Vuorinen, Katariina

Katariina Vuorinen (s. 1976) on Janakkalasta kotoisin oleva runoilija ja filosofian maisteri. Hän kuuluu mm. Runoyhdistys Nihil Interitin hallitukseen, Pirkkalaiskirjailijoihin sekä Kauk! –ryhmään. Katariina Vuorisen runoja on julkaistu myös antologioissa Kivi keskellä toria (1999), ALUE 93, ALUE 96 ja Heti tänään (Kirjayhtymä 1992).

Lukukeskus

---

Luottamustoimet ja jäsenyydet:
Keski-Suomen kirjailijat r.y:n puheenjohtaja 2008-

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat, kokoelmat:
Lehtolapset: Leevistä Leeville. ntamo 2010.
Pimppini on valloillaan: naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö (toim. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi). WSOY 2012.
Granta: uuden kirjallisuuden areena. 5, Venäjä. Otava 2015.

Tekstinäyte

Punahilkka

Valoverhokangas, yön harva vallitus/
kurottaa huoneesta perään/
Käärii kasvot kadulle, nuoruuden unet tahmeisiin papereihin./
Pilvipouta jähmettyy ympärillä, näillä askelilla matkalla talven pataan,/
sotketuksi hirven jalkoihin, särjen keitetyt silmät päähän./

Liikennevalot hehkuvat/
kasvoille nostettujen käsien läpi,/
käännymme kulmista kiiltävät hampaat esillä, yliajettuina/
kun kita käy, rakkaus syntyy.//

Kovat tiet hiovat koiran kynnet, aamuyöt kauniit tavat/
taas kaduimme, kirjat kastuivat, nimet unohtuivat,/
ikävän peräpeili johdattaa laumaa, yhtäkin ihmistä.//

Taas puhuimme käheiksi,/
suut ripustettu kuivumaan/
lakanoiden sekaan, lupausten pyykki oransseilla naruilla,/
laatikoissa hiekka hääkakkuina,/
lapset palautettu elokuussa//

Ja talojen ja kettinkikeinujen tarhasta/
tunkeudumme aukean viimaan,/
autoon takaovista, leppien ja kuusten ja marjojen sekaan/
Siellä otamme vielä haluamamme,/
sutta niskasta,/
vastakkaisissa nahoissa veri sakkaa karvoiksi ja hampaiksi/
väärin kootut sadut kulkevat pihasta toiseen,/
lukkoa tapaillaan varovasti pimeästä.

(Teoksesta Kylmä rintama, Savukeidas 2006)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.