Kemppinen, Jukka

MAKUASIOITA:

Unohtumattomat taide-elämykset - Aaro Honka, Viakkaat vaeltajat. En ole unohtanut sitä kirjaa. En ole unohtanut muitakaan Aaro Hongan kirjoja. Luin ne kaikki, ainakin kymmenen kertaa. Missä ne mahtavat nyt olla? Seuraavaksi tulivat Simo Penttilä ja Olli. Heti kannoilla tulivat Camus ja Kafka. Sitten menin lukioon.

Musiikki: Tatu Pekkarisen "Viipurin Vihtori" ja J. S. Bachin Matteus-passio ja 198 hengellistä kantaattia (maallisista kantaateista en välitä niin kauheasti).

Kuvataide - nyt ajattelin matkustaa Müncheniin katsomaan Lucas Cranach nuorempaa. Muutoin minuun on vaikuttanut voimakkaimmin "Flémallen mestarin" Enkelin tervehdys. Siitä on kaksi versiota. New Yorkissa on huonompi. Veljeksistä van Eyck näkee, miten ihmeellinen maailmasta olisi voinut tulla. Ei tullut.

Elokuvat: Robert Bresson, Kuolemaantuomittu on karannut. Olin nähnyt enemmän kuin 1 800 pitkää elokuvaa, kun täytin 18. Isovanhemmillani oli kirjakauppa ja elokuvateatteri. Asuin päivät kirjakaupassa, illat elokuvateatterissa. Vuodessa oli vähintään 100 elokuvaa. Muutettuani Helsinkiin tein voimassa olevan ennätykseni, seitsemän pitkää elokuvaa vuorokaudessa, neljä töissä MTV3:ssa, seitsemän kuvat, yhdeksän kuvat ja yönäytös.

Jne. - koko Venetsia ja koko Fiesole. Muuan vähäinen tunturikuru Koillis-Lapissa. Olen unohtanut sen nimen ja sijainnin, mutta se oli taidetta, koska "arkkitehtuuri" ja substanssi eli biotyyppi loivat niin uskomattoman jännitteen.

Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua? Olen itse fiktiivinen henkilö. Mieluummin olisin joku toinen.

Mieluisa paikka: jonkin vilkasrytmisen kadun (nykyinen Aleksanterinkatu, Strøget Kööpenhaminassa, Boul´ Mich´ tai Bd Raspaille Pariisissa, sen kirkon kulma Firenzessä, siis sen jossa on Giotton alttaritaulu mutta joka ei ole Santa Maria Maggiore, tavallisessa kahvilassa, tuplaespresso ja pieni, kuohuva vesi. Italiassa saa polttaa piippua kaikkialla muualla kuin kirkossa, mutta kirkko onkin piippu, joka kohottaa hengityksen taivaaseen. Kirjoittaminen ja luominen liittyvät sanskriitista ja antiikin kreikasta alkaen hengittämiseen tai kutomiseen (text - textile).

Kiehtovat historiallinen henkilö tai aikakausi: Luther, joka oli Saksan paras prosaisti.

Ärsyttävät ilmiöt - esimerkiksi tästä kirjoituksesta huokuva snobismi. Mutta se on tiettyä kyttyräselkäisyyttä, jolle ei mahda mitään. Sain myös sen käsityksen, että tähän pitäisi kirjoittaa rehellisesti. Se on kova vaatimus.

Elämäkertatietoa

Vanhemmat: laamanni Kullervo K. ja libristi Laila o.s. Nurmi

Muut toimet:
kustannustoimittaja, elokuvatoimittaja, kriitikko, kolumnisti, asianajaja, oikeussihteeri, kääntäjä, kirjailija Lisätietoja tuotannosta: Jukka Kemppinen on julkaissut artikkeleita on ainakin tuhat ja haastatteluja yms. varmaan yli sata. Myös ulkomaisia artikkeleita ja haastatteluja on runsaanlaisesti. Kirjoitusten tavaton määrä johtuu etenkin siitä, että Kemppinen julkaisi nuorena elokuva-arvosteluja jopa 5 - 10 kpl viikossa.

Opinnot:
oikeustieteen kandidaatti (Helsingin yliopisto)
filosofian tohtori (Turun yliopisto)

Palkinnot:
kirkon kirjallisuuspalkinto

Harrastukset: asiaton oleskelu asemilla

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

SUOMENNOSTYÖ:

Jukka Kemppinen on suomentanut runsaasti proosaa, runoutta, tietokirjoja, lastenkirjoja sekä sarjakuvia (Morrisin Lucky Lukeja ja Hergén Tinttejä, italiasta Hullu talo -sarjakuvakirja). Kielivalikoima on laaja: englanti, espanja, italia , keskiranska, keskiyläsaksa, latina, norja, oksitania, ranska, ruotsi, saksa ja tanska.

Kemppisen kääntämiä ruotsinkielisiä kirjailijoita ovat esimerkiksi Lena Anderson, Jörn Donner, Ulf Löfgren, Paul von Martens; englanninkielisiä puolestaan mm. Saul Bellow, Penelope Lively, Ross Macdonald, Peter O'Donnell, George Orwell, Isaac Bashevis Singer, Wallace Stevens, Robert Louis Stevenson, John Updike ja Kurt Vonnegut; saksankielisiä Wolfgang Ecke, Ali Mitgutsch ja Stepan Zavrel; tanskankielisiä Gerd Nyquist.

Ranskasta Kemppinen on kääntänyt valikoiman runoja Guillaume Apollinairen Alcools -kokoelmasta (1977) ja latinasta Gaius Valerius Catulluksen runoja (Kaikki runous, 1990).

Käännettyjä tietokirjoja ovat esimerkiksi Manuel Castellsin ja Pekka Himasen Suomen tietoyhteiskuntamalli (2001) ja Douglas Clarkin Liittoutuneet lähtevät talvisotaan : Englannin ja Ranskan Suomen-politiikka 1939-40 (1967).

Käännöksiin kuuluu myös Arja Saijonmaan Bonjour mon coeur -levy, jonka parikymmentä laulua Kemppinen on suomentanut (Prevert, Brecht jne. aina keskiajan musiikkiin asti). Saijonmaan konsertteihin (Kansallisooppera 1975) Kemppinen suomensi koko ohjelmiston, jossa oli noin 35 laulua. Muistatko, Barbara on tiettävästi painettu johonkin nuottijulkaisuun.
Tietokirjoja:

Sarjakuvat (Otava 1972). Toinen tekijä Heikki Kaukoranta. Toinen, laajennettu painos ilmestyi vuonna 1982.
Puukot (Otava 1976). Kirjassa esitellään suomalaisia puukkoja ja niiden historiaa. Kuvittaja Mikko Kemppinen.
Kuluttajansuojalaki (WSOY 1978).
Sarjakuvan maailmat (sarjakuva-antologia) (Otava 1982). Toimittanut Heikki Kaukoranta, Soile Kaukoranta ja Jukka Kemppinen.
Elämisen oppikirja (Otava 1982). Toinen tekijä Kalervo Salonen.
Oikeus kulttuuri-ilmiönä (Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisuja, Valtion painatuskeskus 1990).
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot - korkein oikeus, ihmiset ja yhteiskunta 1918-1990 (Väitöskirja. Julkaisija VAPK-kustannus, 1992).
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot II - tilasto-osa: Korkein oikeus, ihmiset ja yhteiskunta 1918-1990 (1992).
Elämän varjo - muuan yökirja (muistelmateos) (Kirjapaja 1996).
Taistelu oikeudesta - kirjoituksia ajassa (1997).
Itsesääntely - haitalliset verkkosisällöt (julkaisija Liikenne- ja viestintäministeriö, 2001).

Tekstinäyte

Hämeenlinnassa siis oli kadut täynnä kansaa ja kalua ja siellä soitin haitaria, vanha äijä, Elämää juoksuhaudoissa ja Äänisen aaltoja, eikä haitarikaan ollut uusi. Kulmalla armeijan rekisterilaatoissa oleva iso kuhmuinen auto ei päässyt eteenpäin eikä kohta myöskään taaksepäin. Siitä autosta meinaan nousi upseeri, ykköspuvussa, ja tunsin minä heti ja näin sinne portaille asti muitten kunniamerkkinauhojen joukossa Ristin. Kävelin puujalkani kanssa kohti ja soitin "Niin monta minä lempinyt olen" ja tyrkytin lätsää ja kysyin kaljarahaa veteraanille. Se sanoi "Perkele, Kylliäinen, muistatko kun ammuttiin perunakellarin katolta komentopaikalla Nimettömän talon luona?" Minä sanoin että olen pidätellyt rynnäkköä yksin pikakiväärillä kolmekymmentäkuusi kertaa, mutta enää ei onnistuisi, kun on tuo näkö mennyt huonoksi. "Perkele, vieläkö viina maistuu"? Niin se kysyi, ja kohta oltiin Hämeenlinnan upseerikerholla, vaikka ensin ne vähän katseli. Mutta eihän tälle sielläkään kukaan mahtanut mitään niin kuin ei muuallakaan, eikä ennen eikä jälkeen. Sitä minä vain että elämä ja tuuri ja käsi ja jalka menee ja ainoa joka muistaa on poliisi mutta herrat ne maata varjelkoon, Herra varjelkoon, se on ponsi virressäin, sanat muut jos vaihteleekin..

(julkaisematon)