Varjot
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mikko Kilven kolmas runokokoelma merkitsee uudistumista lähinnä sisällön kohdalla: tuntemistapa ja ajatus ovat entisestään rikastuneet. Muodossaan teos yhdistää kahden aikaisemmin ilmestyneen kokoelman tavoitteita.
"Varjoissa" Kilpi on säilyttänyt lähinnä sen muodon, johon hän toisessa kokoelmassaan "Pedot" päätyi - se on yhtä herkästi liikkuva, hillitty ja puhdas. Kuva-aineksen lähtökohtana on luonto; runoilija tuntee metsän omakseen, metsä hänet, ja tehokkaasti hän on samaistanut oman minänsä syrjäiseen ympäristöönsä. Hallitsevana teemana on rohkea pakeneminen, vetäytyminen suojaiseen soppeen, jota voi sanoa omaksi ja jossa on kaikki se, mikä on tarpeellista ja väistämätöntä. Muutamissa runoissa palataan "Askelten" poikamaiseen iloon ja kokoelman loppupuoli muodostuu keskeisten tuntojen vakuuttavaksi syventämiseksi.
(takakansiteksti)
"Varjoissa" Kilpi on säilyttänyt lähinnä sen muodon, johon hän toisessa kokoelmassaan "Pedot" päätyi - se on yhtä herkästi liikkuva, hillitty ja puhdas. Kuva-aineksen lähtökohtana on luonto; runoilija tuntee metsän omakseen, metsä hänet, ja tehokkaasti hän on samaistanut oman minänsä syrjäiseen ympäristöönsä. Hallitsevana teemana on rohkea pakeneminen, vetäytyminen suojaiseen soppeen, jota voi sanoa omaksi ja jossa on kaikki se, mikä on tarpeellista ja väistämätöntä. Muutamissa runoissa palataan "Askelten" poikamaiseen iloon ja kokoelman loppupuoli muodostuu keskeisten tuntojen vakuuttavaksi syventämiseksi.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Miehensä metsä tuntee, ottaa suojellakseen.
Nielee sammal kaikki kutsuäänet
ja puitten rungot eksyttävät kyllä
pahansuovan katseen.
Mitä harmaampi ja etäisempi
veräjäpuu on, sen lujemmin tien sulkee takanani, rajan vetää,
ja mitä pitempi on polun neulasmatto
sitä kuulumattomammat ovat askeleeni.
Tuleehan vastaan joskus riittävästi
hämärää suonlaitaa, männynoksaa
unohtua itseltäänkin siihen.
Niin kohta
kohoaa käsivarsi kelopuuna,
versoo sammal verkkaan leukaperiin,
pisaroi sade sisään silmistäni.
Nielee sammal kaikki kutsuäänet
ja puitten rungot eksyttävät kyllä
pahansuovan katseen.
Mitä harmaampi ja etäisempi
veräjäpuu on, sen lujemmin tien sulkee takanani, rajan vetää,
ja mitä pitempi on polun neulasmatto
sitä kuulumattomammat ovat askeleeni.
Tuleehan vastaan joskus riittävästi
hämärää suonlaitaa, männynoksaa
unohtua itseltäänkin siihen.
Niin kohta
kohoaa käsivarsi kelopuuna,
versoo sammal verkkaan leukaperiin,
pisaroi sade sisään silmistäni.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.