Koskela, Blackie
Elämäkertatietoa
Asunut useilla paikkakunnilla Suomessa ja Pohjois-Amerikassa: mm. Nurmes, Kuusamo, Helsinki
Äiti Auno o.s. Lukkarinen, isä Antti Koskela
Toimi Pelastusarmeijassa ja Helsingissä liikealalla, yrittäjänä
Äiti Auno o.s. Lukkarinen, isä Antti Koskela
Toimi Pelastusarmeijassa ja Helsingissä liikealalla, yrittäjänä
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tietoteokset:
Intia - vastakohtien maa : pelastusarmeijan Brigadöörin Hilma Mäntylän kokemuksia. Kirjapaja 1956
Merapi apu. Kirjapaja 1962
Intia - vastakohtien maa : pelastusarmeijan Brigadöörin Hilma Mäntylän kokemuksia. Kirjapaja 1956
Merapi apu. Kirjapaja 1962
Tekstinäyte
Vaikka oli vielä varhainen aamu, pyrki joku sisälle upseerien luokse. Se oli Ulla.
- Tulin tuomaan muutaman leivän lämpimäisiksi. Taitavat olla ne teidänkin suuruksenne niukan puoleiset.
Huone täyttyi miellyttävällä lämpimän ruisleivän tuoksulla. Helena kiitti leivän tuojaa ja toivotti Ullalle Jumalan siunausta.
- Tulin tuomaan muutaman leivän lämpimäisiksi. Taitavat olla ne teidänkin suuruksenne niukan puoleiset.
Huone täyttyi miellyttävällä lämpimän ruisleivän tuoksulla. Helena kiitti leivän tuojaa ja toivotti Ullalle Jumalan siunausta.
- Minulla onkin jo kiire sinne linnaan, toimitti Ulla.
Ulla vaikeni hetkeksi, mutta hän tahtoi olla rehellinen ja sanoa salat julki.
- Niin, minä sain sakkoja, kun maistoin viinaa ja kävin häiritsemässä kirjuri Koivusen kotirauhaa. Ne rapsut joudun suorittamaan tiilenpäitä lukemalla. Sellaista se viina ihmisellä teetättää.
Helena ei jäänyt ihmettelemään Ullan tunnustusta. Hän taputti Ullaa olalle ja sanoi:
- Jumala ei muistele meidän menneitä syntejämme, kun kerran olemme ne anteeksi saaneet. Hän heittää ne unholan mereen.
Kyyneleitä silmistään sipaisten Ulla poistui, jotakin hiljaa mutisten, mutta Helena ei erottanut hänen sanojaan.
[Kapteeni Helena. Kuva ja sana 1950, s. 44-45]
Ulla vaikeni hetkeksi, mutta hän tahtoi olla rehellinen ja sanoa salat julki.
- Niin, minä sain sakkoja, kun maistoin viinaa ja kävin häiritsemässä kirjuri Koivusen kotirauhaa. Ne rapsut joudun suorittamaan tiilenpäitä lukemalla. Sellaista se viina ihmisellä teetättää.
Helena ei jäänyt ihmettelemään Ullan tunnustusta. Hän taputti Ullaa olalle ja sanoi:
- Jumala ei muistele meidän menneitä syntejämme, kun kerran olemme ne anteeksi saaneet. Hän heittää ne unholan mereen.
Kyyneleitä silmistään sipaisten Ulla poistui, jotakin hiljaa mutisten, mutta Helena ei erottanut hänen sanojaan.
[Kapteeni Helena. Kuva ja sana 1950, s. 44-45]
Lähteitä ja viittauksia
Nurmekselaisia kirjailijoita. Blackie Koskela - amerikanmatkaaja.
lehdessä:
Ylä-Karjala 19.12.1991, s. 5 ja
Ylä-Karjala 16.1.1992, s. 6.