Kilpinen, Inkeri
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kirjailija Inkeri Kilpinen vuonna 1992. Kuvasiskot. Museoviraston kuvakokoelmat.
Elämäkertatietoa
Syntynyt 15.6.1926 Heinolassa
Asuu Espoossa
Terveydenhoitaja, fil. maist.
Terveyden- ja sosiaalihuollon tutkija Helsingissä,
Vuodesta 1976 free lance -kirjailija
Suomen Teatterijärjestöjen keskusliiton hallituksen jäsen 1966-76
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksen jäsen 1964-78, puheenjohtaja 1978-81, kunniajäsen 1996
Asuu Espoossa
Terveydenhoitaja, fil. maist.
Terveyden- ja sosiaalihuollon tutkija Helsingissä,
Vuodesta 1976 free lance -kirjailija
Suomen Teatterijärjestöjen keskusliiton hallituksen jäsen 1966-76
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksen jäsen 1964-78, puheenjohtaja 1978-81, kunniajäsen 1996
International Theatre Institute (ITI) Suomen keskuksen hallituksen jäsen 1974-80
Espoon Kirjailijat ry:n kunniajäsen 1995
Espoon Taiteilijat ry:n puheenjohtaja 1978-81, kunniajäsen 1995, kunniapuheenjohtaja 2003
Valtion näyttämötaidetoimikunnan jäsen 1986-88
Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1989-94
Suomen Maakuntakirjailijat ry:n johtokunnan jäsen 1982-92
Risti Ryti -seuran hallituksen jäsen 1993-2002
Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1972
Espoo-mitali 1988
Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki 1989
Inkeriläisten Sivistyssäätiön ansiomerkki 1992
Suomen Maanpuolustushistoriallisen Yhdistyksen lottamuistomitali hopealevykkeellä 1993
Suomen Näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki 1993
Sotainvalidien Veljesliiton ansioristi 1996
Inkeri Kilpinen toteaa tuotantonsa jakautuvan näytelmiin, matkakirjoihin, muihin kirjoihin ja lastenkirjoihin. Näytelmistä osa käsittelee historiallisia aiheita, kuten Eino Leino, Lallukka, Rakas lotta, Nouse Inkeri, Ristituli ja Tuomioni. "Olen niissä yrittänyt valaista pienen mutta sisukkaan kansamme kamppailuita ja sitäkin ihmettä, että olemme pystyneet säilyttämään oman kielemme", Inkeri Kilpinen kertoo. "Näytelmässä Nouse Inkeri pyrin antamaan kuvan siitä, miksi kansamme kohtalo olisi muodostunut, ellemme olisi puolustaneet itseämme."
Osa Kilpisen näytelmistä käsittelee naisen asemaa, kuten Totisesti, totisesti, Naisen tarina ja Toinen maailma, joista kaksi viimeksi mainittua erityisesti yksinhuoltajaäitejä. Myös romaani Miehelläni on toinen nainen edustaa samaa linjaa. Ns. yhteiskunnallisista näytelmistä Tuntematon potilas ja Herra Johtaja keskittyvät vallankäytön ongelmiin yhteiskunnan laitoksissa.
Kolmessa matkakirjassaan Inkeri Kilpinen sanoo koettavansa valottaa sitä, että maailma ei ole läheltä nähtynä läheskään niin paha kuin uutiset kertovat.
"Lastenkirjoissa pyrin tuomaan esille monien koettelemusten läpi käyneen isäni valoisaa elämänkatsomusta kertomuksilla pienestä kylästä ja sen elämästä 1920-30-luvulla", kirjailija kuvailee.
"En ole karjalainen", Inkeri Kilpinen sanoo, "mutta kirjoittaessani näytelmää Lallukka, kauppaneuvos Karjalasta jouduin tutustumaan Karjalan murteisiin ja valitsemaan niistä yhden, Viipurin seudun murteen näytelmän kieleksi." Myöhemmin hän käytti samaa murretta inkeriläisten vaiheista kirjoittamassaan näytelmässä Nouse Inkeri, samoin kuin evakkotytön Irinan dialogissa näytelmässä Rakas lotta.
Kirjailija kertoo murteeseen perehtyäkseen hakeutuneensa Helsingin yliopiston Suomen murteiden sanakirjan toimitussihteerin, fil.lis., sittemmin fil.tri Maija Länsimäen luo ja tutustuneensa hänen antamiensa murrekirjojen, kasettien ja henkilökohtaisen opastuksen avulla Viipurin seudun murteeseen. "Opiskelu ei ollut aivan helppoa, mutta tavattoman mielenkiintoista, ja havaitsin Viipurin seudun murteen ihanteelliseksi näytelmän dialogin ainekseksi. Sillä voi sanoa asioita hersyvämmin ja rikkaammin kuin monilla muilla murteilla, ehkäpä paremmin kuin millään muulla", Inkeri Kilpinen pohtii. Karjalais- ja inkeriläisaiheisten näytelmien tapahtumapaikat ovat myös Karjalassa, Inkerinmaalla ja Siperiassa. Lallukka, kauppaneuvos Karjalasta, Rakas lotta ja Ristituli ovat saaneet kantaensi-iltansa Lappeenrannan kaupunginteatterissa. "Näytelmäni Totisesti totisesti kiinalaisen esityksen (HUA-oopperaryhmä, Xian, Kiina) Suomen kierros alkoi Lappeenrannan kaupunginteatterista ja jatkui Kouvolan ja Tampereen kautta Helsinkiin, Kilpinen kertoo.
(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)
Espoon Kirjailijat ry:n kunniajäsen 1995
Espoon Taiteilijat ry:n puheenjohtaja 1978-81, kunniajäsen 1995, kunniapuheenjohtaja 2003
Valtion näyttämötaidetoimikunnan jäsen 1986-88
Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1989-94
Suomen Maakuntakirjailijat ry:n johtokunnan jäsen 1982-92
Risti Ryti -seuran hallituksen jäsen 1993-2002
Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1972
Espoo-mitali 1988
Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki 1989
Inkeriläisten Sivistyssäätiön ansiomerkki 1992
Suomen Maanpuolustushistoriallisen Yhdistyksen lottamuistomitali hopealevykkeellä 1993
Suomen Näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki 1993
Sotainvalidien Veljesliiton ansioristi 1996
Inkeri Kilpinen toteaa tuotantonsa jakautuvan näytelmiin, matkakirjoihin, muihin kirjoihin ja lastenkirjoihin. Näytelmistä osa käsittelee historiallisia aiheita, kuten Eino Leino, Lallukka, Rakas lotta, Nouse Inkeri, Ristituli ja Tuomioni. "Olen niissä yrittänyt valaista pienen mutta sisukkaan kansamme kamppailuita ja sitäkin ihmettä, että olemme pystyneet säilyttämään oman kielemme", Inkeri Kilpinen kertoo. "Näytelmässä Nouse Inkeri pyrin antamaan kuvan siitä, miksi kansamme kohtalo olisi muodostunut, ellemme olisi puolustaneet itseämme."
Osa Kilpisen näytelmistä käsittelee naisen asemaa, kuten Totisesti, totisesti, Naisen tarina ja Toinen maailma, joista kaksi viimeksi mainittua erityisesti yksinhuoltajaäitejä. Myös romaani Miehelläni on toinen nainen edustaa samaa linjaa. Ns. yhteiskunnallisista näytelmistä Tuntematon potilas ja Herra Johtaja keskittyvät vallankäytön ongelmiin yhteiskunnan laitoksissa.
Kolmessa matkakirjassaan Inkeri Kilpinen sanoo koettavansa valottaa sitä, että maailma ei ole läheltä nähtynä läheskään niin paha kuin uutiset kertovat.
"Lastenkirjoissa pyrin tuomaan esille monien koettelemusten läpi käyneen isäni valoisaa elämänkatsomusta kertomuksilla pienestä kylästä ja sen elämästä 1920-30-luvulla", kirjailija kuvailee.
"En ole karjalainen", Inkeri Kilpinen sanoo, "mutta kirjoittaessani näytelmää Lallukka, kauppaneuvos Karjalasta jouduin tutustumaan Karjalan murteisiin ja valitsemaan niistä yhden, Viipurin seudun murteen näytelmän kieleksi." Myöhemmin hän käytti samaa murretta inkeriläisten vaiheista kirjoittamassaan näytelmässä Nouse Inkeri, samoin kuin evakkotytön Irinan dialogissa näytelmässä Rakas lotta.
Kirjailija kertoo murteeseen perehtyäkseen hakeutuneensa Helsingin yliopiston Suomen murteiden sanakirjan toimitussihteerin, fil.lis., sittemmin fil.tri Maija Länsimäen luo ja tutustuneensa hänen antamiensa murrekirjojen, kasettien ja henkilökohtaisen opastuksen avulla Viipurin seudun murteeseen. "Opiskelu ei ollut aivan helppoa, mutta tavattoman mielenkiintoista, ja havaitsin Viipurin seudun murteen ihanteelliseksi näytelmän dialogin ainekseksi. Sillä voi sanoa asioita hersyvämmin ja rikkaammin kuin monilla muilla murteilla, ehkäpä paremmin kuin millään muulla", Inkeri Kilpinen pohtii. Karjalais- ja inkeriläisaiheisten näytelmien tapahtumapaikat ovat myös Karjalassa, Inkerinmaalla ja Siperiassa. Lallukka, kauppaneuvos Karjalasta, Rakas lotta ja Ristituli ovat saaneet kantaensi-iltansa Lappeenrannan kaupunginteatterissa. "Näytelmäni Totisesti totisesti kiinalaisen esityksen (HUA-oopperaryhmä, Xian, Kiina) Suomen kierros alkoi Lappeenrannan kaupunginteatterista ja jatkui Kouvolan ja Tampereen kautta Helsinkiin, Kilpinen kertoo.
(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)