Jos ei nyt niin milloin?

Tunnetteko meidät? Olemme gheton uhrilampaat.
Vuosituhannet on meitä keritty, loukkauksin alistettu.
Me räätälit, kirjurit, esilaulajat
ristin varjossa näivettyneet,
nyt olemme oppineet metsän polut,
olemme oppineet ampumaa, ja ammumme päin.
Jollen itse pidä puoliani, kuka pitää minun puoliani?
Jollei näin, niin miten sitten? Ja jos ei nyt, niin milloin?

Tätä laulua laulavat Primo Levin romaanin päähenkilöt, juutalaispartisaanit. He ovat päättäneet ottaa kohtalon omiin käsiinsä, lähteä tuhoon tuomituista ghetoista, lakata taistelemasta sortajien riveissä ja raivata itselleen tien vapauteen.
Partisaanijoukon matka kulkee toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Valko-Venäjältä Puolan ja Saksan halki Milanoon Italiaan. Vaellus on vaikea ja vaarallinen, se merkitsee jatkuvaa piileskelyä, leirielämää ankaran luonnon keskellä, epätoivoisia taisteluita rintaman takana. Mutta tällä kaikella on tarkoitus ja mieli, joka valaa joukkoon yhtenäisyyttä ja lujuutta: he kamppailevat oman ihmisarvonsa ja kansallisen identiteettinsä puolesta, päämääränään oma maa, Palestiina. Ja näissä oloissa tunnetaan tosi väkevästi ja syvästi, mitä merkitsee toisen ihmisen läheisyys, uskollisuus, toveruus ja rakkaus.
(takakansitekstistä)