Kojo, Viljo

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Viljo Kojo, 1920-l. Salon Strindberg. Museoviraston kuvakokoelmat

On sama kuin

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Muut teokset (kuvittajana)

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Viljo Johannes Kojo
Juho Poutanen
Syntynyt 13.12.1891 Kaukolassa
Kuollut 21.4.1966 Helsingissä
Keskikoulu
Taideteollinen keskuskoulu 1911-12
Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1912-14
Kirjailija ja kuvataiteilija
1925-40 Karjala-lehden toimittaja Viipurissa
Valtion kirjallisuuspalkinto 1915-18, 1919, 1930, 1932, 1937, 1948, 1956
Aleksis Kiven palkinto 1949


Viljo Kojon on todettu olleen kertomataiteessaan erityisesti novellistina suuri pelkistäjä, jolle olennainen paljastui terävänä kuin ikkunaristikko valoa vasten. Hänen nuoruudenlyriikkaansa on mm. Juhani Siljo verrannut nopein siveltimenvedoin maalattuun akvarelliin. "Tämä kuva -- joutui sittemmin liiankin yleiseen käyttöön ja koki kliseen kohtalon: kului liikaa ja epämääräisenä peitti näkyvistä merkitsevämpää ainesta", toteaa Vilho Suomi Kalevalaseuran vuosikirjassa 42 (1962). Vilho Suomi korostaa myös Kojon miehekkään suoraa ja humoristista kerrontatapaa.

Kuvataiteilijana Viljo Kojo kuului Joel Lehtosen ja Tyko Sallisen tavoin ns. Marraskuun ryhmään ja omaksui sen ekspressionistiset tavoitteet. Vaikutteet näkyvät myös kirjallisessa tuotannossa, mm. "Decamerone-novelleissa" (Aurinko, kuu ja valkoinen hevonen, 1919). Kojo kokeili myös ranskalaistyyppistä psykologista romaania ja kirjoitti taiteilijaystävistään osaksi todenmukaisia boheemiromaaneja (Suruttomain seurakunta, 1921, ja Kiusauksesta kirkkauteen, 1922). Esikoisteos Aamutuuli sisältää villin elämäniloisia tunnelmia ja impressionistisia luonnonrunoja, joissa Kojo on Joel Lehtosen ja Huugo Jalkasen lailla varhaisia vapaan mitan kokeilijoita. Proosasta tunnetaan parhaiten Kannaksen ja Vuoksen varren ihmisten kuvaukset. Kojo ei Vilho Suomen mukaan paikallistanut aiheitaan yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi viitisentoista vuotta myöhemmin kirjallisen työnsä aloittanut Unto Seppänen. Kaukola, Kojon synnyinseutu, sijaitsee myös loitommalla Viipurin-Pietarin valtatiestä, joka oli Seppäsen kannakselaisuuden elinhermo ja elämäntyylin säätelijä.

"Mutta siitä ei ole epäilystäkään, että Kojon proosataiteen aiheet liittyvät syvin juurin synnyinseudun multiin ja että myös niiden muodollis-tyylinen elämyspohja on kiinteästi karjalais- kannakselainen. Hänen kaupunkinsa on lähinnä pieni, hiljainen Käkisalmi; maailmankaupunki Pietari on hälyineen ’sadan virstan päässä’ eikä suurin tunnu Kojon kannakselaisuudessa", Vilho Suomi kirjoittaa.

Selkeimmin karjalaisia ovat romaanit Kymmenen savun kylä (1943), jossa kirjailija kuvaa, miten "vääryyden rajan toiselle puolelle" jääneen Ukonsaaren kylän pojat valtaavat jatkosodassa oman kotikylänsä ja siten valmistavat evakoille kaivatun paluun mahdollisuuden, ja Mikko Mustapää (1956), jossa kuvataan Mikko Mustapään, hänen perheensä ja sukunsa lähtöä Laatokan rantamaille rakennetusta jykevästä hirsitalosta, paluuta ja talon uudelleenrakentamista sekä toista ja lopullista evakkotaivalta.

Kannaksen romaaneja leimaa pyrkimys tiiviyteen, samoin kymmenkuntaa novellikokoelmaa, jotka lasketaan suomalaisten klassisen novellin parhaimistoon.

Näkemyksensä taiteesta Viljo Kojo kirjoitti muistelmateokseensa Taiteen tie on pitkä (1960): "Taiteen kutsumus on arkisuuden muuttaminen juhlaksi, pienen loihtiminen suureksi, hiljaisuuden herättäminen värien, sanojen, äänien säveliksi."

(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)

- - -

Viljo Kojo aloitti lyyrikkona. Esikoisrunokokoelmansa Aamutuuli hän julkaisi v. 1914. Runojen vapaamittaisuus aiheutti monissa arvostelijoissa närkästystä, mutta kokonaisuudessaan nuori runoilija sai menestystä; 1910-luvun artistiseen ja sentimentaalisvoittoiseen lyriikkaan oli tullut eloa ja raikkautta. 1920-luvulle tultaessa Kojo julkaisi vielä runokokoelmat Kylä ja kaupunki (1916), Päivännousu (1917) ja Sininen pilvi (1920) vahvistaen niillä asemansa ajankohdan lyyrikoiden eturivissä. Viljo Kojo oli tullut suomenkieliseen kirjallisuuteen vallankumouksellisena uudistajana ja runon vapauttajana, mutta proosa oli alkanut yhä voimakkaammin tunkeutua etualalle.
Vuonna 1916 Kojo julkaisi ensimmäisen romaaninsa Velka, joka aloitti maalaiselämäkuvausten sarjan. Vuonna 1917 ilmestynyt romaani Autio talo oli myös maaseuturomaani. 1920 ilmestyi päiväkirjaromaani Kaunis valhe, analyysi rakkaudesta. Viljo Kojon alkukauden romaanituotantoon kuului myös helsiniläisaiheinen boheemiromaani Suruttomain seurakunta (1919), humoristinen kertomus Elämä on taistelua (1922), kostonajatukseen perustuva Tarkoitus pyhittää keinot (1923) ja routavuosiromaani Varoitus (1924). 1920-luvun romaanituotannon päätti toimintaromaani Tänään ei kukaan auta ketään (1927), jolla Kojo voitti erään romaanikilpailun.
Viljo Kojo on saavuttanut mestarinarvonsa lähinnä novellistina, jollaisena hän esiintyi ensimmäisen kerran v. 1919 kokoelmalla Aurinko, kuu ja valkea hevonen. Novellikokoelma Naisen rakkaus (1923) kuuluu "Kaunis valhe" romaanin lajipiiriin, kun taas myöhemmät saman kymmenluvun novelli- ja kertomuskokoelmat liikkuvat kotoisella ja maaseudunläheisellä pohjalla. Novellituotannon parhaimmisto sisältyy valikoimaan Tuulta ja tyyntä (1947).
Kojon myöhemmän kauden tuotannossa on havaittavissa kertojaäänen vakavoitumista, otteen kiintenemistä ja aiheiden keskittymistä entistä enemmän talonpoikaisen maalaiselämän piiriin sekä lopuksi polttavien muistojen paluuta. Esikoisromaanin "Velan" aiheisiin liittyvät kaksoisromaani Ihminen päättää (1931) ja Aika rientää (1932), jotka ilmestyivät yhteisniteenä nimellä Virta välkkyy (1944), Talo kalliolla (1937), Kymmenen savun kylä (1943) sekä Elomulta ja asfaltti (1953). Näiden teosten maapohja on Karjalassa, maisemat Vuoksen ja Laatokan rannoilta ja ihmiset kotiseudun heimoa. Romaanisarja edustaa menetetyn Karjalan elämää; "Ihminen päättää" ja "Aikarientää on asutushistoriallinen kuvaus, "Kymmenen savun kylä" episodi jatkosodan jaloissa olevasta kotiseudusta ja "Elomulta ja asfaltti" kuvaa maaseudun ja sen elämän tuhoutumista kaupungistumisen myötä.
Kojon tuotantoon kuuluuu vielä omaan muistelupiiriin palaavien aiheiden ryhmä. 1930 ilmestynyt äidin ja pojan romaani Neljäs käsky ei saavuttanut kirjamarkkinoilla jakamatonta suosiota ja menekkiä. Se on hiljainen teos, jossa kirjailija viivähtää lapsuusmuistoissaan ilman kirjallisia asenteita nöyrästi muistelevana ja kiitollisena. Unen ja toden vaiheilla liikkuvalla kuvakudoksella Sininen kammarin uni (1948) Kojo yllätti lukijansa tuomalla yhden teoksen puitteissa esille koko laajan aiheasteikkonsa ja taiteellisen kuvausvoimansa sekä saattamalla yleisönsä oman värikkään lapsuudenmaisemansa tuntumaan. Kuin jatkoksi ja täydennykseksi tälle muistojen ja kuvien saatolle Kojo julkaisi seuraavana vuonna runosarjan Runomiekka ja Eos. Näistä muistojen kultaamista kuvista on kadonnut pessimismi, joka joskus antaa leimaa kirjailijan varhaisemmalle tuotannolle ja etsijänkausiensa töille.

(Lähde: Eino Kauppinen Viljo Kojon Valituissa teoksissa, Otava 1957)