjastovierailuilla pyrin omalta osaltani edistämään kirjallisuuden ja lukemisen asiaa. Ajankohtaisiin asioihin olen syksystä 2002 saanut ottaa kantaa Turku TV:n suorassa lähetyksessä Viikon Viisastelijat. Keväällä 2002 putosin vasta loppukarsinnassa (50 viimeisen joukossa 2500 hakijasta; ikärasismia, väitän naureskellen) Posion Suuri Seikkailu -tapahtumasta. Tarpeen tullen minä vaikka laulan, yleisön pyynnöistä huolimatta.
Lähes tulkoon aina signeeraan kirjani sanalla "Ilolla". Ulkomuistista heitä kauan sitten kirjoitetun tekstin:


Enää en huoli kompassia.
On jännittävää huomata
minne on ollut menossa.
Ja ohittaessani jäävuorta
kiljun riemusta.


Pätee toivottavasti edelleenkin.

Ilolla,
Tuula Sandström
kirjailija

Elämäkertatietoa

Tuula Sandström
myös nimimerkit J. P. Taskinen, Bror Sandström

Syntynyt
1942 Seinäjoella, asuu Nousiaisissa

Opinnot
"itseoppinut" kirjailija,
fil. kand., Turun yliopisto

Ammatti
kirjailija, englannin kielen lehtori (Turun Lyseon lukio)

Harrastukset
Kaikki mikä liikkuu! Lentopallo, sulkapallo, ju-jutsu, judo, laskettelu, pistooliammunta. Haluan oppia piirtämään ja maalaamaan!

Palkinnot
OAJ:n hopeinen Kulttuurin hyväksi -mitali 1987
WSOY:n kirjallisuussäätiön palkinto 1988
Kunniamaininta runokilpailussa Rakkauden kirjo 1989
1. ja 3. sija Nihattulan nuorisoseuran näytelmäkilpailussa 1995
Kunniamaininta Majaoja-säätiön valtakunnallisessa lastennäytelmäkilpailussa (134 näytelmää, joista 6 palkittu) 1998
Valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 2000
Pertsa ja Kilu -päivien LAIVAKELLO työstä nuorisokirjallisuuden hyväksi 2003

Kirjallisuusalan jäsenyydet, luottamustoimet ja muu toiminta
Suomen kirjailijaliiton jäsen 1991-
Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen 1998-
Lounais-Suomen kirjailijat r.y.:n jäsen 1986-, myös hallituksen jäsenenä ja varajäsenenä 1987-
Suomen maakuntakirjailijoiden jäsen 1986-
Suomen nuorisokirjailijoiden jäsen 1986-, hallituksessa 1994-
Sanataiteen tuki r.y.:n perustajajäsen 2001-

Kirjoittajakurssien ohjaajana 1993-
Lounais-Suomen kirjailijoiden Kirjoittajaklinikan vetäjänä 1991-96, arvostelupalvelussa 1991-
Kirjallisuustilaisuuksien juontajana, kirjallisten tilaisuuksien luennoitsijana ja tekstintulkitsijana 1977-, kirjailijavieraana kirjastoissa ja kouluissa 1985-

Itämeren maiden kansainvälinen kirjailijakokous Littera Baltica: puheenjohtajana 1996, 1998, 2002

Edustanut kirjallisuusalan järjestöjä kirjamessuilla, seminaareissa ja kirjailijatapaamisissa Suomessa ja ulkomailla.

Kummikirjailija Nousiaisten Paijulan ala-asteella 2000-

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Lasten- ja nuortenromaanit:

Sankarikoira Aku. WSOY 1998

Näytelmät:
Oma maa mustikka. Näytelmä amatöörinäyttämöille. 1992
Elämännälkäinen prinssi. Näytelmä amatöörinäyttämöille. 1992
Lalli, ensimmäinen suomalainen. 1995
Poika joka tiesi mitä tahtoi. 1995
The Lynx. 1996

Peikko joka pelkäsi pieniä lapsia. Lastennäytelmä. 1996
Ilves. 1998
Kerttu ja Hannu - ootko sä mun enkeli? Koko perheen näytelmä. 1998
Syreenipuisto. Komedia. Esitetty Turun kaupunginteatterissa 1999, Keravan teatterissa 2001
Orvo ja revontulet. Lastennäytelmä. 2002


Kuvakirjat:
Oivalliset apurit. Klas Ahlvikin kanssa, salanimellä Bror Sandström. Otava 1990
Viliina ja pikkuveli Pulla. Kuvat Aulikki Miettinen. Otava 1993


Runoja ja proosaa antologioissa:
Runomaraton. Lahden runomaraton 1984, 1986, 1988
Lounaasta tuulee. Lounais-Suomen kirjailijat 1988
Rakkauden kirjo. Suomen maakuntakirjailijat 1989
Turku, omani. Myös toimittajana. Lounais-Suomen kirjailijat 1989
Matkalla huomiseen. Lahden runomaraton 1990

Runo kasvaa maasta. Lahden runomaraton 1992
Ilossa elämän siivet. Lahden runomaraton 1994
Tule luo. Otava 1995
Elävien ja kuolleitten Talvio. Avoin kirja 1995
Naisen nauru. Myös toimittajana. Avoin kirja 1995

Ajetaan lujaa, lauletaan kovaa. Lahden runomaraton 1996
Turku-retkeni. Lounais-Suomen kirjailijat 1996
Kerran tulee kevät. Äidinkielen opetustieteen seura 1997
Rakastan, rakastat, rakastaa. Lahden runomaraton 1998
Jokasyksyinen levottomuus. Myös toimittajana. Lounais-Suomen kirjailijat 1999


Käännökset:
The song of the stone dove. Käännös Heikki Turusen runoelmasta Kivikyyhkyn laulu. 1993
Itämaiset itsepuolustuslajit. Käännös teoksesta David Mitchell: The young martial arts enthusiast. WSOY 1997
The handbook of fitness boxing. Käännös teoksesta Arto Koski: Kuntonyrkkeilyn käsikirja. 1999
Puffe -sirkuskoira seikkailee. Käännös Bob Grahamin lastenkirjasta Buffy - an adventure story. WSOY 2001


Muu kirjallinen toiminta:
Santeri ja syöpäri. Ylösnousemuskuja 1. Suomen syöpäpotilaat 2004

Laulutekstejä ja erillisiä runoja englannista suomeksi ja suomesta englanniksi.
Ruotsin- ja tanskankielisiä lauluja suomeksi.
Omien runojen ruotsinnoksia.
Omia, englanniksi kirjoitettuja runoja.

Free lance -toimittaja Turun Sanomissa.
Tuulahdus -palsta Vakka-Suomen Sanomissa.

Tekstinäyte

Ote lastenromaanista Lennä, Sinisilmä, lennä!



Sinisilmä ja soturi

Ei sinne itse jaksanut hypätä, eikä tuuli kantanut sitä siivillään.
Sitä työnsivät takaa jäntevät pehmeät kämmenet.
Mutta pentu ei jää ihmettelemään. Sen silmät ovat jo tottuneet pimeään. Se näkee kuinka Talja ryömii kuin kommandosoturi kohti koirankoppia, jonka suulla olkimatto kytee parastaikaa. Onneksi juuri sillä hetkellä tuuli pyörittää savua ulospäin surmanloukun suulta.
Sinisilmä ryntää paikalle ja saa etutassunsa ja kuonokarvansa hetkessä kärventymään.
- Heitä minut, kuuluu vaimeana Sinisilmän takaa.
Talja on kivulloisesti lähestymässä. Pentu on ymmällään, ei ymmärrä vanhuksen puhetta, vaan loikkaa takaisin kopin suulle ja kauhusta ja kivusta irvistellen yrittää talloa liekinalkuja sammuksiin.
- Heitä minut! Talja toistaa. - Minä haistan tulen. Tuli kuolee kun sen hukuttaa veteen tai tukahduttaa. Kuuletko? Haistan kuinka tuli ilkkuu jo ojissa. Tallataan se sammuksiin, pompi minun päälläni. Tulen ei saa antaa hengittää. Tottele! Nyt on kiire!
Sinisilmä ei voinut kuin totella. Viime hetkellä se saa kiskaistuksi kookkaan vuodan palavan kynttilän ja nyt jo loimuavien olkien päälle, heittäytyy sitten itsekin pitkin pituuttaan painamaan Taljan kylkiä tiiviisti maahan ja kopin pohjaan. Pentu pomppii, köhii, kieriskelee ja menettää tajuntansa.

Se havahtuu siihen kun tutut jäntevät sormet kiskovat sitä Taljan mukana ulos kopista. Sinisilmä ravistaa päätään ja nyyhkäisee helpottuneena. - Minä tunnen sinut. Sinä olet Enkeli.
Tumma hahmo nyökkää ja nostelee Taljaa irti maasta, päästää kylmää tuulta jäähdyttämään paikka paikoin kärvähtänyttä vatsanahkaa. Kopin perukoilla kananpojat havahtuvat, köhivät kurkkujaan ja piipittävät kauhusta. Ykkönen vääntäytyy ulos koomastaan ja kopista, räpsyttää kerran silmiään, ymmärtää tilanteen ja kirkuu hälytyksen.
- Talo herää, joudun lähtemään, tumma hahmo puhuu nopeasti mutta pehmeällä äänellä. - Ilman sinua en olisi löytänyt... häntä. Hänet tunnettiin nimellä Soturi. Hän on Erakon, siis sinun isäsi isoisä. Älä pelkää, hän selviää. Kerron myöhemmin lisää. Kun soturi herää, sano minulta terveisiä. Pidä huolta ettei häntä enää ristiinnaulita. Kerro että pysyn hänen unissaan. Vakuuta hänelle, että Enkeli on totta.

Koko Korpela on nyt hereillä, joka ainut eläin.
- Senkin savusukeltaja, Karoliina nostaa kuonokarvansa kärventäneen pennun syliinsä. - Hyvä että olit paikalla. Asetin kynttilän aivan liian lähelle koppia, anteeksi. En aavistanut tuulen nousevan.
Sitten Karoliina niiskauttaa nenäänsä ja painaa vieläkin säikähdystään tärisevän lemmikin tiukasti röyhelöistä yöpaitaansa vasten.
- Ehkä meidän pitäisi päästää se takaisin metsään, Matias ehdottaa unenpöpperössä ja toiveikkaana.
- Älä hullujas puhu. Metsäpalohan siitä syttyisi. Tämä kaveri on tulta ja tappuraa! Karoliina vastaa ennen kuin alkaa hysteerisesti kikattaa ja itkeä yhtä aikaa. Sitten nainen kysyy vakavissaan kaksikuiselta sudenpennulta, miten niin pieni olento sai niin ison tulen talttumaan.
- Talja sen teki. Eihän sitä enää ikinä hirsiinnaulita? Sen nimi on Soturi ja sillä on... joku joka sitä rakastaa, Sinisilmä paljastaa.
- Etköhän sinä nyt puhu kaiken aikaa itsestäsi? emäntä supattaa pörrökarvaisen korvaan samalla kun ohjaa kolmeakymmentäkahta tipua kanalaan ja jää hetkeksi kuuntelemaan Muu-Muun musiikkikanavaa.
Karoliina kävelee hitaasti pihamaan poikki pikkususi tiukasti sylissään. - Taitaa olla totta...
Matias odottaa jo kärsimättömänä portailla: - Niin mikä?
Karoliina ei varsinaisesti vastaa, alkaa vain hyräillä äskeistä Muu-Muun hoilaamaa iskelmää: - "Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen rakkautta, kaipuuta? Kuinka mahtuu tähän pieneen sydämeen suuri maailma, koko planeetta..."

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2001.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Loivamaa, Ismo. BTJ, 1999.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Loivamaa, Ismo. Kirjastopalvelu, 1995.