Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Salaisuutemme

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Mikä on salaisuutemme, jokaisen ihmisen salaisuus? Salaisuutemme on elämä: nouseminen aamulla, päivän työ ja touhu, sama toistuva, tuttu kulku aamusta iltaan, päivästä päivään, viikosta viikkoon, vuodesta vuoteen.
Kersti Bergrothilla on aina ollut viehättävä, vain hänelle ominainen taito kiinnittää huomiomme myös elämän pieniin yksityiskohtiin ja näyttää, että pieninkin tapahtuma voi heijastaa suurta salaisuuttamme.
Uudenaikaisesta ihmisestä Kersti Bergroth sanoo kirjassaan:
- Hän on uudenaikainen, ja uudenaikaiset ihmiset eivät anna anteeksi. He koettavat vain unohtaa koko asian, ja sitten täytyy koettaa elää eteenpäin jollakin tavalla.
Hyvästä ihmisestä:
- Hän vaikutti usein lahjattomalta, niin kuin hyvän ihmiset helposti vaikuttavat. Hyvyyshän vaikuttaa usein tyhmyydeltä.
Puheliaasta ihmisestä:
- Puhuessaan ihmiset aina panevat kaikki valttinsa pöydälle. He ovat siinä meidän edessämme ikäänkuin liianselvinä ja helppotajuisina. Ei kukaan voi puhua niin vaikuttavasti, että hänen puheensa olisi yhtä majesteettista kuin hänen vaikenemisensa.
Kirjailijoista:
- Jokainen suuren kirjailijan lause on häikäilemätön tunnustus. Se on suorastaan epähieno siinä mielessä, että se ei peitä mitään. Se on alastonta, mutta aivan viattomasti, sillä nerous on juuri sitä, että osaa olla puhtaalla tavalla alaston.
Kersti Bergroth on harvoja todella ”eurooppalaisia” kirjailijoitamme, hienostunut ihminen ja moderni näkijä, jonka selkeä sanonta todistaa selkeätä ajattelua.
(takakansiteksti)

Alkukieli

Tekstinäyte

Hilda oli äitinsä kanssa matkalla elokuviin.
Hänen ylpeyttään loukkasi, että hän oli vanhan ihmisen seurassa. Hän oli vielä nuori, hänen olisi pitänyt kulkea yksin tai nuorten, vaarallisten ihmisten kanssa niin kuin ennen, ylioppilasaikoina.
Hän muisti silloista maailmaa, Aleksanterinkatu ja Esplanadinkatua, ylioppilasajan kummallista kävelemistä, niin nopeaa ja kevyttä, kuin ei olisi ollut ruumista. Silloin kaupunki oli ollut täynnä nuoria ihmisiä, jotka tulivat vastaan ja olivat kuin salainen tervehdys jostakin. Vaikka ei tuntenut heitä, niin tiesi, että heidän ajatuksensa olivat innostavia, maailmassa uusia. Oli hurmaavaa tulla heitä vastaan, nähdä, että oltiin samanikäisiä ja että sen tähden kuuluttiin ylimystöön. Rypyttömät kasvot, nuorten ihmisten silkinpehmeät liikkeet – sekunnissa tunnettiin toisensa ja vaihdettiin hallitsevan luokan nopea, hyväksyvä tervehdyskatse.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

290

Kieli