Napolin ihme

"Tulkaa mukaan, me lähdemme Marrakeshin punaiselta maaperältä ja saavumme jonakin sateisena päivänä Välimeren rannalle, niin, minä uskalsin jättää kaiken, minä sain päätetyksi, minä en ole enää pelon kivettämän mies, sillä nyt olen jo muualla: kerron teille Napolista ja sen köyhästä väestä, Napolin rautatieasemasta, tuulesta ja sadekuuroista, asemasta joka on yhtä valtava ja likainen kuin kaupunki muutenkin, markkinapaikasta missä värit vaihtuva ja tuoksut ovat tulleet kaukaa, missä afrikkalaiset mausteet sekoittuvat hien hajujun, missä on ihmisiä jotka eivät tiedä mihin asettuisivat unohdettaviksi, kerron teille tuulen tuomasta melusta, kiljuvista mustalaislapsista jotka juoksevat pelokkaiden englantilaisrouvien perässä, kerron teille Mammasta jolla on iho yhtä ryppyä mutta sisin hyvyyttä pullollaan, hän on sellainen romaanihenkilö josta olen aina uneksinut, likainen ja maalattu hieno rouva, joka ei haluaisi vaieta muistoistaan, mikä johtuu astmasta ja elämänharhoista, minä kerron teille Momosta, laittomasti maahanmuuttaneesta senegalilaisesta, pieniaivoisesta jättiläisestä joka myy rihkamaa jalkakäytävillä, kerron tarinan Idestä ja Ginosta, Izasta ja itsestäni, niin, minäkin olen eksynyt muiden tarinoihin."