Räsänen, Aino-Marja
Elämäkertatietoa
Aino-Marja Räsäsen isä oli kotoisin Simosta ja äiti Tuusniemeltä. Hänellä oli viisi nuorempaa sisarusta, joista äiti huolehti kotona, kun perheen isä toimi opettajana milloin missäkin. Isän työt veivät perhettä ympäriinsä, muun muassa Karjalaan Kurkijoelle, josta muodostui Aino-Marjalle tärkeä paikka. Karjalaisuus on Aino-Marja Räsäselle tärkeä asia, ja kaikilla hänen kirjojensa henkilöillä on suhteita Karjalaan. Esimerkiksi Yllätyskesässä Pahnilat ovat muuttaneet juuri Karjalasta Pohjanmaalle.
Aino-Marja Räsänen on käynyt sekä keskikoulun että emäntäkoulun, mutta sota keskeytti jatko-opinnot. Hän toimi lääkintälottana molemmissa sodissa, ja rauhan aikana hän toimi kesätoimittajana Karjalan Äänessä. Sen lisäksi hän on myöhemmin kirjoittanut näistä kokemuksistaan monia näytelmiä ja artikkeleja.
Sotien jälkeen Räsäsen tie vei maailmalle: hän lähti au pairiksi Englantiin. Siellä hän joutui aluksi kahden erikoisen, jopa hieman ilkeän, neiti-ihmisen luo. Sieltä hänen matkansa jatkui erään aatelisperheen lastenhoitajaksi. Aatelisperheen perheystäviin kuuluivat 11- ja 8-vuotiaat Elisabet ja Margaret, Englannin tuleva kuningatar ja hänen sisarensa. Kirjassa Harppulaulun salaisuus (1956) Räsänen kuvaa Englannin-aikaansa kirjoittamalla Heljän vuodesta Englannissa. Myös Heljä joutuu vaihtamaan perhettä ja lopulta päätyy Skotlantiin aatelisperheen lastenhoitajaksi.
Palattuaan Suomeen Räsänen kirjoitti lehteen jutun Prinsessojen kesäpäivästä ja sai omien sanojensa mukaan ”kasoittain rahaa”. Aino-Marja Räsänen rakastui ensisilmäyksellä Englannissa, kun Patrick Leimatre ilmestyi Räsäsen eteen hänen ollessaan puutarhatöissä vanhassa kauhtuneessa sotilaskotimekossa. Nuoret alkoivat seurustella ja heidät vihittiin Lontoossa vuonna 1949. Myös Heljälle käy samoin: hauskannäköinen nuorukainen kävelee hänen eteensä puutarhassa Heljän ollessa kirjoittamassa kirjeitä, ja he rakastuvat saman tien (Harppulaulun salaisuus 1956).
Aino-Marja Räsänen-Leimatrelle aukenivat avioliiton myötä ovet diplomaattipiireihin, koska hänen puolisonsa oli Ranskan suurlähetystön palveluksessa. Pariskunta asui monta vuotta Madagaskarilla ja Singaporessa. Siellä hän eli kuin kuningatar, koska hänellä oli laaja palveluskunta ja muutenkin ylelliset olot. Näitä kokemuksiaan hän avartaa lukijoille myöhemmissä kirjoissaan: Marjaana Madagaskarissa (1957) kertoo kuinka käy, kun suomalainen papin tytär päätyy vuodeksi Madagaskarille, Agadirin pakolaisissa (1963) Yllätyskesästä tutun Kaisen perhe muuttaa Pohjois-Afrikkaan ja joutuu maanjäristyksen kouriin, sekä Elefanttitalossa (1968), joka on Räsäsen viimeinen nuortenkirja, aikaisemmissakin kirjoissa seikkaillut Heljä on avioitunut ja asuu Singaporessa ylimystön parissa. Räsänen asui myös pidemmän aikaa Ranskassa, jossa hän opiskeli Lillenin yliopistossa kaksi lukukautta.
Aino-Marja Räsäsen ja Patrick Leimatren liitto päättyi kuitenkin eroon, ja vuonna 1960 hän palasi poikansa kanssa Suomeen. Suomessa hän toimi kustannusosakeyhtiö Otavalla 12 vuotta toimistotöissä ja kirjoitti 16 vuoden ajan työnsä lisäksi kirjallisuuskritiikkejä Maaseudun Tulevaisuuteen. Räsänen on ollut myös aktiivinen yhdistysihminen: hän oli Suomen Nuortenkirjailija ry:n ensimmäisiä jäseniä ja toimi sen emäntänä monta vuotta.
Aino-Marja Räsänen on ollut varmasti aikansa kansainvälisimpiä ihmisiä, ja se näkyy hänen kirjoissaan selvästi. Mutta myös hänen karjalaisuutensa ja suuri rakkaus kotimaahan sulautuvat hyvin yhteen kansainvälisyyden kanssa. Varmasti monet 50-, 60- ja 1970-lukujen nuoret ovat unelmoineet pääsevänsä myös samoihin paikkoihin hänen kirjansa henkilöiden kanssa.kenen mukaan? Nykyihmisen on vaikea kuvitella, miten erikoista oli tuohon aikaan matkustaa Ruotsiin, puhumattakaan sitten Singaporeen.
(Wikipedia)
Aino-Marja Räsänen on käynyt sekä keskikoulun että emäntäkoulun, mutta sota keskeytti jatko-opinnot. Hän toimi lääkintälottana molemmissa sodissa, ja rauhan aikana hän toimi kesätoimittajana Karjalan Äänessä. Sen lisäksi hän on myöhemmin kirjoittanut näistä kokemuksistaan monia näytelmiä ja artikkeleja.
Sotien jälkeen Räsäsen tie vei maailmalle: hän lähti au pairiksi Englantiin. Siellä hän joutui aluksi kahden erikoisen, jopa hieman ilkeän, neiti-ihmisen luo. Sieltä hänen matkansa jatkui erään aatelisperheen lastenhoitajaksi. Aatelisperheen perheystäviin kuuluivat 11- ja 8-vuotiaat Elisabet ja Margaret, Englannin tuleva kuningatar ja hänen sisarensa. Kirjassa Harppulaulun salaisuus (1956) Räsänen kuvaa Englannin-aikaansa kirjoittamalla Heljän vuodesta Englannissa. Myös Heljä joutuu vaihtamaan perhettä ja lopulta päätyy Skotlantiin aatelisperheen lastenhoitajaksi.
Palattuaan Suomeen Räsänen kirjoitti lehteen jutun Prinsessojen kesäpäivästä ja sai omien sanojensa mukaan ”kasoittain rahaa”. Aino-Marja Räsänen rakastui ensisilmäyksellä Englannissa, kun Patrick Leimatre ilmestyi Räsäsen eteen hänen ollessaan puutarhatöissä vanhassa kauhtuneessa sotilaskotimekossa. Nuoret alkoivat seurustella ja heidät vihittiin Lontoossa vuonna 1949. Myös Heljälle käy samoin: hauskannäköinen nuorukainen kävelee hänen eteensä puutarhassa Heljän ollessa kirjoittamassa kirjeitä, ja he rakastuvat saman tien (Harppulaulun salaisuus 1956).
Aino-Marja Räsänen-Leimatrelle aukenivat avioliiton myötä ovet diplomaattipiireihin, koska hänen puolisonsa oli Ranskan suurlähetystön palveluksessa. Pariskunta asui monta vuotta Madagaskarilla ja Singaporessa. Siellä hän eli kuin kuningatar, koska hänellä oli laaja palveluskunta ja muutenkin ylelliset olot. Näitä kokemuksiaan hän avartaa lukijoille myöhemmissä kirjoissaan: Marjaana Madagaskarissa (1957) kertoo kuinka käy, kun suomalainen papin tytär päätyy vuodeksi Madagaskarille, Agadirin pakolaisissa (1963) Yllätyskesästä tutun Kaisen perhe muuttaa Pohjois-Afrikkaan ja joutuu maanjäristyksen kouriin, sekä Elefanttitalossa (1968), joka on Räsäsen viimeinen nuortenkirja, aikaisemmissakin kirjoissa seikkaillut Heljä on avioitunut ja asuu Singaporessa ylimystön parissa. Räsänen asui myös pidemmän aikaa Ranskassa, jossa hän opiskeli Lillenin yliopistossa kaksi lukukautta.
Aino-Marja Räsäsen ja Patrick Leimatren liitto päättyi kuitenkin eroon, ja vuonna 1960 hän palasi poikansa kanssa Suomeen. Suomessa hän toimi kustannusosakeyhtiö Otavalla 12 vuotta toimistotöissä ja kirjoitti 16 vuoden ajan työnsä lisäksi kirjallisuuskritiikkejä Maaseudun Tulevaisuuteen. Räsänen on ollut myös aktiivinen yhdistysihminen: hän oli Suomen Nuortenkirjailija ry:n ensimmäisiä jäseniä ja toimi sen emäntänä monta vuotta.
Aino-Marja Räsänen on ollut varmasti aikansa kansainvälisimpiä ihmisiä, ja se näkyy hänen kirjoissaan selvästi. Mutta myös hänen karjalaisuutensa ja suuri rakkaus kotimaahan sulautuvat hyvin yhteen kansainvälisyyden kanssa. Varmasti monet 50-, 60- ja 1970-lukujen nuoret ovat unelmoineet pääsevänsä myös samoihin paikkoihin hänen kirjansa henkilöiden kanssa.kenen mukaan? Nykyihmisen on vaikea kuvitella, miten erikoista oli tuohon aikaan matkustaa Ruotsiin, puhumattakaan sitten Singaporeen.
(Wikipedia)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Harppulaulun salaisuus. Kirjoittanut nimellä Aino Räsänen-Lemaitre. Kuopio 1956. Kuopion kansallinen kirjapaino. 184 sivua, nuotit. (Kolmen koon KKK:n nuorisosarja.) Lasten- ja nuortenkirjallisuus.
Näyttämöohjelmaa nuorille. Pienoisnäytelmät Sunnuntaiäiti; Louhisaaren poika; Matju. Helsinki. 1962. Valistus. 150 sivua. Lasten- ja nuortenkirjallisuus.
Myös lehtiartikkeleita, televisio- ja radionäytelmiä: antologioissa.
Näyttämöohjelmaa nuorille. Pienoisnäytelmät Sunnuntaiäiti; Louhisaaren poika; Matju. Helsinki. 1962. Valistus. 150 sivua. Lasten- ja nuortenkirjallisuus.
Myös lehtiartikkeleita, televisio- ja radionäytelmiä: antologioissa.
Lähteitä ja viittauksia