Asunta, Heikki

(Kansallisbiografia)

- - -


Heikki Asunta (1904-1959) on runoilija, taidemaalari, kuvittaja ja kustannusvirkailija. Hänen tuotannossaan on useita kirjallisuudenlajeja: lyriikka, novelli, pakina, näytelmä, kuunnelma ja nuorisokirja. Lisäksi Asunta kirjoitti ahkerasti lehtiin mm. taidearvosteluja. Hän julkaisi Nuorten Pellervossa ja Pellervossa artikkeleita, runoja ja pakinoita ja oli Aamulehden kirja-arvostelija ja äärioikeistolaisen Sinimustat-järjestön Sinimusta-lehden päätoimittaja. Valtion kirjallisuuspalkinnon Asunta sai 1929, 1932 ja 1935.

Nuorena kuvataiteilijana Asunta oppi uutta maalausta Pariisissa, ja kotimaassa hän kuului samaan ryhmään kuin Sallinen ja Ruokokoski. Asunta maalasi maisemia, maalaiselämää, asetelmia ja muotokuvia. Lukuisia taidenäyttelyjä pidettyään hän kokosi tuotantoaan Ruovedelle ns. riihiateljeehen. Hän keräsi sinne paikallista esineistöäkin, jotta kotiseututietous säilyisi. Kirjoissaan ja maalauksissaan Asunta kuvaa myös Keski-Suomea, joka oli hänelle läheinen jo siksi, että hänen isänsä oli Asunnan talon poikia Keuruulta.

Moni-ilmeinen lyyrikko

Lyyrikkona Asunta on moni-ilmeinen. Hän karttaa estetisointia ja edustaa maanläheistä talonpoikaisuutta ja supisuomalaista sisämaata. Hänellä on myös reipasta kulkurirunoutta. Asunta korostaa olevansa köyhistä oloista ja katselevansa elämää sen mukaiselta näkökannalta.

Ilmaisu on Asunnalla iskevää ja kärjekästä. Hän hallitsee vaikeatkin runomuodot, kuten sonetin, ja joskus hän parodioi perinteistä lyriikkaa. Osassa tuotantoaan hän lähestyy ekspressionismia. Hänellä on yhteyksiä tulenkantajiinkin, mutta hän ei kuulu heihin eikä kirjoita vapaata mittaa.

Satu Grünthal analysoi väitöskirjassaan Asunnan balladeja, joissa on piirteitä kansanrunoudesta sekä kartano- ja kuolemanromantiikkaa. Asunnan sotarunot ja isänmaalliset runot ovat maskuliinisia ja vahvoja, ja luonnon kuvaajana hän on aiheetta jäänyt Einari Vuorelan varjoon. Sisämaan maisemien lisäksi Asunnan lyriikassa on merinäkymiä, ja hän on kirjoittanut runoja merenkävijöistä.

Asunnan romantisoivat teokset edustavat omaa linjaansa sotien välisessä ja niitä seuranneessa kirjallisuudessa. Aikalaistensa tavoin hän sovittaa tuotantoonsa eksotiikkaa, antiikin aiheita ja myyttejä, mutta moniin ajankohdan lyyrikoihin verrattuna hän on juureva ja maanläheinen. - Monia Asunnan runoja on sävelletty.

Katriina Kajannes