Katumusharjoituksia
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Lentävä Lintulan nunnaluostari puhkoo meren pulleaa vatsaa
Risto Oikarisen toinen runokokoelma kuljettaa lukijan rytmisillä proosarunoilla luostarin maailmaan, katumusharjoituksiin. Runojen henkilökuntaa ovat noviisit, apotit, abbedissat, miehet ja naiset. Heistä kasvaa universaaleja ihmisiä, joiden kautta Oikarinen lähestyy pyhää ja pahaa, ruumiillisuutta ja henkeä, moraalia ja krapulaa. Lopputuloksena on huikean monikerroksinen ja hauska runokokoelma.
Risto Oikarisen toinen runokokoelma kuljettaa lukijan rytmisillä proosarunoilla luostarin maailmaan, katumusharjoituksiin. Runojen henkilökuntaa ovat noviisit, apotit, abbedissat, miehet ja naiset. Heistä kasvaa universaaleja ihmisiä, joiden kautta Oikarinen lähestyy pyhää ja pahaa, ruumiillisuutta ja henkeä, moraalia ja krapulaa. Lopputuloksena on huikean monikerroksinen ja hauska runokokoelma.
(Gummerus)
Katolisessa uskossa – ja kristinuskossa ylipäätään - synnintuntoa parannellaan armottomin keinoin: itseruoskinnalla ja soimaamisella. Oikarisen toisessa runokokoelmassa seikkailee katolisen maailman hahmoja munkista apottiin ja abbedissasta kuoripoikaan. Tarinallisessa kokoelmassa huojutaan uskon ja epäuskon välillä sekä avataan kirkon sisäisiä valtasuhteita.
Oikarinen kuvaa ihmisenä olemisen kaksinaisuutta. Vieteilleen antautuvat ovat seuraavassa hetkessä polvillaan syyllisyyden kipua ja sovituksenhalua täynnä. Kokoelmassa katumuksen polte vaihtuu vähitellen armollisempaan lämpöön.
”On myös lempeitä öitä, sulia selkiä, jotka antavat kevyen painautua, painavan kantavat kellua: selkä vasten toista selkää, syvyys vasten syvyyttä, pimeys toista pimeyttä."
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Katolisessa uskossa – ja kristinuskossa ylipäätään - synnintuntoa parannellaan armottomin keinoin: itseruoskinnalla ja soimaamisella. Oikarisen toisessa runokokoelmassa seikkailee katolisen maailman hahmoja munkista apottiin ja abbedissasta kuoripoikaan. Tarinallisessa kokoelmassa huojutaan uskon ja epäuskon välillä sekä avataan kirkon sisäisiä valtasuhteita.
Oikarinen kuvaa ihmisenä olemisen kaksinaisuutta. Vieteilleen antautuvat ovat seuraavassa hetkessä polvillaan syyllisyyden kipua ja sovituksenhalua täynnä. Kokoelmassa katumuksen polte vaihtuu vähitellen armollisempaan lämpöön.
”On myös lempeitä öitä, sulia selkiä, jotka antavat kevyen painautua, painavan kantavat kellua: selkä vasten toista selkää, syvyys vasten syvyyttä, pimeys toista pimeyttä."
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
En kestänyt tätä ikävää, alituista janoa. Imin mehut maailmasta, sinusta, minusta. Kalastimme kuollutta merta, pikkukalat näykkivät ihomme arville, kiinnittyivät kattoon ja sohvaan, tupakalta haisevaan koralliriuttaan. Odotimme armoa, kukallemme sadetta. Kului puoli vuotta ja syttyi sota: Katon läpi putosi kranaatti ja kukkaruukku räjähti, satoi mustaa, siunattua multaa. Kului toinen puoli vuodesta, odotin kostoa, luomakunnan huokausta, ankaraa jumalaa, vedenpaisumusta. Sinä et tullut, sitä ei tullut, sitä ei ole.
Noviisi murehtii luostarin muurilla älä ajattele katsele lintuja hän ajattelee katselee lintuja apotin ase laukeaa lintu putoaa kaksi kolme laukeaa laukeaa neljä viisi noviisi lyö kuudennella puukon polveensa säästä linnut tähtää minua apotti katuu kiskoo puukon noviisin polvesta painaa terän vasten kaulaansa uhraa viisi partakarvaansa noviisi ontuu alas muurilta etsii maasta taivaan lintuja yksi kaksi kolme löytyy neljä viisi kaikki täytyy haudata älä sure viittä lintua munkki huokaa kyni ne niin laitan ruokaa joka päivä joka viides sekunti kuolee nälkään lapsi yksi kaksi kolme neljä viisi täytyy unohtaa tulkaa tulkaa katsokaa taivaan ihmettä viisi tikkaa viisikymmentä pistettä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
51