Apteekkilaiva
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Hailuodon takana pitäisi olla ankkurissa pirtualus, apteekkilaiva. Sieltä lähdetään hakemaan paitsi lääkettä janoisille, myös lääkettä köyhyyteen ja merkityksettömään elämään. Laaja novelli sijoittuu pääosaltaan suurten satamalakkojen ja salakuljetusten aikaan, vuoteen 1925. Paikkana on satamakylä, joka osoittautuu Haukiputaan Martinniemeksi. Novellissa kuljettavat vesireitit kuvataan niin tarkkaan, että ne voidaan melkeinpä sijoittaa merikartalle.
Novellissa kulkee rinnakkain kahden parempaa elämää etsivän tarina. Toisen päähenkilö on nuori kalastaja Eeli Svärd, jonka vaimo odottaa lasta. He tarvitsevat kipeästi rahaa omaan veneeseen päästäkseen kunnon alkuun yhteisellä taipalellaan. Toisen tarinan päähenkilö on saamattomuuteensa tuskastunut heittiö Anton Loimu. Hänelle pirtusaaliisrahat mahdollistaisivat uuden alun uudessa paikassa, missä hän ei viruisi pullo kourassa ojanpenkassa muiden pilkattavana. Tarinat yhdistyvät kohtalokkaalla tavalla keskellä syysmyrskyistä merta. Novellin viimeisessä, lukijan täysin yllättävässä luvussa, on kyse hyvityksestä ja sovituksesta.
Skiftesvik upottaa romaaneistaan tuttuun tapaansa tekstiinsä aidonoloisia asiakirjoja, kuten kuulustelupöytäkirjoja. Novellia voisi muutenkin kuvata hyvin ”skiftesvikiläiseksi” elämän heittelemine kulkijoineen, tuttuine tapahtumapaikkoineen ja äärimmäisen tarkkoine vene- ja merikuvauksineen. Löytyypä riveiltä tai niiden väleistä myös suoria yhtymäkohtia aikaisempaan tuotantoon (esimerkiksi Pirtukuninkaaseen ja Salli Koistisen talvisotaan), jopa kirjailijan omaan sukuhistoriaan (luotsi Enojärvi). Tuttua on myös pienen ihmiseen, jopa väärintekijään kohdistuva lämpö: miksi pitäisi muistuttaa ja tuomita jo taakse jätetyistä asioista?
”Selkeissä virkkeissä on jotain karhean suomalaista, myrskyn pärskeissä kastuneen villapaidan tuoksuista.”
(Mikko Nortela, Karjalainen 21.6.2006).
Kirjailijat Oulussa/Satu Koho
Novellissa kulkee rinnakkain kahden parempaa elämää etsivän tarina. Toisen päähenkilö on nuori kalastaja Eeli Svärd, jonka vaimo odottaa lasta. He tarvitsevat kipeästi rahaa omaan veneeseen päästäkseen kunnon alkuun yhteisellä taipalellaan. Toisen tarinan päähenkilö on saamattomuuteensa tuskastunut heittiö Anton Loimu. Hänelle pirtusaaliisrahat mahdollistaisivat uuden alun uudessa paikassa, missä hän ei viruisi pullo kourassa ojanpenkassa muiden pilkattavana. Tarinat yhdistyvät kohtalokkaalla tavalla keskellä syysmyrskyistä merta. Novellin viimeisessä, lukijan täysin yllättävässä luvussa, on kyse hyvityksestä ja sovituksesta.
Skiftesvik upottaa romaaneistaan tuttuun tapaansa tekstiinsä aidonoloisia asiakirjoja, kuten kuulustelupöytäkirjoja. Novellia voisi muutenkin kuvata hyvin ”skiftesvikiläiseksi” elämän heittelemine kulkijoineen, tuttuine tapahtumapaikkoineen ja äärimmäisen tarkkoine vene- ja merikuvauksineen. Löytyypä riveiltä tai niiden väleistä myös suoria yhtymäkohtia aikaisempaan tuotantoon (esimerkiksi Pirtukuninkaaseen ja Salli Koistisen talvisotaan), jopa kirjailijan omaan sukuhistoriaan (luotsi Enojärvi). Tuttua on myös pienen ihmiseen, jopa väärintekijään kohdistuva lämpö: miksi pitäisi muistuttaa ja tuomita jo taakse jätetyistä asioista?
”Selkeissä virkkeissä on jotain karhean suomalaista, myrskyn pärskeissä kastuneen villapaidan tuoksuista.”
(Mikko Nortela, Karjalainen 21.6.2006).
Kirjailijat Oulussa/Satu Koho