Bambi

Tyyppi

novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Kirjallisuudenlaji

Alkukieli

Tekstinäyte

Alapihan rengaskeinu nitisi, kettinki hankasi tukiputkeen. Parvekkeen kaislamatolle leijui paperinpala. Mirja kurotti pöydänkulman yli, tarttui siihen.
- Tässä on joku äijä, Mirja sanoi, ojensi kuvan Liinalle. Liina luki ensin kuulakärkikynätekstin takapuolelta, "Henrikki Kaliforniassa", käänsi kuvan. Siinä oli epäselvä, teräväposkinen naama, iho rusketettu ruskealla tussilla.
- Kerran tähän räsähti tuulessa metri räystäskourua. Liina kantoi kuvan keittiön roskikseen. Se olikin jo vähän outoa, että miten just tänne, tässä kun on kolme kerrosta ja parveketta vielä suoraan yläpuolella.
Kohta putosi Liinan parvekkeelle keltainen ruusu. Tyttö hiljeni, tirkisteli kaiteen yli ylöspäin. Hän huitaisi tupakansavua.
- Sulla on joku ihailija, Mirja ehdotti.
- Miten niin mulla, eihän se ennen ole mitään tehnyt, nyt vasta kun sä istut ja poltat röökiä täällä.
- Henrikki ja Liina, Mirja maisteli. Se tasasi etusormella ja peukalolla suupielet symmetriseen hymyyn. Silmän vieressä nyki, sillä oli elohiiri.
Liina viskasi tumpin alas. Talonseinältä nousi kallioinen, jyrkkä mäki, seuraavasta kerrostalosta erottui mäenharjan takaa vain lautasantenni. Hän oli jo menossa sisään, sytytti kuitenkin uuden tupakan, odotti. Mirja sylki kaiteen yli, se koetti rasvata keinun kettinkejä niin, limppi ylettyi parkkipaikan laitimmaisen Fiiun konepellille. Keinu jäi Fiiun taakse.
Ylhäällä alkoi epävireinen laulu, oi jos kaunis kultaseni oisit ruusupuu, itse sua hoitelisin eikä kukaan muu, parvekkeelle napsahti Marianne-karkki. Siihen oli kalastajanlangalla solmittu lappu: "Liinalle". Laulu jatkui, Liina kurkisti nopeasti ylös, ehti nähdä pehkon hiuksia.
- Ja ämmä väittää, ettei miehet ikinä katso päinkään, Mirja nauroi, elohiiri tanssi. Hymy katosi. Mirja kadehti. Se tarvitsi toisenkin käden avuksi, että sai silitettyä hymynsä kuntoon.
Heti kun Mirja hävisi talonkulmalta hämärään, yläpuoliselta parvekkeelta ropisi kuurona Marianneja, valokuvia, sokeripaloja, näkkileipää.
- Helvetti tää ole mikään varastohuone, Liina huusi ylös.
- Älä suutu, älä, anoi ohut miehen ääni. Tavarasade taukosi, Liina kumartui ottamaan valikoimasta valokuvat. Ne olivat kaikki samanlaisia kuin ensimmäinen sumea, tussilla tuhrattu naama. Liina tarkasteli taustaa, hänen mielestään kuva olisi voitu yhtä hyvin ottaa viereisillä kallioilla kuin Kaliforniassa. Parvekkeelle leijaili päivän sanomalehti.
- Mulle tulee tää sama, Liina ilmoitti. Mä en tarvi tätä.

Osana julkaisua

Nimi

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Kieli