Tavi, Henriikka

Maaliskuu-teoksen toimittamisesta: “Maaliskuussa on kiire. Seuraan ja yritän ymmärtää miten ystäväni käsittelee tilannetta jossa ollaan aina jo myöhässä ja reunojen yli valuu lisää töitä alueelle. Tiedän, että kiire on olennainen osa Henriikan työskentelyä ja Kahdessatoista suoritettavaa koetta. Tämä paine luo tilan improvisaatiolle ja ajoituksellisille ihmeille. Ennen pitkää siinä kuitenkin aistittavassa rytmissä tulee kohta, jolloin kannattaa astua. [...]”

(Poesia)

Elämäkertatietoa

Henriikka Tavi (s.1978) on Vehkalahdelta kotoisin oleva helsinkiläinen runoilija ja suomentaja. Hän on opiskellut teoreettista filosofiaa, yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa Helsingin ylipistossa, josta valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003. Luovaa kirjoittamista Tavi on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja kuuluu edelleen toimituskuntaan. Tavi on työskennellyt suomenkielen opettajana. Hän on kääntänyt Friedrich Schillerin teoksen Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta (Tutkijaliitto, 2009).

Lukukeskus

---

Henriikka Tavi (s. 1978) on Helsingissä asuva runoilija. Hänen esikoisteoksensa Esim. Esa (Teos, 2007) palkittiin Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla. Oman kirjoittamisensa lisäksi Tavi toimittaa Tuli&Savu-runouslehteä sekä työskentelee yhdessä nuorten säveltäjien kanssa. Hän on myös suomentanut Friedrich Schillerin esseen Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta (Tutkijaliitto, 2008) sekä Hannele-Mikaela Taivassalon Hämäräkirjan (Teos, 2009).

(Poesia)

Tekstinäyte

Wald m –(e)s, er 1. metsä, mastometsä:
kantaa puita metsään, 2. Poetische Wälder, runollisia
metsiä, kirjojen metsiä ; alltdeutsche Wälder muinaiset
saksalaiset metsät = valikoima muinaissaksalaista
kirjallisuutta 3. kruununmetsä, yhtiönmetsä,

virkametsä 4. kirkollismetsä, lehto (myös: hiisi)
5. lohkomainen metsä 6. jälkikasvu, siemenmetsä,
sielunmetsä 7. pystymetsä, (myös: pystykorva,
pystynokkamuura, pystympi/pystymätön)
8. paljaaksihakkausmetsä.

(Teoksesta Sanakirja, poEsia 2010)

KEHTOLAULU

Pikkuveljen naamassa on nenä.
Onpa pikkuveljellä nenää!
Eräänä päivänä kaikki muuttuivat pussielämiksi.
Äidin poskista riippuivat korvat.
Pikkuveli korvasi kotieläimet.
Isä kantoi sydämellään taskua.
Taskussa oli nenäliina.
Nyt pikkuveli nukkuu äidin sydämen päällä.
Se vie kaiken peiton.
Viiman varassa kantautuu lauluja.
Loput kaivataan isän helmoihin.
Kiskon kaikkia voimin, pistän
nenääni taskuun, konttaan
suojaan ihon alle. Äiti ripustelee
pyykkejä parviksi. Isä luuttuaa liinaharjalla.
Meidän nurkista vetää yhtä köyttä.
Kaivan pumpulipuikolla napaani
mahtuu kaikenlaisia hajuja.
Kädet valvottavat jalkoja seinällä
sydämen tarkkaileva naamataulu.
Eläimet riehuvat pussilakanoissa.

(Teoksesta Esim. Esa, Teos 2007)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.