Taivalvaaran näyttelijä

Pentti Haanpää (1905-1955) on yleisesti leimautunut jätkien ja Kairanmaan realistiseksi kuvaajaksi, kansankirjailijaksi. Hän on myös tätä. Taivalvaaran näyttelijä on veijariromaani, kertomus sisämaan kylässä syntyneestä hassahtavasta huijarista Arvo Lehikoisesta, jonka pää muistuttaa pilkkaa herättävän tarkasti kylän maisemaa hallitsevaa korkeaa vaaraa. Hän vaihtaa nimeä, on milloin Arvo Vaara, milloin Lauri Säppi, milloin Ossi Kangas, milloin Torniainen. Hän vaihtaa roolia, on milloin saarnamies, milloin geologi tai insinööri, milloin Amerikasta palannut aviomies tai perheen kadonneeksi uskottu poika.
Arvo Lehikoinen ei kuitenkaan ole vain huijari vaan myös näyttelijä, taistelija jolla on annettavaa ihmisille. Hän on roolinsa ja oman itsensä etsijä. Hän varmaan myös uskoo henkilöihinsä. ”Hän etsi ihmistä, joka hän olisi ollut”, sanoo romaanin kertoja, ja toisessa kohdin: ”Hän kuljeskeli kuin etsien jotakin, etsien ihmistä, joksi hän tulisi ja olisi. ” Hän on etsijä ja kyselijä. Käsillä ovat ikiaikaiset kysymykset toden ja kuvitellun rinnakkaisuudesta, vastakkaisuudesta ja limittymisestä. ”Romaani kysyy enemmän kuin vastaa, koska kertoja ja päähenkilö ovat ottaneet ohjelmaan asioita, joihin ei ole olemassa vastauksia van joihin tulokset tulevat uusina kysymyksinä,” sanoo Aarne Kinnunen kirjan esipuheessa, ja kertoja ”Tavallisen todellisuus ja tavallisin elämän onni syntyy silloin, kun valhe sekautuu totuuteen luontevalla ja miellyttävällä tavalla.”
(takakansiteksti SKS 1997)