Ihalainen, J. K.

Ihalainen pitää Palladium Kirjat -nimistä kirjankustantamoa. Ihalaista on kuvailtu totaalirunoilijaksi, koska hän hallitsee kirjan koko ketjun: hän kirjoittaa, käyttää painokonetta, käy esiintymässä kirjamessuilla ja runokeikoilla sekä myy itse kirjojaan, usein kädestä käteen. Vuodesta 2003 lähtien Ihalainen on toiminut Tampereella järjestettävän Annikin Runofestivaalin taiteellisena johtajana.

“Runon tekeminen on prosessi, jonka kautta pääsee eroon terveesti menneestä, eikä jumiudu aiempien elämänvaiheiden kolttosiin. Prosessi seuraa koko ajan mukana. Runot syntyvät erikseen ja ajallaan, ja niiden päätyminen kirjoiksi liittyy sosiaaliseen kulttuuriin.”

Lukukeskus



Palkinnot:
Nuoren Voiman Liiton palkinto 1995
Pirkanmaan taidepalkinto 1998
Eino Leinon palkinto 2010


---


Valtavaa tuotantoa leimaa pyrkimys yhteiskunnan ja länsimaisen sivistyksen laidalle. Ihalainen on koonnut samoihin kansiin mm. alkuperäiskansojen runoutta, buddhalaisia kirjoituksia ja mytologiaa. Omissa runoissaan Ihalainen lähestyy beat-runouden aiheistoa ja muotoja. -- Vapaus on beat-runouden ja myös Ihalaisen peruskäsitteistöä. (Mika Nykänen, verkkojulkaisu: www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 6.10.2000)

syntynyt 6.1.1957 Tampereella
asuu Siuron kylässä, Nokialla
naimisissa, neljä lasta
ammatti: kirjailija, kirjanpainaja, kääntäjä, kustantaja
palkinnot kirjailijan työstä: Nuoren voiman liiton palkinto 1995, Pirkanmaan taidepalkinto 1998, Eino Leinon palkinto 2010
harrastukset: retket

Nokian Siurossa asuva J. K. Ihalainen on julkaissut n. kolmekymmentä runokirjaa suomeksi, englanniksi ja tanskaksi, kymmenkunta tietokirjaa ja viitisentoista suomennettua teosta. Ihalaisen runoja on käännetty ruotsiksi ja ranskaksi. Vuodesta 1978 lähtien Ihalainen on tehnyt kirjansa itse: kirjoittanut tai kääntänyt, kustantanut, painanut ja toiminut kirjojensa kirjakauppiaana. Ihalainen on Tampereella kesäisin järjestettävän Annikin runofestivaalin järjestäjiä.

Vuoden 2010 Eino Leino palkinnon sai J. K. Ihalainen. Palkintolautakunnan perustelut: "Palkintolautakunta luovutti palkinnon Ihalaiselle toisin tekemisestä sekä kirjan ja sanan voiman vaalimisesta. Lautakunnan mukaan Ihalainen on vapauden ja painokonetta pyörittävän veden voimalla kirjoja tekevä maailmankansalainen, joka on kulkenut pakolaisen vimmalla, keräilijän vaistolla ja maanmittarin nöyryydellä runon juurille, sinne missä näkyjennäkijät vielä elävät.

Tampereella syntynyt Ihalainen asuu nykyään Siuron kylässä Pirkanmaalla, jossa hän pyörittää kosken voimalla toimivaa kirjapainoa. Oman tien kulkijana, runollisena elämäntaiturina ja vapauden vaatimukseen perustuvalla elämäntavallaan J.K Ihalainen on Eino Leino-palkintoraadin mielestä osoittanut, että on mahdollista tehdä merkityksellisiä kirjallisia tekoja, elää ja toimia toisin valtakulttuurin ulkopuolella.
Runoilijan, suomentajan, pienkustantajan, kirjanpainajan, kulttuurilehden toimittajan ja festivaalijärjestäjän talossa runous syntyy kuvien, musiikin ja ihmisten keskellä. Palkintoraati korostaa että Siuron Rimbaudin ovet ovat auki niillekin, joita runous ei muualla tavoita, ja sen kynnyksen yli ovat kulkeneet myös meillä muutoin vähälle huomiolle jääneet avantgarde-, beat- ja undergroundrunoilijat Jerome Rothenbergistä ja Gary Snyderistä Bruno K. Öijeriin.

Palkintoraati totesi myös, että Ihalaisen Palladium-kirjat on ollut tienraivaaja ja esikuva uusille ja rohkeille pienkustantamoille, ja tamperelaisen Annikin runofestivaalin maaginen tunnelma, runonmielinen vastarinta ja yhteisöllisyys ovat vertaansa vailla. Vaikka J.K. Ihalaista voisi luulla suomalaisen runouden suureksi muukalaiseksi, on hän runoihmisten rakastama ja arvostama sanankäyttäjä ja mahdollistaja, Eino Leinon hengessä hymysuin laulava "kirjaton, karjaton mies". (YLE.fi -verkkosivut, lainaus 23.3.2010)

Kirjailija kuvaa kirjoittamisen olevan itselleen luonteva osa todellisuuden ja maailman mieltämistä. Hän ei kuitenkaan halua koskaan pelkästään kirjoittaaa, vaan "välillä on rakennettava talo, matkustettava, tehtävä puutarhaa".
Ihalainen pitää merkittävimpänä teoksenaan tähänastisessa tuotannossaan maailmanrunouden antologiaa Yön häntäluu (1998), koska "se avaa uusia maailmoja ja todellisuuksia suomalaisille lukijoille".

Tällä hetkellä kirjailija pitää luovan työnsä lähtökohtina kansojen suullisen perinteen, myyttien, syntytarinoiden ja rituaalien tutkimista. Hän on myös suomentanut kirjallisuutta, "vaihtanut kieltä", ja viime vuosina yhä enemmän mieltynyt tietokirjojen kirjoittamiseen.
Itselleen tärkeitä kirjailijoita ja kirjoittajia J. K. Ihalainen mainitsee Joseph Conradin, Henry Millerin, William Burroughsin, Gary Snyderin, Risto Ahdin, Eeva-Liisa Mannerin, Diana di Priman, Sven Hedinin, Noam Chomskyn ja Carl Jonas Love Almqvistin.
Suhteestaan pirkanmaalaisuuteen J. K. Ihalainen kertoo, että hänen isänsä oli "hyvin pirkanmaalainen". Itse hän tuntee viihtyvänsä täällä: "Juurevaa seutua."

Vuonna 2003 ilmestynyt valittujen runojen kokoelma Eurooppalainen kuolemankirja sisältää Ihalaisen runoja kolmelta vuosikymmeneltä. Kirjasta ja itse kirjailijasta sanoo Seppo Järvinen näin: "Kuka ihmeen JiiKoo? Yksiselitteistä vastausta on mahdoton antaa. Joka tapauksessa kysymyksessä on pystyasentoon noussut ajatteleva olento, ihan lihaa ja verta oleva Siuronkoskella maastoutunut dharmapummi, josta aneemisesti sykähtelevä kirjallisuusinstituutiomme välillä saa sopivasti sähköshokkeja. Vahva taustavaikuttaja hän kuitenkin on: ikiomalla painokoneeellaan, hyvin huolletulla ja juovuttavasti painomusteelta ja konerasvalta tuoksuvalla Heidelbergilla tämä aikamme Gutenberg suunnittelee, asemoi, taittaa ja painaa kirjoja, jotka on valmistettu huolella ja rakkaudella. -- Eurooppalainen kuolemankirja on syntyessään kulttikirja." (Seppo Järvinen, verkkojulkaisu: www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 5.1.2004)

Heikki Sauren v. 2003 ilmestynyt kirja Zen ja kirjapainon siirtämisen taito: otteita J. K. Ihalaisen elämästä kertoo kirjailijan elämästä, mutta se ei ole tyypillinen elämäkertateos tai henkilöhistoriallinen esitys. Kirjasta välittyy kuva "toisinrunoilijasta, toisinkustantajasta ja toisineläjästä" (Sauren, 2003, s. 11).

"Ihalainen ei kotiudu mihinkään, eivätkä hänen runonsakaan viivy missään. Ne ovat sarjoja lyhyitä vaikutelmia ja esteettisiä huomioita. Runoilijana Ihalainen hakee yhä kitkerämpiä ja kauniimpia kuvia vaihtoehdosta lännen elämänmallille." (HS 17.3.2004, Jussi Ahlroth)