Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Maan korvessa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tarinakokoelmassaan Anna-Liisa Alanko kuvailee lapsen silmin agraariyhteiskunnan lämmintä ja huolehtivaista yhteiseloa sota-ajan Suomessa. Sotarintama on kaukana, mutta siltikin se tuntuu jokapäiväisessä elämässä. Lapsella on kuitenkin omat murheet ja omat huolet:
“Peltoaukeata kiertää latu, jonka kuutamo valaisee oudon kelmeäksi. Hiihtäminen vaatii erityistä rohkeutta. Satukirjoissa kuvataan susien ulvovan kuutamolla, hiisien ja peikkojen ilmestyvän metsästä. Pelottavinta kuitenkin on oma varjo, joka ei jätä rauhaan, vaan hiihtää kintereellä. Ihmisellä on ihmisen varjo, suojelija ja perässä kulkija. Varjoton ihminen olisi suojaton kummajainen.”
Teos kertoo suorastaan runollisesti myös erään sukuyhteisön elämästä ja vaiheista silloisessa Suomessa. Juhlahetkiä oli harvassa ja arjen täytti työ, työ ja työ.
“Jos leivät unohtuvat kivelle ne paahtuvat auringossa rapeiksi voin imeytyessä leivän sisään. Tuo erinomainen maku on yhä mielessäni. Heinäkasan päällä voi vielä levähtää hetken istuen ja työn jälkiä katsellen. Tai voi panna pitkäkseen ja katsella taivaan pilviä, ja ellei pilviä ole, voi kuunnella lintujen liverrystä läheisessä koivikossa. Pitkiä eivät lepotauot ole. Kesken työpäivän ei saa veltostua.”
Anna-Liisa Alangon tekstiä lukiessa tulee hyvälle mielelle. Lämmin suhtautuminen lähimmäisiin sopisi hyväksi malliksi myös nykyihmisille.
(Takakansiteksti)
“Peltoaukeata kiertää latu, jonka kuutamo valaisee oudon kelmeäksi. Hiihtäminen vaatii erityistä rohkeutta. Satukirjoissa kuvataan susien ulvovan kuutamolla, hiisien ja peikkojen ilmestyvän metsästä. Pelottavinta kuitenkin on oma varjo, joka ei jätä rauhaan, vaan hiihtää kintereellä. Ihmisellä on ihmisen varjo, suojelija ja perässä kulkija. Varjoton ihminen olisi suojaton kummajainen.”
Teos kertoo suorastaan runollisesti myös erään sukuyhteisön elämästä ja vaiheista silloisessa Suomessa. Juhlahetkiä oli harvassa ja arjen täytti työ, työ ja työ.
“Jos leivät unohtuvat kivelle ne paahtuvat auringossa rapeiksi voin imeytyessä leivän sisään. Tuo erinomainen maku on yhä mielessäni. Heinäkasan päällä voi vielä levähtää hetken istuen ja työn jälkiä katsellen. Tai voi panna pitkäkseen ja katsella taivaan pilviä, ja ellei pilviä ole, voi kuunnella lintujen liverrystä läheisessä koivikossa. Pitkiä eivät lepotauot ole. Kesken työpäivän ei saa veltostua.”
Anna-Liisa Alangon tekstiä lukiessa tulee hyvälle mielelle. Lämmin suhtautuminen lähimmäisiin sopisi hyväksi malliksi myös nykyihmisille.
(Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
maalaiselämää 1940-luvulla
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
129