Loukussa

Eräänä kauniina lokakuun päivänä taksinkuljettaja Martin Bendix menetti vapautensa. Kuuden tunnin kuulustelujen jälkeen hänet pidätettiin epäiltynä nuoren tytön raa’asta murhasta. Kaksikymmentäneljä tuntia aikaisemmin tällainen kehitys olisi tuntunut hänestä täysin käsittämättömältä. Häntä pidetään syyllisenä rikokseen, jota hän ei ole tehnyt. Bendixin tarinan kiduttava jännitys kohoaa huippuunsa, kun oikeudenkäytön musertava ja maallikolle käsittämätön koneisto alkaa toimia epäilyksen alaisen saamiseksi lopullisesti tuomituksi. Prosessi on hermot murtava, Bendixille nöyryyttävä ja epätoivoinen – eikä vähiten siksi, ettei hän kykene tajuamaan outoja oikeustermejä, ilmaisemaan itseään nopeasti ja terävästi. Pohjia myöten järkyttyneenä lukija toteaa samastavansa itsensä Bendixin kohtaloon, myötäelävänsä oikeuskäsittelyn kiduttavat vaiheet mykän ja puolustuskyvyttömän objektin asemassa. Oikeudenkäytön katkeran todelliset läksyt alkavat vasta liian myöhään tunkeutua Bendixin vastahakoiseen tietoisuuteen – kunnes traagisen ironinen käänne tuo ratkaisun. Lukijan ja Bendixin lisäksi vain yksi ihminen tietää, että hän on syytön: murhaaja – ja hän ei puhu.
(takakansiteksti)